Anna palautetta, kysy, kiinnostu! Se kannattaa!

Oletko joskus jäänyt pohtinut jotain lapsesi päivähoitoon liittyvää asiaa? Onko lapsesi kertonut jotain, mikä on kuulostanut kummalta? Onko sinulla jokin idea päivähoidon toiminnan parantamiseksi? Onko jokin asia tuntunut kivalta, hyvältä, ihanalta?

Oletko laittanut asiasta viestiä, kyselyä tai palautetta?

Kirpun päiväkodista minulla on lähinnä hyvää sanottavaa. Työntekijät ovat ihania ja joustavia, varhaiskasvatus laadukasta, viestintä toimii ja Kirppu on tyytyväinen. Olen pyrkinyt iltapäivisin kiittämään työntekijöitä hienosta työstä. Vanhempainillassa pääsin kiittelemään myös johtajan kuullen.

Kuitenkin nyt kuluneella viikolla jäin ihmettelemään erästä käytäntöä. Tai lähinnä sitä, voiko se olla käytäntö. Asia jäi pyörimään mieleeni. Pohdin, olinko mahdollisesti ymmärtänyt tilanteen väärin vai oliko tapahtunut jotain, mitä en ymmärtänyt.

Tiesin, etten pääsisi seuraavana päivänä paikan päälle selvittämään asiaa, joten päätin lähettää päiväkodin johtajalle viestin. Sähköpostissani pyrin neutraaliuteen. Selitin asiani, pohdin sen vaikutuksia, lisäsin aiheeseen liittyvän linkin ja loppuun laitoin toiveen, että kyseessä olisi väärinymmärrys. Kritisoin mahdollisimman rakentavasti asiaa, en ihmistä, koska siihen ei ollut tarvetta. Pyrin yhteistyöhön, en toisen tekemän arvokkaan työn lyttäämiseen – mitä valitettavan usein myös kohtaa.

Odotin toki, että viestiini reagoidaan, mutta yllätyin todella, kun päiväkodin johtaja oli soittanut minulle seuraavana päivänä jo heti aamusta. Saimme yhteyden puolenpäivän aikaan ja keskustelimme aiheesta hyvässä hengessä.

Päiväkodin johtaja kiitti minua siitä, että olin lähestynyt häntä heti, että hän oli saanut viestin suoraan minulta, eikä joutunut lukemaan asiaa esimerkiksi päiväkodin palautekyselystä. Hän kertoi, että oli keskustellut päiväkodin työntekijöiden kanssa asiasta ja olin ymmärtänyt osittain väärin, mutta kuitenkin olin oikeilla jäljillä. Hän oli hyödyntänyt lähettämääni linkkiä ja kirjasi keskustelun aikana muistiin kehitysehdotukseni. Hän lupasi paneutua asiaan ja myös pyysi minua olemaan yhteydessä, jos haluan jatkaa keskustelua aiheesta. Kiitimme lopuksi toisiamme yhteistyöstä.

Tästä sain vahvistusta pyrkimykselleni olla jatkossakin utelias, kysyä rohkeasti, kiinnostua ja antaa rakentavaa, palautetta! Pienistäkin asioista! Tähän on usein mahdollisuus myös vanhempainilloissa – Ihanasti sopiva -blogissa kerrotaan täällä, miksi vanhempainiltaan kannattaa osallistua!

Ja jos johonkin asiaan on tyytyväinen, siitäkin kannattaa sanoa tai viestittää. Opettajana voin kertoa, että parasta on, kun vanhemmalta tulee kiitosviesti yllättäen, kesken lukukauden.

Pienet sanat ja teot merkitsevät!

Näytetään mallia lapsillemme: Otetaan asioita puheeksi hyvässä hengessä. Annetaan palautetta. KIITETÄÄN ja kehutaan.

Kiitos, että luit!

-Saara

Kuvituskuva: Pixabay