”Äiti, mua pelottaa! Mä en halua! Tää on vaikeeta!” – Ethän vähättele lapsen tunteita

Kuusivuotiaan, taitavan ja osaavan Sikuriinan mielestä eskaritehtävät ovat välillä liian vaikeita. Maaliskuussa kolme vuotta täyttävä Kirppu itkee illalla, että nukkuminen pelottaa ja valittaa aamuisin samaa päiväkotiin menemisestä. Kyse ei välttämättä kuitenkaan ole Sikuriinan osaamattomuudesta tai Kirpun oikeasta pelosta. Lapsella ei nimittäin aina ole oikeita sanoja kuvaamaan kaikkia tunnetiloja, tuntemuksia, fiiliksiä tai oloaan. Tällöin lapsi saattaa käyttää sanoja, jotka ovat hänen mielessään suunnilleen sinne päin ja saattavat kuulostaa aikuisesta kummallisilta. Tunnetaidot ovat haastavia, mutta ne saa haltuunsa harjoittelemalla!

Lapsi ei aina muista kaikkea. Lapsi myös saattaa värittää kertomaansa tai sekoittaa asioita mielessään. Lapsi ei tee tätä pahalla tai kiusallaan, vaan siksi, että hänen päässään asiat ovat hyvinkin saattaneet tapahtua juuri niin, vaikka todellisuus olisikin toinen.

Esimerkiksi, kun Sikuriina sanoo, että eskaritehtävät ovat vaikeita, ne saattavat oikeasti olla vaikeita TAI ne ovat saattaneet tuntua vaikeilta, koska juuri sillä hetkellä häntä ei huvittanut tehdä niitä. Siihen syynä taas saattaa olla, että ne eivät motivoineet, häntä väsytti tai oli nälkä tms. Jonain toisena hetkenä ne täsmälleen samat tehtävät saattaisivat tuntua tosi helpoilta ja kivoilta.

Muistutan koulussa oppilaitteni vanhempia, että kannattaa vähän suodattaa lapsen puhetta. Aina siis kannattaa kyllä kuunnella, mitä lapsi sanoo, ja kysellä sitten vielä vähän lisää aiheesta. Jos jutussa on jotain kummallista, ei kannata vetää suoraan johtopäätöksiä, vaan ehkä kysellä lisätietoja esimerkiksi opettajalta. Tai odottaa vähän aikaa ja jutella uudestaan lapsen kanssa. Asia on saattanut selkiintyä lapsen mielessä. Varsinkin jos aiheeseen liittyy tunnekuohu, saattaa lapsi tarvita aikaa tunteesta yli pääsemiseen – sen jälkeen asia tulee ulos luultavasti selkeämmillä sanoilla ja oikeammalla tavalla.

Älä vähättele, vaan sanoita ja tue

Lapsen tunnetiloja ei kuitenkaan saa missään tapauksessa vähätellä. Itselleni tämä on haastavaa iltaisin eli silloin, kun itseäni alkaa väsyttää ja haluaisin päästä tekemään viimeiset työhommat, kotityöt yms. ennen omia iltapuuhiani. Jos lapset eivät menekään nukkumaan helposti, vaan Kirppu ilmoittaa, että häntä pelottaa tai Sikuriina haluaa kolmannen lasin vettä, minä huomaan, että rajani tulevat vastaan. Tällöinkin pitäisi kuitenkin malttaa kuunnella lasta, sanoittaa tämän tunteita, tarjota syliä ja olla se turvallinen aikuinen.

Lapsi ei ole pieni aikuinen, vaan täysin keskeneräinen olento. Lapsen tunteiden kehitystä pystyy tukemaan erilaisin keinoin. Metsäemo-bloggaajan perheessä tuttuja ovat Kiukku ja Vinku, jotka onneksi muuttivat (ainakin hetkeksi) pois. Kiukku teki kuitenkin comebackin ja siihen tutustuttiin tarkemmin ja opittiin keinoja kohdata se mm. Kasvun taian tunnetyöpajan avulla. Kasvun taika järjestää myös Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tarjoaa muutakin tukea vanhemmille ja lapsille.

Meillä pohditaan siis parhaillaan, miten auttaa lasta, kun tätä pelottaa. Ja toisaalta myös, miten tukea lasta vaikeissa tilanteissa, kuten siirtymissä. Tunteiden tunnistamisessa tärkeää on niiden sanoittaminen. Niinpä me aikuiset harjoittelemme sanoja, joita voimme käyttää lasten kanssa. Pelon sijaan lasta saattaakin jännittää, ällötyksen sijaan kummaksuttaa tai oudoksuttaa ja inhon sijaan kummastuttaa.

Olemme myös ottaneet kokeiluun Positiivinen kasvatus -blogista löytämäni rauhoittumispaikan. Meillä rauhoittumispaikka on vielä kesken. Se on vasta säkki, joka on täynnä pehmoleluja ja jonka päällä voi köllötellä tai jonka sisään saa kömpiä. Haluaisin koota sen yhteyteen vielä erilaisia tavaroita rauhoittumista helpottamaan.

Älä lähde tunteeseen mukaan

Kun lapsi hermostuu, alkavat usein vanhemmallakin hermot kiristyä. Tai illalla, kun lapsi ei vaan nukahda, tekisi mieli vaan karjua, että NYT NUKUTAAN! Mutta se ei auta. Tärkeää on, että aikuinen pysyy rauhallisena, eikä lähde lapsen tunteeseen mukaan. Tarvitaan itsesäätelyä.

Aikuinen voi oppia toimimaan rauhallisesti erilaisissa tilanteissa. Aikuinen voi myös ottaa pienen aikalisän, jos hermot meinaavat mennä. Itselleni illat ovat niitä kaikkein vaikempia. Jos lapset eivät meinaa nukahtaa, saan tehdä kaikkeni pysyäkseni rauhallisena. Välillä joudun turvautumaan puolisooni – hän saa jatkaa nukutushommia, kun minä vedän henkeä.

Suosittelen lukemaan Anna Tommolan ja Sanna Häkkilän kirjan Rauhoita ja rohkaise – apua lapsen stressitilanteisiin. Kirjoitin siitä tekstissäni Lapsi kuin orkidea, voikukka tai vaikka viirivehka: Lapsen stressi näkyy eri tavoilla.

Miten käsittelet tunteita lapsen kanssa? Minkä koet haastavaksi tai vaikeaksi?

Olisi kiva kuulla kommentteja ja vertaiskokemuksia.

Lue lisää lapsen kiukusta Kasvun Taika -blogista: Pienen lapsen kiukku.

-Saara

PS. Olethan jo osallistunut arvontaan? Voit voittaa kirjan Puuseppä vai puutarhuri? Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen. Voit osallistua sekä blogissani että Facebookissa – tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla molemmissa!