Lukulauantai: Pieni luontokirja innostaa tutkimaan lähiluontoa

Miltä näyttää päivänkakkara? Voiko ketunleipiä syödä? Mistä tunnistaa västäräkin?

Mauri Kunnaksen Pieni luontokirja (Otava 2018) on nimensä mukaisesti pieni tietokirja, joka kertoo luonnosta: linnuista, ötököistä, kasveista (kukista), puista, marjoista ja (muista) eläimistä.

”Tämän kirjan sivuilta löydät monia lähiympäristösi tuttuja eläimiä. — Kun liikut metsissä, niityillä, rannoilla, puistoissa tai kaduilla, ole tarkkana.”

Kirjassa tietoa on hyvin tiivistetysti. Sen avulla saa kevyen käsityksen Suomessa yleisesti tavattavista eläimistä ja kasveista. Kuvat ovat maurikunnasmaisen kivoja. Kaikki eläimet ja kasvit ovat kuitenkin niissä selvästi tunnistettavissa. Lisäksi kuvissa seikkailevat Koiramäen tutut hahmot, kuten Koiramäen Martta.

Kolmevuotias Kirppu haluaa lukea kirjaa uudelleen ja uudelleen. Hänelle kirjan tietomäärä riittää hyvin. Itse asiassa tuntuu, että hän oppii kirjasta joka kerta vähän jotain uutta. Sen sijaan koulunsa aloittavan Sikuriinan mielestä kirja on puutteellinen. Lisäkysymyksiä satelee jatkuvasti: Miksi hyttysnaaraat tarvitsevat verta? Miksi valkovuokkoja poimitaan, vaikka ne ovat myrkyllisiä? Miksi tässä ei kerrota, mitä siileille ja sorsille voi syöttää? Ja niin edelleen

Hyvä perusteos muistin virkistämiseen

Pienessä luontokirjassa on tosiaan esitelty ne kaikkein yleisimmät Suomen luonnossa tavattavat eläimet ja kasvit, joten se on loistava käsikirja esimerkiksi luontoretkille tai mökille.

Me tutkimme kirjaa heti alkukesästä ja palasimme siihen vähän väliä kesän aikana. Lapset oppivat huomaamaan, että esimerkiksi kaikkia kasveja ei suinkaan löydy luonnosta heti kesän alussa. Ja toisaalta, että loppukesästä ei löydä esimerkiksi valko- tai sinivuokkoja.

Kirjan alussa ja lopussa esilehdillä on kivat kuvat suurimmasta osasta kirjassa esitellyistä kasveista ja eläimistä. Niiden vieressä on pienet laatikot, joihin voi vaikka ruksia kaiken, mitä on luonnossa nähty. Me kävimme niitä läpi nyt ja totesimme, että olemme kesän aikana nähneet kyllä todella paljon kaikkea!

Sopii parhaiten pienille

Sikuriinan mielestä kirja on ”ihan kiva”, mutta sopii paremmin pienille:

”Parhaiten se sopii ehkä kolme- tai neljävuotiaille, ehkä kaksivuotiaillekin. Jos on kiinnostunut luonnosta, siitä saa tietoa. Jos ei ole, voi vaikka keksiä satuja niistä kuvista.” -Sikuriina (6,5 v.)

Minun mielestäni kirja sopii perusteokseksi vaikka päiväkotiin tai kouluun alkuopetuksen luokkiin. Se kutsuu selaamaan ja lukemaan, ja sitä on helppo tutkailla niin lapsen yksin kuin yhdessä aikuisenkin kanssa. Näin luokanopettajana toivoisin, että jokainen lapsi opettelisi tunnistamaan kirjassa esitellyistä lajeista ainakin suurimman osan.

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.

***

Kaikki Lukulauantai-sarjan tekstit löydät täältä.

Muita luontoaiheisia tekstejäni:

Västäräkistä vähäsen -lintukirja innostaa bongaamaan lintuja

Miten kasvit kasvavat? -kirja innostaa ja ilahduttaa kevään korvalla

”Kakkaa maahha!” eli eräs anekdootti lapseni luontosuhteesta

Mennään metsään! 8 vinkkiä metsässä puuhailuun lasten kanssa