Eskarilainen löysi tavut ja huomasi, miten kiva niillä on leikitellä – Kannattaa kokeilla!

Sikuriina on nyt yhtäkkiä löytänyt tavut. Erään kerran kun toimintaterapian jälkeen sammutimme hurjaksi äitynyttä nälkäämme Hesburgerissa, Sikuriina kysyi, lukeeko seinällä jättimäisillä kirjaimilla Hesburger. Totesin näin olevan. Sikuriina tutkiskeli tekstiä hetken ja jatkoi sitten, että siinä on kolme tavua. Kertoi vielä millä kirjaimella kukin tavu alkaa ja mihin päättyy. Olin ihmeissäni ja ylpeä!

Suomen kielessä tavu on puheen luontainen rytmiyksikkö, suomi on tavujakoinen kieli. Tavujen hahmottamista kannattaa harjoitella, koska se auttaa myös oikeinkirjoituksessa.

Sikuriina onkin nyt hullaantunut tavuista. Hän kyselee jatkuvasti, kuinka monta tavua kussakin sanassa on ja tavuttaa itse sanoja tavuttamalla. Leikittelemme yhdessä tavuilla ja sanoilla nyt paljon, tarkoituksella, koska selvästi Sikuriinalla on jonkinlainen lukemaan oppimisen herkkyyskausi menossa.

Olemme keksineet ja kokeilleet erilaisia tavuleikkejä, tavuttelujuttuja yhdessä. Näitä kannattaa kokeilla, jos lapsi on yhtään kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta. Kaikenlainen kirjainten, tavujen ja sanojen tutkiskelu ja niillä leikkiminen tukee lukemaan oppimista.

Tavuttelua ja tavuleikkejä

Lapsen kanssa tavuttelusta voi tehdä vaikka eräänlainen kilpailun tai pelin:

  • Keksitään mahdollisimman pitkiä sanoja: Kuka keksii sanan, jossa on eniten tavuja?
  • Keksitään mahdollisimman lyhyitä sanoja: Onko jossain sanassa vain yksi tavu?
  • Keksitään tietyllä tavulla alkavia sanoja: Mikä sana alkaa tavulla KU- / MIK- / MUU- / SI- jne.?
  • Mitä jää jäljelle, jos sanasta otetaan ensimmäinen tavu pois? Esim. LU-SIK-KA sanasta tulee pelkkä SIK-KA.
  • Tavuketju: Aloitetaan seuraava sana edellisen sanan viimeisellä tavulla, esim. TA-LO -> LO-MA -> MA-TO…
  • Taputetaan sanojen tavuja. Keksitään erilaisia rytmejä, voidaan vaikka räpätä tavuttain. Sanoja voi tavuttaa myös hyppimällä, marssimalla, pompottamalla palloa jne.

Myös tuttujen nimien tavuttelu on hauskaa. Meillä ainakin Sikuriina on todella kiinnostunut siitä, miten nimet kirjoitetaan. Kirjametkin hän on oppinut nimien kautta: A kuten Antti, L kuten Lilja jne.

Lukemaan oppiminen vaatii toistoa ja sisäistä paloa

Kun harjoitellaan lukemaan, toisto on äärimmäisen tärkeää. Sanojen, tavujen, kirjainten toistamista eri tavoin – tai vaikka ihan sillä samallakin tavalla uudelleen ja uudelleen. Ilman toistoa, aivot eivät saa tarpeeksi harjoitusta. Sujuvaa lukemista varten samaa tekstiä on hyvä lukea useita kertoja peräkkäin: sama koskee myös tavuttelua ja sen jälkeen myös tavujen lukemista uudelleen ja uudelleen.

Eskaritouhujen lisäksi iPadille lataamani Ekapeli on innostanut Sikuriinaa harjoittelemaan lukemista. ”Ekapeli on tietokoneella ja mobiililaitteilla pelattava oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita. Ekapelistä on laadittu useita versioita. Pelit on kehitetty Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmän toimesta.” (Lähde.) Sikuriina on pelannut Ekapeli Alku -peliä, joka soveltuu erityisen hyvin esikouluikäisille. Pelissä harjoitellaan kirjaimia, tavuja ja sanoja. Se perustuu nimenomaan toistoon, ja sitä voi pelata tabletilla, kännykällä tai tietokoneella. Pelissä kerätään kolikoita, joilla voi ostaa kaupasta omalle hahmolleen kaikenlaista hauskaa. Peli on maksuton. Suosittelen tutustumaan!

Sikuriinalla kirjaimet hyppivät miten päin sattuu. Ja kun hän kirjoittaa sanoja meidän sanelumme mukaan, sanat saattavat alkaa oikealta ja kiertää vasemman kautta taas sinne oikealle. Tällä ei ole juuri nyt niin väliä. Tärkeintä on, että eskarilaisella on sisäinen palo, motivaatio eli kiinnostus tutkia kirjaimia, sanoja ja tavuja. Oppimisen ilo ja lapsen luottamus omiin taitoihin tukevat sisäistä motivaatiota.

Kun lapsi opettelee lukemaan, on todella tärkeää, että aikuinen tukee lasta ja on kiinnostunut lapsen tekemisistä. Tämä lisää motivaatiota. Kun lapsi pääsee tutkiskelemaan kirjaimia, tavuja ja sanoja aikuisen kanssa ja kun aikuinen näyttää lukemisen mallia, lapsen motivaatio lukemaan opetteluun lisääntyy.

Loppuun pieni anekdootti kolmenkymmenen vuoden takaa: Minä olen oppinut ensin kirjoittamaan ja vasta sitten lukemaan. Kirjoitin tarinoita, pitkiäkin sellaisia. Aina välillä kävin kysymässä vanhemmiltani, mitä olin kirjoittanut, kun ajatus oli katkennut, enkä enää muistanut, mitä olin kirjoittanut. Pian kuitenkin opin myös lukemaan omia tekstejäni.

Joko teillä luetaan?

-Saara

PS. Tiesitkö, että Hurlumhei löytyy myös Facebookista ja Instagramista? Tykkäisin, jos tykkäisit. 🙂

Palapelit kehittävät, innostavat, opettavat ja viihdyttävät

Kaksivuotias Kirppu rakastaa palapelejä. Siis todella rakastaa. Eräänä päivänä hän oli istunut päiväkodissa kavereiden kanssa lattialla ja koonnut erilaisia palapelejä. Yksi kerrallaan muut lapset olivat lopettaneet homman, mutta Kirppu oli jatkanut. Lopulta hän oli viimeistellyt aivan kaikki palapelit, myös ne, jotka olivat jääneet muilta  kesken.

Palapelit ovat myös minun mielestäni ihania! Niitä on eri kokoisia ja muotoisia, helppoja ja vaikeita, opettavaisia, kauniita, kiinnostavia ja vaikka mitä muita! Meillä palapelien määrä vaan lisääntyy jatkuvasti – ja palapelit kaivetaan esiin vähintään kerran viikossa.

Kirpun lemppareita ovat Muumi-palapelit. Niissä on kirkkaat värit ja selkeät kuvat. Palat loksahtavat helposti paikoilleen ja pysyvät siinä. Kirppu jaksaa koota näitä uudelleen ja uudelleen.
Palapelien avulla voi myös oppia paljon! Me saimme ystävältä junapalapelin, joka on samalla lukusuora! Sikuriina on sen avulla opetellut (lähinnä itsekseen) numeromerkin ja lukusanan yhdistämistä eli esim. 25 = kaksikymmentäviisi ja 52 = viisikymmentäkaksi, sekä kymmenylityslaskuja, kuten tässä näkyvää 5 + 7 = 12.

Miksi kannattaa koota palapelejä?

  1. Palapelit kehittävät lapsen kognitiivisia taitoja eli havaintokyvyn, ajattelun ja toiminnallisten taitojen kokonaisuutta. Niihin kuuluvat kielelliset taidot, tarkkaavuus, havaitseminen, muistaminen, toiminnanohjaus ja liiketaidot.
  2. Ne parantavat matemaattista ajattelukykyä ja lisäävät lapsen visuaalista ajattelua ja hahmotuskykyä.
  3. Palapelit toimivat mindfulness-välineenä. Palapeliin keskittyminen syrjäyttää muut ajatukset ja antaa aivoille uutta tekemistä. Parhaimmillaan palapeli vie mukanaan flow-tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä.
  4. Ne ovat oiva väline yhdessä puuhaamiseen. Palapelin äärellä voi jutella päivän asioista ja kysellä lapsen kuulumisia vähän vaikka vaivihkaa.
  5. Pienten lasten selkeät nuppipalapelit (toki myös monet muut palapelit) ovat hyvä keino sanaston aktiiviseen kehittämiseen ja kartuttamiseen. Lapselta voi palapeliä kootessa vaikka kysellä: Missä on koira? Missä on kissa? Minkä värinen on omena?
  6. Palapelien avulla voi oppia vaikka aakkoset, vieraita kieliä tai yhteen- ja vähennyslaskua hauskalla tavalla leikin varjolla.

Koulussa olen käyttänyt palapelejä sekä englannin että äidinkielen tunneilla. Äidinkielen tunneilla kirjoitimme palapelin innoittamina lauseita ja virkkeitä, joista sitten määrittelimme lauseenjäsenet. Englannin tunneilla puolestaan harjoittelimme palapelin avulla palapelin kuvassa näkyviä sanoja, erityisesti verbejä. Helpot ja nopeasti koottavat palapelit sopivat tällaisiin harjoituksiin todella hyvin.

Jos lasta ei tunnu innostavan palapelien kokoaminen, kannattaa pohtia:

  • Onko palapeli liian vaikea?
  • Onko se liian helppo?
  • Onko palapelin kuva kiinnostava?
  • Ovatko palapelin palat laadukkaat eli onko ne helppo kiinnittää toisiinsa?
  • Kaipaako lapsi seuraa tai apua?

Muistetaanhan toki myös, että palapelien kokoaminen ei ole mikään ehdoton must-juttu, jota ihan jokaisen lapsen pitäisi tehdä? Jos palapelit eivät kiinnosta, lapsi voi oppia vastaavia taitoja muutenkin, esimerkiksi Lego-leikeissä tai askartelemalla.

Vinkki myös aikuisille (pariskunnille): Kokeilkaa koota yhdessä palapeli. Valitkaa palapeli, jonka kuva viehättää molempia. Jättäkää kännykät hetkeksi sivuun ja pähkäilkää yhdessä, mikä pala sopii minnekin. Me kokeilimme tätä puolisoni kanssa. Hurahdimme niin, että 2000 palan palapelin kokoamiseen meni vain yhdeksän päivää. Se oli ihanaa – joskin äärimmäisen koukuttavaa. Mutta voi sitä iloa, kun pää päätä vasten pähkäillen saimme ne viimeisetkin palat loksahtamaan paikoilleen.

Loppuun vielä toinen vinkki ja alekoodi:
Yhteistyökumppanini Sirkulta.fi -verkkokauppa tarjoaa lukijoilleni -10 % kaikista verkkokaupan tuotteista 31.3.2018 asti koodilla HURLUM! Myös palapeleistä! Kannattaa käydä tutustumassa! Sirkulta.fi -ständin löytää myös huomenna ja lauantaina Messukeskuksesta Educa-messuilta.

Sirkulta.fi-verkkokaupasta löytyy runsaasti eri kokoisia palapelejä jopa noin 150 palaan asti. Opetuspalapeleistä itse ihastuin englannin sanaston harjoittelemiseen oikeasti tarkoitettuihin palapeleihin sekä Pohjolan eläimiä kuvaaviin palapeleihin. Kirppu haluaisi ehdottomasti dinosauruspalapelin ja Sikuriina suuren lattiapalapelin Missä metsässä, josta voi etsiä metsässä piileksiviä eläimiä, lintuja ja kasveja. Samalla voi opetella niiden nimiä englanniksi! Kuulostaa minun mielestäni aivan loistavalta!

Palapeli-iloa toivottaen,
Saara

PS. Seuraathan jo Hurlumheitä Facebookissa ja Instagramissa? Tällä viikolla tulossa arvontaa ainakin toiseen näistä kanavista – ja blogiinkin!

Erityistä tukea ekaluokkalaiselle – mitä se on ja miksi haemme sitä

Vuonna 2011 syntyneiden kouluun ilmoittautuminen on käynnissä. Mekin pääsemme siis ilmoittamaan eskarilaisemme kouluun. Miten jännittävää! Ja miten vastuullista! Me olemme nimittäin tilanteessa, jossa teemme päätöksiä Sikuriinan tulevaisuudesta: Sen lisäksi, että pohdimme nyt, minkä vieraan kielen opiskelun Sikuriina aloittaa A1-kielenä heti ensimmäiseltä luokalta, selvitämme parhaillaan myös sitä, miten hän saa riittävästi tukea koulunkäyntiin. Sikuriina siis tarvitsee tukea, koska hänellä on vasemman käden dysmelia ja sen takia yläraajaproteesi käytössään. Olemmekin päättäneet hakea hänelle erityisen tuen päätöstä.

Mitä on koulun antama tuki?

Koulussa lapsi saattaa tarvita tukea oppimisessa tai ylipäätään koulunkäynnissä. Tuen tarve saattaa olla tilapäinen tai pitempiaikainen. Tuen määrä ja laatu riippuvat aina lapsen erityistarpeiden mukaan eli koulun antama tuki riippuu lapsen kohtaamien ongelmien ja vaikeuksien määrästä ja laadusta.

Suomessa on käytössä kolmiportainen tuki, jonka mukaan lapsi voi saada yleistä, tehostettua tai erityistä tukea omien tarpeidensa mukaan. Näistä kannattaa lukea lisää Opetushallituksen sivuilta.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki toteutetaan yhteistyössä oppilaan ja huoltajan kanssa. Kotiin ollaan siis aina yhteydessä, kun herää huoli oppilaan oppimisesta ja koulunkäynnistä. Myös kotona on tärkeää muistaa, että oppilaalla on oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen heti tuen tarpeen ilmetessä. Vanhemmatkin voivat siis olla yhteydessä opettajaan, jos huolta ilmenee.

Mitä on erityinen tuki?

Perusopetuslain mukaan erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja oppilaan tarvitsemasta muusta tuesta. Erityisopetus on ensisijaisesti pedagogista tukea eli oppimisen tukea. Muu tuki puolestaan on koulunkäynnin tukea. Erityinen tuki on järjestelmällistä ja suunnitelmallista.

Kun oppilas saa erityisen tuen päätöksen, hänelle tehdään henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS. Siinä määritellään mm.

  • opiskelun erityiset painoalueet
  • oppilaan edistymisen seuranta ja arviointi
  • oppilaan mahdollisuus osoittaa osaamisensa eri tavoin
  • arviointitavat ja arvioinnin ajankohdat
  • oppilaan itsearviointikäytänteet
  • muut pedagogiset ratkaisut (joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät, opiskelustrategiat, työskentelytavat, kommunikointitavat ja oppimateriaalit).

Erityiseen tukeen sisältyvät pedagogiset ratkaisut voivat vaihdella eri oppiaineissa ja muilla oppimisen alueilla riippuen lapsen tarpeista. Lisäksi osa pedagogisesta tuesta voi olla myös lyhyempiaikaista, yksittäiseen oppiaineeseen suunnattua tukea, kuten tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta.

Sikuriina pärjää hienosti ilman proteesiakin, mutta toisaalta siitä on hyötyä monessa asiassa.

Miksi haluamme hakea erityisen tuen päätöstä?

Olen pohtinut tätä kysymystä nyt aktiivisemmin viimeiset viikot. Meillä on kaksi selvää syytä tähän: Sikuriinan näkökulma ja koulun sekä erityisesti opettajan näkökulma.

1. Haluamme, että Sikuriina saa riittävästi tukea koulussa.

Sikuriinalla on oikeus käydä koulua aivan, kuten muutkin lapset. Erityistä tukea hakemalla me haluamme varmistaa, että tämä oikeus toteutuu.

Sikuriinan tapauksessa erityinen tuki voisi sisältää esimerkiksi avustajaresurssia sekä tukea kädentaidoissa, ehkä myös liikunnassa. Avustajaa Sikuriina tarvitsee lähinnä proteesin pukemiseen (hän ei käytä proteesia aivan koko päivää tai kaikissa tilanteissa) sekä esimerkiksi juurikin käsitöissä auttamaan alkuun hommissa.

Aivan liian usein kuulee, että vanhemmat epäröivät tuen hakemista, koska pelkäävät, että lapsi leimaantuu. Meidän mielestämme tämä kuitenkin on turhaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä avoimemmin me puhumme Sikuriinan kädestä, sitä avoimemmin myös muut osaavat suhtautua siihen. Ja sitä paremmin Sikuriina osaa itse suhtautua siihen. Lue ihmeessä tekstini, joissa kerron siitä, miten hienosti Sikuriina osaa kertoa pikkukädestään täältä ja täältä.

2. Haluamme, että koululla on resursseja ja että opettaja saa sekä tietoa että tukea uudessa tilanteessa.

Vaikka dysmelia-lapsia syntyy Suomessakin joka vuosi, on kyseessä kuitenkin harvinainen vamma. Tästä syystä on tärkeää, että opettaja saa vammasta ja myös meidän tapauksessamme proteesista tarpeeksi tietoa. Pystymme takaamaan sen täyttämällä huolella erityisen tuen lomakkeet ja toimittamalla koululle riittävästi tietoa.

Jos ja kun lapsi saa erityisen tuen päätöksen, saa opettaja paitsi tietoa papereista, myös tukea esimerkiksi avustajaresurssien muodossa.

Kannattaa muistaa, että mitä aikaisemmin oppilas saa tukea, sitä paremmin vältetään vaikeuksien ja ongelmien lisääntyminen ja kasautuminen.

Tukimuodoista puhuttaessa kannattaa muista myös se, että tukimuotoja voidaan lieventää tai purkaa oppilaan tilanteen muuttuessa. Tuen tarvetta siis tarkastetaan säännöllisesti ja jos todetaan, että oppilas ei enää tarvitse niin paljoa tukea, voidaan tämä kirjata ja oppilas siirtää esimerkiksi erityisen tuen piiristä tehostettuun tukeen.

Onko koulun antaman tuen muodot tuttuja? Olisi kiva kuulla, miten olette ne kokeneet?

Lue ihmeessä myös juttuni: Elokuussa eskariin tai ekalle: 5+1 tapaa tukea ja voimaannuttaa lasta ennen suurta muutosta.

-Saara

Lähteet:

Hesingin kaupunki: Tehostettu ja erityinen tuki

Opetushallitus: Ohjeita koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämiseen

Opetushallitus: Oppimisen ja koulunkäynnin tuki

Elokuussa eskariin tai ekalle: 5+1 tapaa tukea ja voimaannuttaa lasta ennen suurta muutosta

Sikuriinan viskarivuosi on lopuillaan, ja hän siirtyy elokuussa eskariin. Tämä on monella tavalla jännittävää: Sikuriina nimittäin vaihtaa päiväkotia ja menee eri eskariin kuin muut viskarit vanhasta päiväkodista. Tiedossa on siis paitsi uusi paikka, myös uudet kaverit. Onneksi Sikuriina tuntee jo muutaman tulevan eskarikaverin – ja tuntuu osaavan ystävystyä suht helposti. Aina kaikki suureen muutokseen liittyvät jutut eivät kuitenkaan suju 6-7-vuotiailta aivan helposti. Miten siis voisi tukea lasta suuren muutoksen alla?

Ihanasti sopiva -blogissa on huippujuttu siitä, miten kannattaa valmistautua eskariin menoon ja mitä eräässä eskarissa oli vuoden aikana ehditty tehdä. Ihania juttuja! Sattumia ja suklaarakeita -blogista voi puolestaan lukea, millä eväillä siellä siirrytään eskarista ekalle. Minä olen päässyt aloittamaan koulutien ekaluokkalaisten kanssa tähän mennessä kaksi kertaa, ja näin luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että nyt tänä kesänä ennen eskarin tai ekaluokan alkua, kannattaa panostaa seuraaviin juttuihin: yhdessä lukemiseen, luonnon tutkimiseen, hellittelyyn ja höpsöttelyyn, pelaamiseen, ”herkutteluun” eli uusien makujen maisteluun ja tylsistymisen sietämiseen. Ai miksi juuri näihin? Jatka ihmeessä lukemista!

1. Lukekaa yhdessä

Kaikki lukeminen kannattaa. Oli kyseessä sitten sarjakuvalehti, kuvakirja, satukirja, tietokirja tai mikä tahansa muu yhdessä luettava teos. Jopa äänikirjojen kuuntelu yhdessä (vaikkapa kainalokkain sängyssä makoillen) kannattaa! Lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja mielikuvitusta. Kirjat avaavat aivan uusia maailmoja, sellaisia joista ei muuten välttämättä tietäisi mitään. Lukemalla voi oppia ystävyyden taitoja ja tunnetaitoja, kuten empatiaa.

Kirjoja löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista, mutta suosittelen myös tutustumaan Lasten omaan satukirjastoon. Se oli jo testissä ainakin Lastut lastenkulttuuriblogissa, jossa siihen oli ihastuttu. Minäkin sain Satukirjastoon juuri testitunnukeset eli pääsemme Sikuriinan ja Kirpun kanssa testaamaan. Ensivilkaisun perusteella palvelu vaikutti lupaavalta. Voisin kuvitella, että varsinkin kesällä ja lomamatkoilla Satukirjasto on ihan hitti! Ei tarvitse roudata puolta kirjastoa mukana, kuten me teimme, kun olin lapsi, ja silti luettavaa riittää yllinkyllin.

2. Ulkoilkaa, seikkailkaa luonnossa, tutkikaa ympäristöä, tutustukaa kasveihin ja eläimiin

Meidän vanhempien vastuulla on kehittää ja kasvattaa myös lastemme sanavarastoa. Lukeminen tukee tätä, mutta kaikkea ei voi kirjoista oppia. Sanavarastoon kuuluu tärkeänä osana luontosanasto. Luontosanastoakin oppii toki kirjoista, mutta ei niin hyvin kuin konkreettisesti luonnossa samoamalla ja luontoa tutkimalla. Muutama vuosi sitten uutisoitiin, että neuvolat ovat luopuneet eläinkuvien käytöstä kehityksen mittaamisessa, koska suomalaislapset eivät tunnistaneet kuvasta yleisimpiä maatilan eläimiä. Kuulostaa melko surkealta.

Opiskelukaverini nosti aiheen esiin Facebookissa ja pohti, miten tärkeää on puhua linnuista, kasveista ja muista luonnonihmeistä niiden omilla nimillä ja oikeasti kiinnittää lasten huomiota niihin. ”Lintu ei ole vain lintu, vaan varpunen, naakka, rastas tai varis. Puu ei ole vain puu, vaan se on mänty, vaahtera, tuomi tai pihlaja. Tien varsilla on jo nähty valkovuokkoja, kieloja ja voikukkia. Lupiinikin alkaa kohta kukkia.” (Täällä Itä-Pasilassa lupiinit kukkivat jo. Tänään juuri opetin sen nimen Sikuriinalle.)

Eikä meidän vanhempien tarvitse olla mikään supertietäjiä tai käveleviä lajintunnistusoppaita, vaan riittää että asiat kiinnostavat. Netistä löytyy tietoa googlaamalla tai vaikka Luontoportti-sivustolta. Ja kirjastoissa on niitä kirjoja. Tutkikaa ja ihmetelkää luontoa ja harjoitelkaa nimeämistä yhdessä!

3. Halikaa, painikaa, ottakaa päiväunia kainalokkain, rentoutukaa yhdessä

Lapsen ja aikuisen suhde voi olla välillä melko monimutkainen. Meidät aikuiset on ns. ohjelmoitu toimimaan tietyillä tavoilla, kun taas lasten ohjelmointi on vielä kesken. Siihen on helppo vaikuttaa. Ota siis lapsi kainaloon, suukottele ja helli. Heittäytykää välillä villeiksi ja painikaa kunnon karhunpaini (muista kuitenkin kunnioittaa lasta, jos tämä pyytää lopettamaan – ja muista olla hellä alusta loppuun asti). Lapsen on täkeä oppia, miten toista kosketaan hellästi, miten halataan ja missä menevät kosketuksen rajat. Parhaiten tämänkin taidon oppii tekemällä ja kokeilemalla turvallisessa ympäristössä, turvallisen aikuisen kanssa.

Kun aikuinen osoittaa olevansa turvallinen, hellä ja huolehtiva, lapsen on helppo lähestyä aikuista myös vaikeampien asioiden kanssa. Tai ainakin helpompi. Jos rutiineihin kuuluu vaikka pieni halittelu ja kuulumisten kysely iltaisin, saattaa lapsi siinä tilanteessa helpommin kertoa myös mieltään painavista asioista.

4. Herkutelkaa uusilla mauilla

Kesä on retkien ja piknikkien aikaa. Kesällä toreilta voi ostaa tuoreita hedelmiä, kasviksia ja erilaisia muita herkkuja. Pakkaseen saa nopeasti surautettua vaikka hedelmäjäätelöitä jäätymään ja cocktail-tikkuihin voi pujottaa pikkunaposteltavaa välipalaksi. Uusia makuja pääsee maistelemaan vaikka leikin varjolla.

Meillä Sikuriina ainakin on nykyään melko tarkka siitä, mitä syö (lue: nirso). Mallioppiminen toimii välillä eli jos vaikka minä innostun jostain mausta, Sikuriina saattaa ainakin maistaa sitä yhtä innoissaan. Välillä loistokeino saada Sikuriina kokeilemaan jotain uutta on ottaa hänet mukaan ruoanlaittoon (kuten yllä kuvassa). Meillä myös puhutaan paljon ruoasta ja siihen liittyvistä asioista, kuten kasvamisesta ja jaksamisesta. Sikuriina on katsonut Olipa kerran elämä -sarjaa ja omaksunut sieltä melko paljon kehon toimintaan liittyvää tietoutta. Välillä saatammekin puhua siitä, mistä saa kuitua tai valkuaisainetta ja miksi niitä tarvitaan (ja että tarvitaanko sitä sokeria lainkaan niin paljon kuin mieli tekisi).

Eskarista en niinkään osaa sanoa, mutta koulussa se taito, että uskaltaa maistella ja syödä vieraitakin ruokia, helpottaa elämää huomattavasti. Lounas on koulussa ainoa ateria. Välipala syödään sitten kotona tai kerhossa koulun jälkeen. Minä ainakin näen, jos joku oppilaani ei ole lounasta syönyt. Tyhjällä vatsalla ei jaksa innostua oppimisesta, keskittyä kuuntelemaan tai ryhtyä tekemään mitään uutta.

5. Pelatkaa pelejä

Lautapelit, korttipelit, pihapelit, jopa paljon parjatut konsoli- ja mobiilipelit tukevat kaikki lapsen kehitystä ja opettavat tärkeitä taitoja. Taas korostan yhdessä tekemistä, yhdessä pelaamista. Pelien kautta lapsi oppii mm. oman vuoron odottamista ja pettymyksen sietämistä (hävitessään). Ne kehittävät keskittymiskykyä ja parantavat muistia.

Peli tai leikki voi olla niinkin yksinkertainen kuin hippa tai KIM-leikki (eräänlainen muistipeli, kannattaa googlata). Aina ei tarvita pelilautoja tai muita välineitä. Kuka muistaa vielä kymmenen tikkua laudalla tai vastaavat pelihetket? Ainakin minun mielestäni ne olivat hurjan hauskoja. Nyt kannattaa herätellä vanhat pelit ja leikit henkiin!

+1 Tylsistykää (tai anna lapsen tylsistyä)

Vaikka peräänkuulutankin yhdessä tekemistä, ei aikuisen tehtävänä kuitenkaan ole olla lapsen palveluksessa koko tämän hereilläoloaikaa. Lapselle tekee hyvää välillä tylsistyä. Silloin aivot saavat lepoa valmiista viriketulvasta ja mielikuvitus saa mahdollisuuden kehittyä. On hyvä opetella pilvien tuijottamista tai kaupungin äänten kuuntelua. Välillä voi vaan olla. Yllättävän nopeasti lapsi keksii tekemistä. Ja jos tylsistyminen kuulostaa kamalalta, sen voi ajatella nimikkeellä mindfulness. 

Voin luokanopettajana kertoa, että koulussa pystyy tunnistamaan, kenen oppilaan kotona on tuettu ja voimaannutettu lasta yllä mainituilla keinoilla. Toki yhteys ei aina ole suora tai ilmiselvä. Ihmiset ovat ailahtelevia ja lapsetkin ovat ihmisiä. Kotona nirsoileva lapsi saattaa koulussa syödä hyvin tai toisin päin. Koulussa oppilas saattaa jaksaa odottaa vuoroaan vaikka maailman tappiin asti, mutta on kotona suunnattoman kärsimätön. Haittaa näistä ”harjoitteista” ei kuitenkaan ole! 

Tsemppiä kaikille elokuussa uuden aloittaville ja heidän vanhemmilleen! Nauttikaa yhdessä kesästä!

-Saara