Yöllistä huutoa – Kauhukohtaukset kauhistuttavat vanhempiakin

Myöhään illalla, joskus kymmenen jälkeen, kolmevuotias Kirppu rupesi yhtäkkiä huutamaan sängyssään aivan käsittämättömän kovaa. Hän huusi ja karjui, osoitteli jonnekin kaukaisuuteen ja huitoi minua pois.

”Mene pois! Pois! Mene POIS! Minä haluan äidin! Äiti! Sinä et ole äiti! Minä haluan äidin!”

Kirpulla oli yhtäkkiä kymmenen karhun voimat ja asfalttiporan ääni. Hän oli selvästi aivan jossain muualla, eikä hahmottanut laisinkaan minua tai ympäristöään.
Olin aluksi ihmeissäni ja kauhuissani, mutta kohta jo ymmärsin, että Kirpulla oli kauhukohtaus! Hetken jouduin tilanteessa itseäni rauhoittelemaan, kun olin jo ehtinyt säikähtää, mutta onneksi tässäkin tapauksessa tieto kauhukohtauksista auttoi.

***

Yöllinen kauhukohtaus

”Yöllinen kauhukohtaus (ICD-10-diagnoosikoodi F51.4) on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.

Yöllinen kauhukohtaus ilmenee iltayöstä syvän unen aikana. Kohtauksen aikana syvässä unessa oleva lapsi voi nousta istumaan, huutaa tai kirkua, potkia tai huitoa, hikoilla tai hengittää voimakkaasti, nousta sängystä ja kulkea ympäri huonetta. Häntä on vaikea herättää tai rauhoittaa, vaikka hänen silmänsä ovat auki. Kauhukohtaus kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.”
(Lähde)

***

Tämä ei siis suinkaan ollut Kirpun ensimmäinen kauhukohtaus. Yhdistän ne lapseni stressitilaan. Esimerkiksi eilen oli ollut helteinen päivä, eikä Kirppu varmaankaan ollut juonut tarpeeksi. Makuuhuoneessa oli yölläkin todella lämmin. Lisäksi Kirppu oli päivällä kokenut kahteen otteeseen tulleensa unohdetuksi. Olin nimittäin yhdessä vaiheessa lähtenyt päiväkodin pihalla eri suuntaan kuin hän ja myöhemmin myös kävellyt liian nopeasti eteenpäin. – Hän koki, että minä olin unohtanut hänet, ja tätä hän hoki monta kertaa illan aikana. Se varmaan jäi alitajuntaan pyörimään.

Kauhukohtaukset ovat vaarattomia

Onneksi lapsi ei muista kauhukohtauksista mitään jälkikäteen. Kirppu ainakin herää aamuisin pirteänä ja iloisena, vaikka yöllä olisi ollut kauhukohtaus. Kauhukohtaukset kuulemma myös häviävät lähes aina lapsen kasvaessa.
Kauhukohtaukset ovatkin itse asiassa lapselle luultavasti helpompi juttu kuin vanhemmalle. Kun itse on väsynyt, minua ainakin ärsyttää, kun toinen vaan huutaa. Sitä ei vaan meinaa muistaa, että hän ei tee sitä tarkoituksella tai kiusallaan. Lisäksi ärsyttää se, ettei voi oikein tehdä mitään auttaakseen toista. Eilen olin lähellä ja hoin rauhallisella, monotonisella äänellä ”äiti on tässä”.
Vinkki: Jos kauhukohtaukset toistuvat samaan aikaan illalla, kannattaa lapsi yrittää herättää noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen.
Ja mikä tärkeintä: Pysy rauhallisena kauhukohtausten ajan!

Ovatko kauhukohtaukset tuttuja? Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia vaikka kommenteissa.

-Saara

Ps. Oletko kuullut, että minä ja Hurlumhei olemme nykyään osa Maitokahvimedian porukkaa! Ihan mahtava juttu!