Zorro-kettu ja Harmipussi – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 1

Oli kyseessä sitten riita ystävän kanssa, yksin jääminen, toisten ikävät sanat tai läheisen kuolema, lapsi joutuu käsittelemään hänelle vielä kovin vieraita ja vaikeita tunteita. Tunteiden käsittely lasten kanssa onkin äärimmäisen tärkeää sekä ennakoivasti että varsinkin tunteiden myllätessä mielessä ja mahanpohjassa. Tunnetaitoja korostetaan nykyään enemmän ja enemmän myös esimerkiksi opetussuunnitelmassa. Hyvä niin!

Elämä helpottuu, kun erilaiset tunteet ovat tuttuja.

Negatiivisiksi koettuja tunteita on usein vaikea ymmärtää ja käsitellä. Lapsi saattaa säikähtää surun, pelon tai harmin tunteita. Aikuinen pystyy olemaan mallina lapselle, jos osaa käsitellä omia tunteitaan sopivilla tavoilla. Toisaalta lasta voi valmistella erilaisten tunteiden varalta. Onkin tärkeää, että kaikista tunteista puhutaan ja että niitä käsitellään lapsentasoisesti.

Lastenkirjat ovat ihania, koska niiden avulla voi käsitellä vaikeitakin tunteita ja opetella niille nimiä. Omien tunteiden ja tuntemusten käsittely helpottuu, kun tunteet pystyy nimeämään ja hyväksymään. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja kaikki kokevat tunteita laidasta laitaan. Elämä helpottuu, kun erilaiset tunteet ovat tuttuja.

Olen nyt saanut useammankin ihanan lastenkirjan, joissa käsitellään erilaisia tunteita. Meidän lapsemme ovat tykästyneet niihin kovin ja palaavat mielellään tunnekirjojen pariin. Nyt aloitan pienen blogisarjan näistä tunnekasvatukseen sopivista kirjoista. Toivottavasti muutkin löytävät iloa näistä!

Ensimmäisenä esittelyssä:

Zorro-kettu ja Harmipussi

”Pikkukettu Zorro on kotimatkalla, kun kaksi ilkimystä yllättää sen. ”Kiusaajat ovat outoja”, Zorro ihmettelee.
Illalla äiti kertoo Zorrolle yllättävän tarinan pussinäädästä nimeltä Rontti, joka on väsynyt olemaan ilkimys.
Rontin pelastajaksi löytyy tähtihäntäinen Bluu, joka osaa tehdä revontulitaikoja! Taika ja lempeät lampaat auttavat Ronttia päästämään irti pahasta olostaan ja ilkeilystä.
Zorro oivaltaa, että puhuminen ja kuunteleminen auttavat, vaikka onkin asioita, joiden ymmärtäminen on vaikeaa. Silti monimutkaisiinkin asioihin voi löytyä yksinkertaisia ratkaisuja.”

Salme Honkasen ja Lassi Valkaman Zorro-kettu ja Harmipussi (Pieni Sirkus 2017) on kertomus pienestä Zorro-ketusta, jota harmittaa ja pelottaa ja jolle äiti kertoo iltasaduksi kertomuksen, josta Zorro saa voimaa päästää irti ikävistä tunteistaan.

Zorro-kettu ja Harmipussi on viehättävä kirja. Kirjan yleistunnelma on ihanan lempeä. Äiti ottaa Zorron syliinsä ja lohduttaa, lampaat eivät anna periksi, vaikka Rontti niille äksyileekin, ja taikaketut antavat kirjan lopussa Harmipussin tilalle Aarrepussin. Lopun oivallus, että ”huolet helpottuvat, kun niistä puhuu”, on tärkeä muistutus ihan meille kaikille!

Sikuriina ja Kirppu pitivät Salme Honkasen ja Lassi Valkaman kirjoittamasta tarinasta ja varsinkin Salme Honkasen kauniista kuvituksesta. Kuusivuotiaan Sikuriinan lempihahmo on kaunis tähtihäntäinen taikakettu Bluu. Dinosauruksia rakastava kolmevuotias Kirppu puolestaan fanittaa yllättäen kirjan alussa vilahtavaa ilkimystä, joka on kuvattu dinosauruksena (tai ehkä lohikäärmeenä – voitte yllä olevasta kuvasta itse päätellä, mikä tämä kiusanhenki on).

Ääneen luettuna kirjan tuntuu olevan välillä ehkä hieman vaikeaa kieltä ja virkkeet hieman turhan pitkiä. Lisäksi tuntuu, että jotkin tunteisiin – etenkin Rontin tunteisiin – liittyvät asiat on selitetty turhankin monisanaisesti, ikään kuin väännetty rautalangasta, jolloin teksti kärsii siitä, eikä ole niin sujuvaa kuin toivoisi. Hieman nimittäin meinasi joissain kohdissa kuuntelijoiden huomio herpaantua…

Kirjan hahmot ovat mielestäni toimivia: Lapsen on helppo samaistua Zorro-kettuun, joka on suloinen ja herkkä. Ja jolla on aivan ihana äiti. Sen sijaan pussinäätä Rontti eli Elmo on sopivan etäinen hahmo, eikä se pelota, vaikka onkin aluksi melko hurjan oloinen. Taikaketut ovat viehättävän taianomaiset ja ihanat lampaat sopivan lempeät.

Tunteiden käsittelyä keskustelemalla ja puuhaamalla

Zorro-kettu ja Harmipussi -kirjassa on kahdessa kohdassa kuvitukseen lisätty ajatuskuplat, joissa on suorat kysymykset lukijalle: ”Mitä sinä ajattelisit, jos olisit Zorro?” ja ”Mitä sinä sanoisit, jos olisit Zorro?” Nämä kysymykset ohjaavat varsinkin ääneenluettaessa lukijaa paitsi lukemaan myös keskustelemaan lapsen kanssa luetusta. Lisäkysymyksiä voi hyvin keksiä itse. Lapsen kanssa kannattaa myös tutkia kuvia ja katsoa hahmojen ilmeitä: Miltä Zorro näyttää tässä kuvassa? Miltä Zorrosta voisi tuntua?

Ideoin myös, että kirjan lukemisen jälkeen voisi vaikka antaa lapsen maalata revontulia vesiväreillä paperille ja samalla purkaa omia harmeja paperille kauniiksi väreiksi.

Toisaalta lapsi voisi koota samanlaisen pussin kuin, minkä pussinäätä Elmo (entinen Rontti) sai tarinan lopussa: oman Aarrepussin. Pussiin voisi askarrella vaikka kirjassa mainitun Rohkean Sydämen Avaimen ensimmäiseksi aarteeksi.

Vinkki kaikille opettajille: Voisin kuvitella, että varsinkin eka-tokaluokkalaisten kanssa nämä askartelut ja puuhat toimisivat myös koulussa! Ja nuorempien kanssa eskarissa tai päivähoidossa!

***

Minä ja Sikuriina suosittelemme kirjaa luettavaksi, kun jännittää, pelottaa tai harmittaa. Harmit ja muut kiusankappaleet voi sitten lähettää kettujen kanssa revontuliksi taivaalle!

Zorro-ketun myötä meille Sikuriinan kanssa on tullut uusi tapa. Kirjan mukaisesti illalla nukkumaan mennessä toteamme, että koska revontulia on olemassa, voi hyvin kuvitella, että myös taikakettuja on! Ajatus taikaketuista rauhoittaa selvästi ainakin Sikuriinaa, jolla on vilkas ja eläväinen mielikuvitus. Taikakettujen mukana voi nimittäin lähettää kiusankappaleet ja mielipahat taivaalle, jossa ne haihtuvat avaruuden revontuliin, kuten kirjassa kerrotaan. Nykyään Sikuriinan suurin toive on nähdä revontulia!

***

Miten käsittelet lasten tunteita? Mitkä kirjat sopivat mielestäsi tunnekasvatukseen?

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.

1 thought on “Zorro-kettu ja Harmipussi – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 1

Vastaa