Hauska kukkakello avuksi kellonaikojen opetteluun

Sikuriina ilmoitti minulle tässä eräänä päivänä, että haluaa opetella lukemaan kelloa. Hän tiesi jo, että tunnissa on 60 minuuttia ja hahmotti myös tietyt kellonajat aamuun ja toiset iltapäivään tai iltaan: esimerkiksi että herätys on noin seitsemältä aamulla, koulu alkaa kahdeksan tai yhdeksän aikaan, äiti hakee neljältä iltapäiväkerhosta, PikkuKakkonen alkaa viideltä ja iltapuuhiin ruvetaan seitsemältä illalla.

Meillä on kotona suurin osa kelloista digitaalisia. Sikuriina kuitenkin halusi ehdottomasti opetella ensimmäiseksi ”sen oikean kellon”. Hän tiesi, että isolla ja pienellä viisarilla on omat hommansa kellossa ja niiden oppiminen kiinnosti kovasti. Totesin, että oppimisvalmiudet olivat kunnossa eli Sikuriinalla oli perustietoa kellosta ja ajasta sekä intoa oppia lisää. Ryhdyinkin ideoimaan heti Sikuriinan kanssa tapoja harjoitella kellonaikoja.

Kellonaikajumppa innosti oppimaan

PikkuKakkosesta tuli viikko-pari sitten Laura-nimisen ohjelman jakso, jossa isoäiti opetti Lauralle kellonaikoja mm. jumpan avulla. Siinä tutkittiin ensin kellotaulua ja sitten harjoiteltiin kellonaikoja käsien avulla: toinen käsi oli pikkuviisari ja toinen iso viisari. Tasatuntien kohdalla iso viisari on aina suoraan ylös ja pikkuviisari osoittaa tunnin.

Sikuriina innostui tästä jumpasta valtavasti tajuttuaan, että hänellä on luonnostaan pikkuviisari (eli pikkukäsi) ja iso viisari. Jumppa sujuikin helposti ja kellonajat alkoivat hahmottua. Yllä olevassa kuvassa kello on tasan kolme!

Pian Sikuriina alkoi hahmottaa myös pikkuviisaria: se auttaa isoa viisaria. Tämän helpottamiseksi askartelin Sikuriinalle oman kellon.

Kellonopettelukello eli kukkakello

Kellotaulussa on usein tunnit merkitty hyvinkin selvästi (ei toki aina – meilläkin yhdessä kellossa tuntien kohdalla on vain viivat), mutta minuuttien lukeminen voi olla haastavaa. Kellotaulun pystyy kuitenkin jakamaan osiin ja nimeämään osat niin, että lukeminen helpottuu.

Minä aloitin maalaamalla kellon oikean ja vasemman puolen eri värisiksi osoittamaan sitä, millloin kello on yli ja milloin se on vaille. Tämän jälkeen kirjoitin kellotauluun (tai sen lasiin) nämä sanat: yli ja vaille. Sikuriinan kanssa harjoittelimme sitä, että aina kun pitkä viisari on punaisella puolella kello on jotain yli pikkuviisarin osoittaman tasatunnin ja kun se on turkoosilla puollla, kello on jotain vaille seuraavaa tasatuntia.

Tämän jälkeen lisäsin kelloon kukan terälehdet kertomaan, montako minuuttia yli tai vaille kello on: 5, 10, 15, 20 tai 25. Sikuriina hahmotti todella nopeasti myös muut minuutit eli tajusi jokaisen kellon pikkuviivan osoittavan minuuttia. Tein terälehdet ”softiksesta” eli pehmeästi, helposti leikattavasta vaahtomuovilevystä.

Tein myös omat terälehdet kertomaan, milloin kello on tasan ja puoli.

Tämän kukkakellon avulla Sikuriina harjoitteli kellonaikojen kertomista. Aluksi meinasivat viisarit mennä sekaisin ja välillä taas tunnit ja minuutit vaihtoivat paikkaa ajatuksissa. Kuitenkin hyvin nopeasti Sikuriina keksi, miten kellotaulu toimii ja rupesi kertomaan meille, mitä kello on! Oli ihana nähdä oppimisen ilo!

Anna aikaa

Kellon ja ajan hahmottaminen ei ole helppoa. Pitää myös huomioida, että lapsella on opittavanaan kaksi eri asiaa: kellotaulun lukeminen eli kellonajan kertominen (”Kello on viittä vaille kaksi.”) ja ajan hahmottaminen mittamääreenä (”Kotimatka kestää 15 minuuttia.”). Jo pelkästään kelloon ja aikaan liittyvät sanat ovat monille uusia ja vieraita, ja niiden hahmottaminen ja ymmärtäminen vaativat aikaa. Aikakäsitteet ja kellonajat kannattaakin tuoda lapsen arkeen. Käyttämällä puheessa kellonaikoja (aluksi tasatunteja) ja käsitteitä aamu, päivä, iltapäivä, ilta ja yö, lapsi saa omaankin puheeseensa oikeita termejä ja pystyy paremmin käsittämään myös kellotaulun.

Meillä syödään ruoka viideltä.

Illalla kahdeksalta on nukkumaanmenoaika.

Heräsimme tänä aamuna seitsemältä.

Kellotaulua voi käyttää myös kuvina: lapselle voi piirtää kellotaulun osoittamaan esimerkiksi, monelta hänellä alkaa koulu, milloin mennään suihkuun tai syödään ja monelta on nukkumaanmenoaika. Kurkkaa vaikka Metsäemon blogista vinkit kellotaulun käyttöön aamurutiinien tukena.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Lukimat-sivustolta vinkit aikakäsitteen ja kellonaikojen opetteluun!

Ihania hetkiä kellon ja aikojen opettelun parissa! 

-Saara

PS. Tein muuten tuota kelloa ihan luvattoman kauan. Meinasi iskeä täydellisyyden saavuttamisen tarve. Lopulta hyväksyin hieman suttuisen maalipinnan ja leikkelin vauhdilla nuo terälehdet kelloon. Ja arvatkaa, Sikuriina oli ONNELLINEN! Hänestä kello oli aivan täydellinen juuri tuollaisena. Ihana!