Eskarilainen löysi tavut ja huomasi, miten kiva niillä on leikitellä – Kannattaa kokeilla!

Sikuriina on nyt yhtäkkiä löytänyt tavut. Erään kerran kun toimintaterapian jälkeen sammutimme hurjaksi äitynyttä nälkäämme Hesburgerissa, Sikuriina kysyi, lukeeko seinällä jättimäisillä kirjaimilla Hesburger. Totesin näin olevan. Sikuriina tutkiskeli tekstiä hetken ja jatkoi sitten, että siinä on kolme tavua. Kertoi vielä millä kirjaimella kukin tavu alkaa ja mihin päättyy. Olin ihmeissäni ja ylpeä!

Suomen kielessä tavu on puheen luontainen rytmiyksikkö, suomi on tavujakoinen kieli. Tavujen hahmottamista kannattaa harjoitella, koska se auttaa myös oikeinkirjoituksessa.

Sikuriina onkin nyt hullaantunut tavuista. Hän kyselee jatkuvasti, kuinka monta tavua kussakin sanassa on ja tavuttaa itse sanoja tavuttamalla. Leikittelemme yhdessä tavuilla ja sanoilla nyt paljon, tarkoituksella, koska selvästi Sikuriinalla on jonkinlainen lukemaan oppimisen herkkyyskausi menossa.

Olemme keksineet ja kokeilleet erilaisia tavuleikkejä, tavuttelujuttuja yhdessä. Näitä kannattaa kokeilla, jos lapsi on yhtään kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta. Kaikenlainen kirjainten, tavujen ja sanojen tutkiskelu ja niillä leikkiminen tukee lukemaan oppimista.

Tavuttelua ja tavuleikkejä

Lapsen kanssa tavuttelusta voi tehdä vaikka eräänlainen kilpailun tai pelin:

  • Keksitään mahdollisimman pitkiä sanoja: Kuka keksii sanan, jossa on eniten tavuja?
  • Keksitään mahdollisimman lyhyitä sanoja: Onko jossain sanassa vain yksi tavu?
  • Keksitään tietyllä tavulla alkavia sanoja: Mikä sana alkaa tavulla KU- / MIK- / MUU- / SI- jne.?
  • Mitä jää jäljelle, jos sanasta otetaan ensimmäinen tavu pois? Esim. LU-SIK-KA sanasta tulee pelkkä SIK-KA.
  • Tavuketju: Aloitetaan seuraava sana edellisen sanan viimeisellä tavulla, esim. TA-LO -> LO-MA -> MA-TO…
  • Taputetaan sanojen tavuja. Keksitään erilaisia rytmejä, voidaan vaikka räpätä tavuttain. Sanoja voi tavuttaa myös hyppimällä, marssimalla, pompottamalla palloa jne.

Myös tuttujen nimien tavuttelu on hauskaa. Meillä ainakin Sikuriina on todella kiinnostunut siitä, miten nimet kirjoitetaan. Kirjametkin hän on oppinut nimien kautta: A kuten Antti, L kuten Lilja jne.

Lukemaan oppiminen vaatii toistoa ja sisäistä paloa

Kun harjoitellaan lukemaan, toisto on äärimmäisen tärkeää. Sanojen, tavujen, kirjainten toistamista eri tavoin – tai vaikka ihan sillä samallakin tavalla uudelleen ja uudelleen. Ilman toistoa, aivot eivät saa tarpeeksi harjoitusta. Sujuvaa lukemista varten samaa tekstiä on hyvä lukea useita kertoja peräkkäin: sama koskee myös tavuttelua ja sen jälkeen myös tavujen lukemista uudelleen ja uudelleen.

Eskaritouhujen lisäksi iPadille lataamani Ekapeli on innostanut Sikuriinaa harjoittelemaan lukemista. ”Ekapeli on tietokoneella ja mobiililaitteilla pelattava oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita. Ekapelistä on laadittu useita versioita. Pelit on kehitetty Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmän toimesta.” (Lähde.) Sikuriina on pelannut Ekapeli Alku -peliä, joka soveltuu erityisen hyvin esikouluikäisille. Pelissä harjoitellaan kirjaimia, tavuja ja sanoja. Se perustuu nimenomaan toistoon, ja sitä voi pelata tabletilla, kännykällä tai tietokoneella. Pelissä kerätään kolikoita, joilla voi ostaa kaupasta omalle hahmolleen kaikenlaista hauskaa. Peli on maksuton. Suosittelen tutustumaan!

Sikuriinalla kirjaimet hyppivät miten päin sattuu. Ja kun hän kirjoittaa sanoja meidän sanelumme mukaan, sanat saattavat alkaa oikealta ja kiertää vasemman kautta taas sinne oikealle. Tällä ei ole juuri nyt niin väliä. Tärkeintä on, että eskarilaisella on sisäinen palo, motivaatio eli kiinnostus tutkia kirjaimia, sanoja ja tavuja. Oppimisen ilo ja lapsen luottamus omiin taitoihin tukevat sisäistä motivaatiota.

Kun lapsi opettelee lukemaan, on todella tärkeää, että aikuinen tukee lasta ja on kiinnostunut lapsen tekemisistä. Tämä lisää motivaatiota. Kun lapsi pääsee tutkiskelemaan kirjaimia, tavuja ja sanoja aikuisen kanssa ja kun aikuinen näyttää lukemisen mallia, lapsen motivaatio lukemaan opetteluun lisääntyy.

Loppuun pieni anekdootti kolmenkymmenen vuoden takaa: Minä olen oppinut ensin kirjoittamaan ja vasta sitten lukemaan. Kirjoitin tarinoita, pitkiäkin sellaisia. Aina välillä kävin kysymässä vanhemmiltani, mitä olin kirjoittanut, kun ajatus oli katkennut, enkä enää muistanut, mitä olin kirjoittanut. Pian kuitenkin opin myös lukemaan omia tekstejäni.

Joko teillä luetaan?

-Saara

PS. Tiesitkö, että Hurlumhei löytyy myös Facebookista ja Instagramista? Tykkäisin, jos tykkäisit. 🙂