Lukulauantai: Molli ja kumma

Molli on pieni eläin, joka on valloittanut minun ja lasteni sydämet. Mollin sosiaaliset taidot eivät ole kovin merkittävät, mutta Molli tietää, että kaikkea voi harjoitella ja lopulta oppia. Nyt uusimmassa Katri Kirkkopellon kirjassa Molli ja kumma (Lasten Keskus, 2018) Molli oppii ainakin vähän lisää rohkeutta ja kaveritaitoja yhdessä ystävänsä Sisun sekä Suuresta metsästä ilmestyvän kumman kanssa.

Molli -kirjat ovat upeasti kuvitettuja. Kirppu ja Sikuriina lumoutuvat kirjan kuvista joka lukukerralla. Hahmot ovat suunnattoman ilmeikkäitä ja kuvissa on pehmeyttä ja lämpöä. Taas suosittelen tutkimaan kuvia erityisen paljon kirjaa lukiessa ja kyselemään lapselta kysymyksiä: Miltä Molli näyttää tässä? Miltähän Mollista tuntuu? Jne.

Kumma tuli Mollin katolle. Se lauloi. Oli ensimmäinen syksyn pakkasyö ja kesän lämpö haihtui tulipalloina ilmaan.

Upeiden kuvien lisäksi kirjan kieli on ihanaa. Se kuulostaa luettuna kauniilta, soljuu ihanasti. Kieli on osittain myös hieman haastavaa. Ainakin kolmevuotiaalle Kirpulle on pitänyt selittää joitakin kohtia. Ja hyvä niin! Lukiessa ja kuunnellessa kehittyy siis myös kielitaju!

Olemmepa saaneet Molli ja kumma -kirjasta perheeseemme lentävän lauseenkin: ”Minulla on sellainen otuspää. Sinne ei mahdu kerralla ihan kamalan paljon asioita.” Tätä käytämme silloin, kun asioita unohtuu tai elämä tuntuu muuten vaan liian raskaalta.

Rohkeutta ja kaveritaitoja

Kolmevuotiaaseen Kirppuun kirja uppoaa, koska siinä puhutaan sankareista ja rohkeudesta! Kirppu on kuulemma ainakin ”kotipiharohkea”, kuten Mollin ystävä Sisu. Äiti (eli minä) on Kirpun mukaan jo vähän Suuri tuntematon -rohkea, mutta isä vielä enemmän, koska uskaltaa viedä Kirpun syksyllä ”dinosaurustapahtumaan”.

Mollin kanssa on helppo harjoitella paitsi rohkeutta myös murjottamista. Meillä ainakin on aina hauskaa, kun teemme kuin Molli:

”Molli murjotti niin hyvin kuin vain osasi. Se painoi otsansa kurttuun ja loi kiukkuisia katseita alta kulmain. Se laittoi suun tiukaksi viivaksi. Ja huokaili. Syvään ja raskaasti. Huokailu oli tärkeää.”

Eipä tuolla tavalla kauaa jaksa olla, kun jo rupeaa naurattamaan. Olenkin välillä Kirpun kiukutellessa ehdottanut, että murjotetaanko kuin Molli. Joskus se on toiminutkin.

Ei ystävää voi omistaa

Molli ja kumma -kirjassa Mollin ystävä Sisu harmistuu siitä, että Molli innostuu ja kiinnostuu ”kummasta” niin, että unohtaa kaiken muun. Tästä syntyy myös kaverusten ensimmäinen riita. Voi miten kurja onkaan olla riidoissa. Ja miten vaikeaa onkaan päästä sopuun – mutta miten tärkeää on löytää sopu ja korjata ystävyys!

Minusta tuntuu, että etenkin koulun aloittavalle Sikuriinalle kirjan tärkein sanoma oli viimeisillä sivuilla: ”Ei ystävää voi omistaa, se muitakin saa rakastaa.” Meille nimittäin syntyi hyvät keskustelut siitä, että vaikka olisi bestis niin silti itsellä ja sillä bestiksellä saa olla muitakin kavereita. Kuten kirjassa Mollilla parhaan kaverin Sisun lisäksi uusi tuttavuus ”kumma”.

Kirja toimii mielestäni niin iltasatuna kuin esimerkiksi ammattikasvattajan käsissä tunnekasvatuksen tukena. Suosittelemme Sikuriinan ja Kirpun kanssa kirjaa kaikille ihanista olennoista, kauniista kuvista ja ystävyydestä pitäville!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.

Kuvat ovat kirjasta Molli ja kumma, Katri Kirkkopellon upeaa käsialaa.