Saa jännittää, opekin jännittää! – Seitsemän vinkkiä koulunaloitukseen luokanopettajalta

Pitkän loman jälkeen kouluunpaluu saattaa tuntua paitsi hauskalta ja mukavalta, myös haastavalta ja stressaavalta. Rutiinit ovat ehkä unohtuneet, ja kesä on muutenkin tuonut mukanaan kaikkea uutta ja erilaista. Lasta voi kuitenkin auttaa eri tavoin. Tässä seitsemän vinkkiä koulun aloitukseen näin luokanopettajan näkökulmasta.

1. Aikuinen, ota rennosti

Koulussa kyllä opitaan, miten siellä ollaan. Sitä ei tarvitse miettiä, murehtia tai jännittää etukäteen. Jännittää toki saa, opettajaakin jännittää, mutta pelätä ei tarvitse. Kaikkea saa kysyä ja apua voi pyytää.

Kun vanhempi ottaa rennosti, hallitsee tunteensa ja pysyy rauhallisena, lapsi aistii tämän ja pystyy helpommin käsittelemään omaa jännitystään ja tunteitaan. Jos koulu jännittää lasta kovasti, jännitystä kannattaa käsitellä yhdessä. Lapsi voi esimerkiksi piirtää niitä asioita, jotka jännittävät, tai voitte vaikka lainata kirjastosta koulusta ja koulunkäynnistä kertovia kirjoja.

2. Älä stressaa tai murehdi turhia

Ei hätää, jos lapsesi ei osaa lukea kouluun tullessaan. Opettajan tehtäviin kuuluu opettaa lastasi lukemaan. Älä toisaalta myöskään murehdi, jos lapsesi osaa jo lukea. Hän saa varmasti itselleen sopivia tehtäviä ja opittavaa kyllä riittää.

Nykyisessä opetussuunnitelmassa painotetaan lapsen taitotason huomioon ottamista koulutyössä. Opettajat ovat ammattilaisia, joiden tehtävänä on huomioida erilaiset oppijat. Jos olet sitä mieltä, että lapsesi ei saa tasoistaa opetusta, ota yhteyttä opettajaan (katso tämän listan kohta 4).

3. Muista, että koulu on muuttunut omien kouluaikojesi jälkeen

Jos haluat jakaa lapsellesi koulumuistojasi, valitse iloisia ja positiivisia muistoja. Älä pelottele tai toisaalta myöskään tarjoa mallia ei-toivottuun käytökseen. Äläkä anna muidenkaan aikuisten tehdä niin eli ohjeista ystäviä ja sukulaisia puhumaan koulusta positiivisessa hengessä.

4. Pidä mölyt mahassasi lapsen kuullen

Älä kyseenalaista, kritisoi tai varsinkaan hauku opettajaa, rehtoria tai koulua lapsen kuullen. Jos sinulla on jotain kysyttävää, moitittavaa tai selvitettävää, ota suoraan yhteyttä opettajaan. Jos opettaja ei reagoi toivomallasi tavalla, ota sitten vasta yhteyttä rehtoriin.

Suosittelen, että vakavista, tärkeistä ja arkaluontoisista asioista keskustellaan puhelimitse tai kasvotusten. Jos opettajaa on vaikea tavoittaa, aina voi laittaa viestiä ja pyytää tapaamista tai puhelinaikaa. Kannattaa myös muistaa, että ennakointi on tärkeää. Asiat on hyvä tuoda esiin heti, kun vähänkin huolta ilmenee, ettei kärpäsestä ehdi kasvaa härkästä.

5. Pidä koulunkäynti mukavana asiana

Huolehdi, että kouluasioista puhutaan positiivisen kautta. Luo salliva ja rento ilmapiiri. Mokaaminen on sallittua, virheistä otetaan opiksi. Läksyt saavat unohtua joskus, kunhan ne hoidetaan sitten kuntoon. Koenumerot eivät ole lapsen erinomaisuuden mittari, vaan kokeet kertovat vain siitä, onko lapsi oppinut tai omaksunut sen tietyn asian.

6. Ole kiinnostunut

Helsingin Sanomissa ollut perheneuvolapsykologi Mira Helimäki tarjoaa vanhemmille loistavan ’kolmen koon’ muistisäännön: ”kysele, kuuntele ja ole kiinnostunut lapsen asioista”.

Mieti myös, mitä kysyt. Kannattaako kysyä ”miten meni koulussa?” vai kysyisitkö vaikka ”mikä tänään oli mukavaa / hauskaa / haastavaa / vaikeaa…”? Muista kysyä, mitä tuli läksyksi ja selvittää, tarvitseeko lapsi apua jossain kouluun liittyvässä jutussa. Kysele koulukavereista ja välituntileikeistä.

Tee tämä kaikki rauhassa, vaikka sohvalla köllötellen tai ruokapöydän ääressä samalla rauhassa syöden. Tai viimeistään illalla hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa (jos vaikka mieleen pulpahtaakin jokin kurja juttu, jonka käsittely vaatii aikaa ja voimia). Varaa aikaa lapsen asioiden käsittelyyn!

7. Malta mielesi

Uusi reppu on ehkä tarpeen, penaalia tarvitaan ja mahdollisesti jokin kansio monisteille. Älkää kuitenkaan heti ostako sitä penaalia täyteen hienoimpia kyniä, kumeja, tusseja, teroittimia jne. Varsinkaan niitä, jotka vilkkuvat, kilisevät, välkkyvät jne. Kannattaa ensin selvittää opettajan (ja koulun) suhtautuminen tällaisiin välineisiin. Valitettavan usein ne nimittäin aiheuttavat turhaa häiriötä ja vievät huomion pois opetuksesta. Kotiin niitä voi toki ostaa ja kannattaakin, jos esim. läksyjen tekeminen kivalla kynällä tuntuu hauskalta. Sama koskee myös spinneriä ja muita ei-täysin-suoraan koulutyöhön liittyviä tarvikkeita. Selvitä ensin, saako tuoda kouluun, ja pakkaa reppuun vasta sitten.

***

Koulutieni aloitan,
repun selkään pujotan,
kotiväelle vilkutan,
paljon uutta oivallan.

Meidän luokan seinällä
tärkeitä on sääntöjä.
Turvallisin mielin me
niistä kiinni pidämme.

Olen kiva kaveri.
Sanon ”kiitos”, ”anteeksi”.
”Ole hyvä”, ”huomenta”
ilahduttaa toisia.

Kysyvä ei eksy tieltä.
Jokin jos vain painaa mieltä,
aikuiselle kerron sen,
murheen ison, pikkuisen.

Innostusta, taitoa,
ihmetystä aitoa
reppuni on pullollaan.
Joko kouluun tulla saan?

(Johanna Puolakanaho)

***

Tsemppiä kaikille koululaisille, koululaisten vanhemmille, opettajille, koulujen henkilökunnalle ja muutenkin arkensa aloittaville!

-Saara

Ps. Teksti on julkaistu jo aiemmin blogissani vauva.fi-alustalla.