Imetyskertomukseni: Toinen kierros

Kun odotin Kirppua, rupesin valmistautumaan paitsi synnytykseen myös imetykseen eri tavoin kuin Sikuriinan kanssa. Toiveenani oli alatiesynnytys, johon puututtaisiin niin vähän kuin mahdollista. Sikuriinahan syntyi sektiolla, mutta magneettikuvien perusteella todettiin, ettei Kirpun alatiesynnytykselle olisi esteitä. Toivoin myös että saisin vauvan ihokontaktiin ja rinnalle mahdollisimman nopeasti.

Kirppu syntyikin alateitse, ei kyllä luomuna ja vähän pistivät kätilöt ja lääkäri vauhtia peliin (episiotomia + imukuppi), mutta kuitenkin niin, että sain hänet heti ihokontaktiin. Ensi-imetystä jouduimme hetken odottamaan, koska kätilö halusi paikata minut tietenkin heti jälkeisten tulon jälkeen. Kirppu kuitenkin sai olla koko tuon ajan (kaksi tuntia! KAKSI tuntia tikkien ompelua! Huoh.) minulla ihokontaktissa. Se oli ihanaa. Kun sitten minut saatiin kursittua kokoon, mies lähetettiin hakemaan meille yöpalaa (kello oli noin yksi yöllä) ja minä sain keskittyä Kirpun kanssa itse asiaan. Aivan ihana, taitava ja asiansa osaava kätilöopiskelija oli tukenani Kirpun ensi-imetyksen alussa. Kun Kirppu nopeasti hoksasi homman, tämä kätilöopiskelija vetäytyi tilanteesta. Vähän ajan kuluttua hän kävi tsekkaamassa imuotteen ja kehui Kirpun pontevaa syömisintoa.

Maito nousi tällä kertas heti, mutta jotenkin huomaamattomasti. Yhtäkkiä tajusin, että Kirppu nielee oikeasti paljon. Ja kotiinlähtötarkastuksessa, kun Kirppu oli 1,5 vuorokautta vanha, hänellä oli jo maitokakat vaipassaan. Lääkärikin oli vähän ihmeissään.

Pieni imeväinen

Kirppu oli aivan erilainen imeväinen kuin siskonsa. Alusta asti Kirppu halusi maitoa, imi pontevasti ja oli nopeasti valmis. Olin miettinyt, miten selviän Kirpun imetysmaratoneista, kun piti huolehtia myös Sikuriinasta. Kirppu ratkaisi pulman. Mitään imetysmaratoneja ei tullut. Tämä oli nyt sitä ”tissi suuhun, maitohanat auki, kiitti mulle riitti” -imetystä. Ja se tuntui oudolta! Kirppu söi kyllä usein, mutta aina tosi nopeasti. Välillä se jopa harmitti, koska olisihan se ollut kiva lojua sohvannurkassa Netflixiä katsomassa, jos siihen olisi ollut hyvä (teko)syy.

Kirppu kasvoi hyvin. Hänelle ei kuitenkaan koskaan tullut vauvamakkaroita. Joka kerta menin neuvolaan jännittäen, oliko painoa tullut tarpeeksi. Ja joka kerta neuvolan terveydenhoitaja rauhoitteli ja näytti, miten Kirppu kasvaa hienosti ”omalla käyrällään”.

Vähän yli viiden kuukauden iässä sylissäni istunut Kirppu varasti lautaseltani salaattia. Hän laittoi sen suoraan suuhunsa ja mukelsi. Tyyppi ilmaisi olevansa valmis ”kurkkutikkutestiin”. Noin 5,5 kuukauden iässä Kirppu sai palan kurkkua eteensä. Hän nappasi sen hienosti nyrkkiinsä ja söi! Siis oikeasti söi kaiken sen pehmeän siitä keskeltä (tai siis kurkkutikun yhdestä reunasta). Söi ikenillään! Ja halusi lisää! Siitä alkoi sitten Kirpun sormiruokailu (6 kk ikään asti Kirppu sai maistella vähän jotain suunnilleen joka toinen päivä). Kirppu saikin puuroa lukuun ottamatta lähes kaiken sormiruokana. Osittain koska halusin itsekin ehtiä syödä ja osittain koska lusikasta Kirppu yritti imeä. Suu ei oikein koskaan kunnolla auennut. Puurotkin annoimme pitkään sosepusseista, joista Kirppu hetkessä oppi imemään puuron.

Julki-imetystä Kiasmassa

Olen imettänyt Kirppua kohta vuoden ja viisi kuukautta lapsentahtisesti öin ja päivin. Se on minun valintani, johon olen tyytyväinen. Kirppu nukkuu perhepedissä ja rauhoittuu öisin rinnalle. Minun ei tarvitse nousta ylös, eivätkä mies tai Sikuriina (joka nukkuu samassa huoneessa) herää Kirpun itkuun.

Voin myös tunnustaa: Minä olen tissinukuttaja. Sikuriinan kanssa se alkoi. Vähän vahingossa. Olin kyllä kuullut ja lukenut, että vauvan EI SAA antaa nukahtaa tissille. Mutta kun se oli jotenkin vaan niin helppoa ja ihanaa. Pieni tuhisi onnessaan minun lähelläni, rinnallani. Molemmat nautimme. Kirpun kanssa se on tietoinen päätös. Jos en ole kotona nukkumaanmenoaikaan, mies saa Kirpun nukahtamaan syliin tai viereen. Samoin oli Sikuriinan kanssa.

Tissiakrobatiaa

En ole vielä ollut poissa Kirpun luota yön yli. Pisin poissaoloaika on tainnut olla noin 11 tuntia. Se sujui hyvin. Mitä nyt pumpun olisin tarvinnut mukaan. Onneksi lypsämällä sain pahimmat pingotukset pois. Uskon, että Kirppu pärjäisi ihan hyvin yönkin ilman minua, mutta minulla ei ole kiire. Tämä imetysaika on kuitenkin yksi ohikiitävä hetki elämässä ja nyt nautin siitä niin kauan kuin se vaan tuntuu hyvältä. Toiveeni on jatkaa imetystä ainakin siihen asti, että Kirppu täyttää kaksi, mutta saa nähdä. Menen kuitenkin vuodenvaihteessa töihin ja joudun sitä ennen ainakin pohtimaan yösyöttöjä uudelleen.

Kansainvälinen imetysviikko loppuu tänään, mutta imetys jatkuu. Loppukaneettina vielä: Pyydän, älä koskaan kommentoi ikävästi tai kritisoi toisen tapaa ruokkia lastaan. Kunnioitetaan toistemme valintoja, ymmärretään ettei aina pysty valitsemaan ja tuetaan toisiamme silloin, kun tukea tarvitaan!

Ja hei, huikea Imetyksen tuki ry ja yhdistyksen Facebook-ryhmä ovat olleet minulle suureksi avuksi nyt. Kiitos myös Laktivistiäidille upeista tietoiskuistaan!

-Saara