Dinosaurusfanin valtavan isot ja ihanat lempikirjat: Dinoatlas ja Dinosaurukset (Nemo)

Kolmevuotias Kirppu rakastaa, siis rakastaa, yli kaiken rakastaa dinosauruksia. Tämä dinorakkaus on kestänyt nyt jo melko pitkään ja jatkuu yhä vaan. Vaatteiden pitäisi olla dinokuvioisia, leikeissä leikitään dinosauruksilla ja dinosauruksia, synttäritkin olivat dinoteemaiset – ja kirjat, niiden pitää ehdottomasti kertoa dinosauruksista.

Kirppu onkin ollut onnensa kukkuloilla, koska Nemo kustannukselta on tänä vuonna ilmestynyt KAKSI aivan mielettömän upeaa dinosauruskirjaa: Emily Hawkinsin kirjoittama, Lucy Letherlandin kuvittama ja Sini Linterin suomentama Dinoatlas ja Lily Murrayn kirjoittama, Chris Wormellin kuvittama ja myöskin Sini Linterin suomentama Dinosaurukset.

Nämä upeat kirjat ovat keskenään hyvin erilaisia. Dinosaurukset on selkeä ja tyylikäs tietokirja, kun taas Dinoatlas sisältää tiedon lisäksi huumoria. Kuvitukseltaankin nämä eroavat toisistaan selkeästi, kuten alta huomaatte.

Yllä Dinosaurukset-kirja, alempana Dinoatlas

Molemmissa kirjoissa on hurjasti tietoa ja paljon katseltavaa. Kirppu tutkii kumpaakin todella mielellään. Niistä löytyy aina uusia juttuja, ja uskon, että ne myös innostavat lukemaan lisää dinosauruksista, kun Kirppu on isompi. Tällaiset kirjat kestävät aikaa aivan upeasti!

Dinoatlas

”Lähde tutkimusmatkalle dinosaurusten kadonneeseen maailmaan! Kohtaa hirmuliskot arkipuuhissaan piileskelemässä, saalistamassa, tappelemassa ja ruokailemassa.
Upeasti kuvitetut maisemat ovat karttoineen ja yksityiskohtaisine lajitietoineen uskomaton aarreaitta kaikille dinofaneille.”
(Nemo kustannus)

Dinoatlas on upea tietokirja kaikenikäisille dinosaurusfaneille. Tässä hauskassa kirjassa dinosauruksilla on ruokalappuja ja ne saalistavat mm. onkimalla ja haavien avulla. Kirjaa onkin todella hauska lukea kolmevuotiaan kanssa, kun koko ajan löytyy uusia hauskoja juttuja. Pienet yllätykset kuvituksessa pitävät mielenkiinto yllä! Kuitenkin dinosaurukset ovat aidon näköisiä ja täysin tunnistettavissa, kuten tietokirjassa pitääkin olla.

Vaikka kirjan kuvitus on humorististakin, löytyy kirjasta silti runsaasti tietoa. Tiesitkö, että ”Spinosauruksen sieraimet olivat korkealla päässä, joten se pystyi kastamaan kuononsa veteen ja hengittämään samaan aikaan”? Tai että ”nopeimman kasvun aikaan nuoren Apatosauruksen paino nousi 14 kg päivässä”? Dinosauruksista on kirjassa myös kivat tietolaatikot, joista selviää nimi, ensimmäisen fossiilin löytöpaikka, esiintymisaikakausi, tieteellinen ryhmä, ruokavalio ja koko.

Dinosaurukset – Dinomuseo

Upeat Eläinkunta- ja Kasvikunta-kirjat saavat jatkoa. Uusi kirja tutustuttaa hirmuliskojen kiehtovaan menneisyyteen ja kunnioitusta herättäviin lajeihin.
Miten dinosaurukset kehittyivät? Miksi osalla niistä oli höyhenet ja toisilla suomut? Mistä tyrannosauruksen nimi tulee?
(Nemo kustannus)

”Dinomuseo näyttää, kuinka maapallolla on ennen eletty. Se vie sinut miljoonia vuosia ajassa taaksepäin katsomaan maailmanhistorian suurimpia ja hurjimpia maaeläimiä – dinosauruksia. Museon komea lajiluettelo esittää olennot jylhässä vaihtelevuudessaan pikkuruisista höyhenpeitteisistä tappajista jättimäisiin maata tärisyttäviin kasvinsyöjiin.”
(Dinosaurukset -kirjan esipuhe)

Dinosaurukset-kirja on selvästi vakavamielisempi tietokirja kuin Dinoatlas. Tietoa tässä kirjassa on huikea määrä ja kuvitus aivan upeaa.

Kirjan upea kuvitus muistuttaa vanhan ajan opetustauluja. Kuvittaja Chris Wormell luokin kuvansa pääosin puupiirroksin ja linoleikkauksella. Kuvitus on ehkä enemmän aikuiseen makuun kuin Dinoatlaksen kuvitus, mutta se hurmasi myös kolmevuotiaan Kirpun aivan täysin. Kuviin liittyy myös hienot tekstit, jotka avaavat kuvitusta etenkin aikuisille.

Tämä kirja on tosiaan kuin museo: sen sivuilta löytyy dinosaurusten kuvien lisäksi dioraamoja, jotka esittävät maailman sellaisena kuin se oli dinosaurusten aikaan tai kuvaavat dinosaurusten luurankoja. Kirjan teksti on myös kuin lukisi museon opetustauluja. Tietoa riittää – lapselle vähän liikaakin. Kirppua se ei kuitenkaan ole haitanut, yleensä hän on jaksanut kuunnella jonkin aikaa, kun luen kirjaa, mutta jossain vaiheessa hän aina haluaa siirtyä eteenpäin. Tai vaihtaa toiseen dinokirjaan.

Uskon vahvasti, että tämän kirjan tenho säilyy läpi Kirpun elämän. Toivon, että joskus aikuisena hän nappaa kirjan hyllystään ja löytää sen taas uudestaan. (Jos on jossain vaiheessa ehtinyt unohtaa.) Dinosauruksethan ovat aivan huikean kiehtovia eläimiä.

Tärkeä osa dinofanien peruslukemistoa

Nämä upeat ja valtavan isot dinosauruskirjat ovat ehdottomasti tärkeä osa jokaisen dinofanin peruslukemistoa. Meidän kolmevuotiaallemme ”Dinosaurukset – Dinomuseo” on vielä aivan liian haastava, vaikka hän uppoutuukin välillä ihastelemaan sen kuvitusta. Sen sijaan ”Dinoatlas” -kirjaa jaksamme yhdessä oikeasti lukeakin. Sen avulla olemme oppineet paljon uutta dinosauruksista. Kumpikin kirja on sellainen, että toivon niiden löytyvän tulevaisuudessa aikuisen poikani kirjahyllystä.

Suosittelemme näitä upeita kirjoja kaikille dinosaurusfaneille ikään katsomatta – Dinoatlasta ehkä kuitenkin nuoremmille ja Dinosaurukset -kirjaa hieman jo vanhemmille.

Onko teillä koettu dinosaurusvaihe? Vinkkaa ihmeessä lempidinosauruskirjanne kommentteihin!

-Saara

Tämä teksti on osa Lukulauantai-sarjaa, vaikka tällä kertaa ilmestyikin vasta sunnuntaina. 😉

Kirjat saatu arvioitaviksi kustantajalta.