”Äiti, mua pelottaa! Mä en halua! Tää on vaikeeta!” – Vanhempi, ethän vähättele lapsen tunteita!

Viisivuotiaan Sikuriinan mielestä eskaritehtävät ovat välillä liian vaikeita. Kaksivuotias Kirppu itkee illalla, että nukkuminen pelottaa ja valittaa aamuisin, että päiväkotiin meno pelottaa. Lapsella ei aina ole oikeita sanoja kuvaamaan kaikkia tunnetiloja, tuntemuksia, fiiliksiä tai oloaan. Tällöin lapsi saattaa käyttää sanoja, jotka ovat hänen mielessään suunnilleen sinne päin ja saattavat kuulostaa aikuisesta kummallisilta.

Muistutan koulussa oppilaitteni vanhempia, että kannattaa vähän suodattaa lapsen puhetta. Kannattaa kuunnella, mitä lapsi sanoo, ja kysellä sitten vielä vähän lisää. Jos jutussa on jotain kummallista, kannattaa kysellä lisätietoja opettajalta. Lapsi ei aina muista kaikkea. Lapsi myös saattaa värittää kertomaansa tai sekoittaa asioita mielessään. Lapsi ei tee tätä pahalla, kiusallaan, vaan siksi, että hänen päässään asiat ovat hyvinkin saattaneet tapahtua juuri niin, vaikka todellisuus olisikin toinen.

Esimerkiksi, kun Sikuriina sanoo, että eskaritehtävät ovat vaikeita, ne saattavat olla vaikeita TAI ne ovat saattaneet tuntua vaikeilta, koska juuri sillä hetkellä häntä ei huvittanut tehdä niitä, koska ne eivät motivoineet, koska häntä väsytti tai oli nälkä tms. Jonain toisena hetkenä ne täsmälleen samat tehtävät saattaisivat tuntua tosi helpoilta ja kivoilta.

Lapsen tunnetiloja ei saa missään tapauksessa vähätellä. Itselleni tämä on haastavaa iltaisin silloin, kun itselläni alkaa olla väsynyt olo ja haluaisin päästä tekemään viimeiset hommat, kotityöt yms. ennen omia iltapuuhiani. Jos lapset eivät menekään nukkumaan helposti, vaan Kirppu ilmoittaa, että häntä pelottaa tai Sikuriina haluaa kolmannen lasin vettä, minä huomaan, että rajani tulevat vastaan. Tällöinkin pitäisi kuitenkin malttaa kuunnella lasta, sanoittaa tämän tunteita, tarjota syliä ja olla se turvallinen aikuinen.

Lapsi ei ole pieni aikuinen, vaan täysin keskeneräinen olento. Lapsen tunteiden kehitystä pystyy tukemaan erilaisin keinoin. Ihanasti sopiva -blogissa on asunut Kiukku ja Vinku, jotka onneksi muuttivat (ainakin hetkeksi) pois. Kiukku teki kuitenkin comebackin ja siihen tutustuttiin tarkemmin ja opittiin keinoja kohdata se.

Meillä pohditaan siis parhaillaan, mitä tehdä lapsen pelolle. Ja toisaalta myös, miten tukea lasta vaikeissa tilanteissa, kuten siirtymätilanteissa. Tunteiden tunnistamisessa tärkeää on niiden sanoittaminen. Niinpä me aikuiset harjoittelemme sanoja, joita voimme käyttää lasten kanssa. Pelon sijaan saattaakin jännittää, ällötyksen sijaan saattaakin oudoksuttaa ja inhon sijaan saattaakin kummastuttaa.

Luen parhaillaan Anna Tommolan ja Sanna Häkkilän kirjaa Rauhoita ja rohkaise – apua lapsen stressitilanteisiinJo nyt voin sanoa, että loistava kirja. Suosittelen lämpimästi! Tästä tulossa myös ihan oma postaus piakkoin! Ja siihen liittyen kysyisinkin:

Mitä on lapsen stressi? Miten se näkyy teidän arjessanne?

Kaikki vastaukset (kommentit) ovat kultaakin kalliimpia! Kiitos jo etukäteen. 🙂

-Saara