Miten kasvit kasvavat? -kirja innostaa ja ilahduttaa kevään korvalla

Vielä on pakkasta ja lunta, mutta kevätaurinko pilkistelee ja alkaa vähitellen olla aika aloitella ensimmäisiä kevätpuuhia. Varsinkin, jos aikoo itse kasvattaa kasveja siemenestä asti. Meillä on oma pieni viljelylaatikko, johon laitamme joka vuosi joitakin hyötykasveja. Lisäksi meillä on lasitettu parveke, jossa viihtyvät esimerkiksi tomaatti, chili ja koristekasvit – varsinkin ne, jotka kestävät aurinkoa ja lämpöäkin.

Laitoimme lasten kanssa ohraa kasvamaan pääsiäisruohoksi ja samalla kylvimme kasvatusastioihin ensimmäiset viljelylaatikkoomme tai parvekkeelle tulevat kasvit itämään: kirsikkatomaattia, rucolaa, basilikaa ja samettikukkia. Sikuriina intoili, Kirppu sääti ja touhusi, ja multaa oli lopulta ihan joka paikassa. Saimme kuitenkin siemenet multaan ja kasvatuslaatikot lämpöiseen paikkaan itämään.

Siemenet herättivät monta kysymystä varsinkin eskari-ikäisen Sikuriinan mielessä. Onhan se nyt todella jännittävää, että mullan alle laitetaan pieniä siemeniä ja niistä sitten kasvaa erilaisia, eri kokoisia ja eri tarkoituksiin sopivia kasveja. Ja ne siemenet, ne olivat ihmeellisiä! Osa ihan pikkuruisia ja tummia, osa isoja ja vaaleita ja osassa oli ihmeelliset hännät!

Miten kasvit kasvavat?

Otinkin esiin Lasten Keskuksen Fiksut faktat -kirjan Miten kasvit kasvavat? (2017), ja ryhdyimme tutkimaan sitä. Kirjasta löysimme vastauksia useisiin kysymyksiin, kuten:

Miten kukat kasvavat?
Miksi kasveilla on kukkia?
Mistä siemenet tulevat?
Kuka istuttaa siemenet?
Miksi lehdet putoavat?
Millä kasvilla on suurimmat siemenet?

Tämä Katie Daynesin kirjoittama ja Kalle Nuuttilan asiantuntavasti suomentama kovakantinen ja pahvisivuinen kurkistuskirja tarjoaa lapsille tietoa hauskalla tavalla. Kirjan sivut vilisevät kysymyksiä, joihin löytyy vastaukset kurkistamalla luukkuihin! Kovien sivujen ansiosta kirja pysyy hyvässä kunnossa pitkään, ja luukutkin on onneksi tehty niin, että ne eivät irtoile helposti.

Vaikka kyseessä on selvästi tietokirja, se on kirjoitettu lapsentasoisesti ja sopii monen ikäisille. Teksti on selkeää ja sitä on helppo lukea ääneen. Melkein kolmevuotias Kirppu ei vielä ymmärrä kaikkea kirjan tietoutta, mutta tykkää kurkkia luukkuihin. Sikuriina puolestaan innostui nimenomaan kirjan tietomäärästä. Hän selaili kirjaa itsekseen vielä yhteisen lukuhetken jälkeenkin ja tuli vielä kysymään, mitä tietyissä kohdissa kerrottiin. Kirja sopii myös juuri lukemaan oppineille itse luettavaksi, vaikka pitkät sanat saattavatkin tuottaa vielä pulmia.

Käytäntöä ja teoriaa

Sikuriina tiesi jo ennestään, että kasvit tarvitsevat vettä ja valoa kasvaakseen. Kirjaa lukiessamme hän oppi, että kasvit tarvitsevat myös ilmaa. Sikuriina huolehtikin kovasti, että meidän kasvimme pääsevät riittävän valoisaan paikkaan ja saavat tarpeeksi vettä juodakseen. Ilmaa onneksi löytyy hyvin, kunhan ottaa viljelylaatikon kannen pois heti, kun kasvit itävät. Onneksi meillä on olohuoneessa hyvä ikkunalauta, jossa on sekä valoa että ilmaa. Ja sopivasti lämpöäkin, jota ei kyllä kirjassa mainittu, mutta jonka me keksimme itse – kasvit nimittäin lähtevät kasvamaan ulkona vasta lumen sulatessa pois ja ulkolämpötilan kohotessa.

”Eikö ole hullua äiti, että ihmiset juovat alaspäin ja kasvit ylöspäin!”

Christine Pymin kuvitus ovat paitsi kaunis myös hauska. Etenkin Kirpun mielestä on hauskaa etsiä hassuja ötököitä ja eläinhahmoja kirjan kuvituksesta: toukalla on sateenvarjo, kirvalla hattu ja pupuilla keltaiset sadetakit. Sikuriina puolestaan tykkää siitä, että kuvien kasvit ovat tunnistettavissa. Hän muistaa, että mummilan puutarhassa on paljon samoja kukkia kuin mitä kirjan kuvista löytyy!

Kasvien kasvatus kiehtoo lapsia – kannattaa kokeilla!

Suosittelemme paitsi kirjan lukemista myös kasvien kasvattamista itse! Pääsiäiseksi ehtii vielä hyvin laittaa joko ohraa tai pääsiäisruohoa kasvamaan. Ja koko kevään ja kesänkin ajan voi valikoida siemeniä, jotka itävät nopeasti ja joista saa vaikka yrttejä tai kauniita kukkia ikkunalaudalle, parvekkeelle tai pihalle.

Meillä ainakin sekä rucola että samettikukka rupesivat itämään aivan hetkessä! Jo neljän päivän jälkeen astioissa oli näkyvissä sirkkalehdet! Ohrakin rupesi pilkistämään mullan alta viidentenä aamuna!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.