Suruposki – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 2

Suru iskee usein yllättäen, vähän takavasemmalta, salaa ja kesken kaiken. Surua on monenlaista: raastavaa kaipuuta, ahdistusta, kipua sydämessä ja kevyempää harmitusta, kaipuuta ja ikävää. Lapselle suru on vierasta. Suremista pitää harjoitella. Kaikki aikuisetkaan eivät uskalla tai osaa surra. Yllättävän monelle on surun hetkellä lapsena sanottu jotain tyyliin ”ole nyt vaan reipas” tai ”eivät isot lapset itke”.

Suru on kuitenkin tunne, joka pitää saada purkaa. Suremista voi harjoitella, samoin surusta yli pääsemistä. Lasten kanssa lukeminen ja surun pohtiminen kirjojen kautta, voi auttaa tässä prosessissa.

Nyt esittelyssä seuraava tunnekasvatusta tukeva kirja, joka sopii etenkin surun käsittelyyn:

Suruposki

”Murheellinen Heimo tunkee poskensa täyteen isomummon tavaroita.
Hän tahtoo mukaansa mahdollisimman monta muistoa.
Tuoko lähistölle saapunut sirkus ilon takaisin?”

Anna Härmälän Suruposki (Kustantamo S&S 2016) kertoo pienestä hamsterista, joka ei oikein osaa käsitellä suruaan, vaan patoaa sen sisäänsä hamstraamalla posket täyteen isoäidin tavaroita, muistoksi.

Minun isoäitini, Sikuriinan isomummo, kuoli puolitoista vuotta sitten, kun Sikuriina oli vajaa viisivuotias. Hän muistaa edelleen isomummon hyvin ja muistelee myös hautajaisia. Suruposken avulla palasimme näihin muistoihin ja juttelimme surusta ja kaipuusta.

Kirjassa on ihanasti tuotu esiin se, että surua on erilaista. Heimon suru on suurta, hän on menettänyt läheisen. Paikkakunnalle saapuvan sirkuksen esiintyjillä on erilaista surua ja hätää: klovnin nenä on kadoksissa, samoin sirkustirehtöörin silinterihattu, nuorallatanssijan nuora, sirkusponin hevosenkenkä ja leijonan kampa. Nämä kalpenevat Heimon surun rinnalla, mutta ovat aitoja ongelmia tai pulmia, jotka aiheuttavat surua. Onneksi ne ovat sellaisia, joissa Heimo voi lopulta auttaa. Ja ilo voittaa surun.

Anna Härmälän kaunis kuvitus herättää Heimon eli Suruposken suorastaan eloon: Suruposken ilmeet ovat selkeitä ja eläviä. Niitä voi tutkia lapsen kanssa: Miltä Heimo näyttää tutkiessaan isomummon kotia? Entä kun posket ovat täynnä tavaraa? Entä kirjan loppupuolella antaessaan isomummon tavaroita pois niitä enemmän tarvitseville?

Kolmevuotias Kirppu pitää kirjan kuvituksesta erityisen paljon ja haluaa lukea kirjaa uudelleen ja uudelleen. Etenkin isomummon koti sekä kirjan lopussa oleva aukeaman kokoinen sirkuskuva viehättävät Kirppua. Niissä on paljon tutkittavaa, ihania yksityiskohtia.

Suosittelemme kirjaa surun ja kaipuun tunteiden käsittelyyn – tai ihan vaan iltasaduksi.

-Saara

Lue myös:

Zorro-kettu ja Harmipussi – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 1

Mullin mallin Molli auttaa sanoittamaan tunteita hauskalla tavalla

”Äiti, mua pelottaa! Mä en halua! Tää on vaikeeta!” – Ethän vähättele lapsen tunteita

Vahvuusvariksen bongausopas opastaa luonteenvahvuuksien maailmaan

Kirja saatu kustantajalta arvioitavaksi.

Vastaa