Taikamassa koukuttaa, innostaa, rentouttaa ja kehittää (sisältää alekoodin)

Yhteistyössä Sirkulta.fi-nettikauppa. Teksti julkaistu alunperin vauva.fi-alustalla 27.8.2017.

Oletteko jo tutustuneet Taikamassaan (MadMattr)? Ei, se ei ole taikahiekkaa, eikä myöskään mitään ällöä limaa tai muuta vastaavaa. Näin vanhemman näkökulmasta se on jotain paljon parempaa!

MadMattr-taikamassa on muovailuvahamaisempaa kuin taikahiekka, eikä se sotke läheskään yhtä paljon. Se tuntuu ihanan silkkiseltä käsissä ja jopa hieroo kämmeniä. Se oikeasti koukuttaa, innostaa, rentouttaa ja kehittää niin hienomotoriikkaa kuin silmän ja käden koordinaatiota. Taikamassaa saa puristettua erilaisiin muotoihin ja se pitää muotonsa todella hyvin. Kun sitä kiskoo tai venyttää, se kuitenkin muuttuu valuvaksi. Katsokaa vaikka Sikuriinan testailuvideo:

Muotoutuu ja pysyy kasassa

Taikamassasta voi tehdä erilaisia pötköjä tai vaikka piparkakkumuottien avulla erilaisia muotoja, jotka pysyvät oikeasti tosi hyvin kasassa. Puristimilla (katso blogin pääkuva) saa myös helposti puristettua erimuotoisia pötkylöitä. Sikuriinan mielestä parasta kuitenkin on ollut Lego-muotti, jolla Taikamassasta saa tehtyä Lego-palikoita tällä tavalla:


Ja tässä vielä Sikuriinan ihan ensimmäinen vloggaus: selostus, miten saa tehtyä Taikamassasta papukaijan, jolla on hattu:

Syksyllä vein Taikamassaa myös kouluun. Esittelin sen viidesluokkalaisilleni ja annoin tehtäväksi miettiä, miten voisimme luokassa hyödyntää sitä esim. stressileluna tilanteissa, joissa pitää esimerkiksi kuunnella rauhassa ja haluaisi kuitenkin tehdä käsillään jotain. Jaoimmekin sitä pieniin purkkeihin ja purkit kiersivät luokassa vuorotellen jokaisella oppilaalla. Yhdessä sovittujen toimintaohjeiden mukaan Taikamassaa sai käyttää tunneilla juurikin esim. rauhoittumiseen tai tylsinä hetkinä piristykseksi. Oppilaat pitivät siitä valtavasti.

Alekoodi!

Taikamassaa ja kaikkea muuta ihanaa (esim. sitä Taikahiekkaa) saa Sirkulta.fi-nettikaupasta. Sain teille, lukijoilleni sinne alekoodin: Koodilla HURLUM saatte 10 %:n alennuksen kassalla. Koodi on voimassa vielä hetken: 31.3.2018 asti! Kannattaa hyödyntää Taikamassaan – tai vaikka palapeleihin!

-Saara

PS. Ja jos et tiedä Sikuriinan kädestä, lue aiemmat postaukseni Sikuriinan erilainen käsi ja Esittelyssä Sikuriinan erilaiset proteesit! Kannattaa muuten seurata Hurlumheitä Instagramissa ja Facebookissa. Pian luvassa pari kivaa arvontaa!

Miten kasvit kasvavat? -kirja innostaa ja ilahduttaa kevään korvalla

Vielä on pakkasta ja lunta, mutta kevätaurinko pilkistelee ja alkaa vähitellen olla aika aloitella ensimmäisiä kevätpuuhia. Varsinkin, jos aikoo itse kasvattaa kasveja siemenestä asti. Meillä on oma pieni viljelylaatikko, johon laitamme joka vuosi joitakin hyötykasveja. Lisäksi meillä on lasitettu parveke, jossa viihtyvät esimerkiksi tomaatti, chili ja koristekasvit – varsinkin ne, jotka kestävät aurinkoa ja lämpöäkin.

Laitoimme lasten kanssa ohraa kasvamaan pääsiäisruohoksi ja samalla kylvimme kasvatusastioihin ensimmäiset viljelylaatikkoomme tai parvekkeelle tulevat kasvit itämään: kirsikkatomaattia, rucolaa, basilikaa ja samettikukkia. Sikuriina intoili, Kirppu sääti ja touhusi, ja multaa oli lopulta ihan joka paikassa. Saimme kuitenkin siemenet multaan ja kasvatuslaatikot lämpöiseen paikkaan itämään.

Siemenet herättivät monta kysymystä varsinkin eskari-ikäisen Sikuriinan mielessä. Onhan se nyt todella jännittävää, että mullan alle laitetaan pieniä siemeniä ja niistä sitten kasvaa erilaisia, eri kokoisia ja eri tarkoituksiin sopivia kasveja. Ja ne siemenet, ne olivat ihmeellisiä! Osa ihan pikkuruisia ja tummia, osa isoja ja vaaleita ja osassa oli ihmeelliset hännät!

Miten kasvit kasvavat?

Otinkin esiin Lasten Keskuksen Fiksut faktat -kirjan Miten kasvit kasvavat? (2017), ja ryhdyimme tutkimaan sitä. Kirjasta löysimme vastauksia useisiin kysymyksiin, kuten:

Miten kukat kasvavat?
Miksi kasveilla on kukkia?
Mistä siemenet tulevat?
Kuka istuttaa siemenet?
Miksi lehdet putoavat?
Millä kasvilla on suurimmat siemenet?

Tämä Katie Daynesin kirjoittama ja Kalle Nuuttilan asiantuntavasti suomentama kovakantinen ja pahvisivuinen kurkistuskirja tarjoaa lapsille tietoa hauskalla tavalla. Kirjan sivut vilisevät kysymyksiä, joihin löytyy vastaukset kurkistamalla luukkuihin! Kovien sivujen ansiosta kirja pysyy hyvässä kunnossa pitkään, ja luukutkin on onneksi tehty niin, että ne eivät irtoile helposti.

Vaikka kyseessä on selvästi tietokirja, se on kirjoitettu lapsentasoisesti ja sopii monen ikäisille. Teksti on selkeää ja sitä on helppo lukea ääneen. Melkein kolmevuotias Kirppu ei vielä ymmärrä kaikkea kirjan tietoutta, mutta tykkää kurkkia luukkuihin. Sikuriina puolestaan innostui nimenomaan kirjan tietomäärästä. Hän selaili kirjaa itsekseen vielä yhteisen lukuhetken jälkeenkin ja tuli vielä kysymään, mitä tietyissä kohdissa kerrottiin. Kirja sopii myös juuri lukemaan oppineille itse luettavaksi, vaikka pitkät sanat saattavatkin tuottaa vielä pulmia.

Käytäntöä ja teoriaa

Sikuriina tiesi jo ennestään, että kasvit tarvitsevat vettä ja valoa kasvaakseen. Kirjaa lukiessamme hän oppi, että kasvit tarvitsevat myös ilmaa. Sikuriina huolehtikin kovasti, että meidän kasvimme pääsevät riittävän valoisaan paikkaan ja saavat tarpeeksi vettä juodakseen. Ilmaa onneksi löytyy hyvin, kunhan ottaa viljelylaatikon kannen pois heti, kun kasvit itävät. Onneksi meillä on olohuoneessa hyvä ikkunalauta, jossa on sekä valoa että ilmaa. Ja sopivasti lämpöäkin, jota ei kyllä kirjassa mainittu, mutta jonka me keksimme itse – kasvit nimittäin lähtevät kasvamaan ulkona vasta lumen sulatessa pois ja ulkolämpötilan kohotessa.

”Eikö ole hullua äiti, että ihmiset juovat alaspäin ja kasvit ylöspäin!”

Christine Pymin kuvitus ovat paitsi kaunis myös hauska. Etenkin Kirpun mielestä on hauskaa etsiä hassuja ötököitä ja eläinhahmoja kirjan kuvituksesta: toukalla on sateenvarjo, kirvalla hattu ja pupuilla keltaiset sadetakit. Sikuriina puolestaan tykkää siitä, että kuvien kasvit ovat tunnistettavissa. Hän muistaa, että mummilan puutarhassa on paljon samoja kukkia kuin mitä kirjan kuvista löytyy!

Kasvien kasvatus kiehtoo lapsia – kannattaa kokeilla!

Suosittelemme paitsi kirjan lukemista myös kasvien kasvattamista itse! Pääsiäiseksi ehtii vielä hyvin laittaa joko ohraa tai pääsiäisruohoa kasvamaan. Ja koko kevään ja kesänkin ajan voi valikoida siemeniä, jotka itävät nopeasti ja joista saa vaikka yrttejä tai kauniita kukkia ikkunalaudalle, parvekkeelle tai pihalle.

Meillä ainakin sekä rucola että samettikukka rupesivat itämään aivan hetkessä! Jo neljän päivän jälkeen astioissa oli näkyvissä sirkkalehdet! Ohrakin rupesi pilkistämään mullan alta viidentenä aamuna!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.

Lisää matikkapuhetta arkeen leipomalla suklaakeksejä (mukana resepti)

Julkaistu alun perin blogissani vauva.fi-alustalla 19.10.2017.

Arkiseen kielenkäyttöön ja puheeseen kuuluu yllättävän paljon matemaattista sanastoa eli matikkapuhetta. Laskemme erilaisia pieniä laskutoimituksia, jaamme asioita osiin ja käytämme suuntia tarkoittavia sanoja. Lapset oppivat vähän kerrassaan laskemaan ja käyttämään puheessaan lukuja sekä pian myös yhdistämään niitä lukumääriin. Sitten he oppivat tunnistamaan numeroita ja tajuavat, että neljä palloa ja 4 palloa on sama asia.

”Kuinka moneen osaan pinaattiletut jaetaan?”

Ludwig Wittgensteinin toteamus ”kieleni rajat ovat maailmani rajat” pätee myös matematiikkaan ja matemaattiseen ajatteluun. Muistan kuulleeni, että aivojen puhekeskus huolehtii myös matematiikasta, koska se auttaa aivoja suorittamaan laskutoimituksia. Varsinkin eskari-ikäisen kanssa arkiseen matikkapuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä tukee lapsen kehitystä ja helpottaa matematiikan opiskelua koulussa. Kotona arkisten toimintojen yhteydessä voi harjotitaa yksi-yhteen vastaavuutta, vertailua, järjestämistä, lukusanan, lukumäärän ja numerosymbolin vastaavuutta sekä lukujono- ja yhteenlaskutaitoja. Meillä esimerkiksi kuulee silloin tällöin kysyttävän: ”Kuinka moneen osaan pinaattiletut jaetaan?”

Karkkipäivän karkit jaettiin täsmällisesti tasan ja saunalimpparia kaadettiin kaikille tismalleen saman verran tasan saman kokoisiin laseihin.

Sikuriina opetteli laskemaan ja yhdistämään luvun ja numeron hississämme: Asumme aika korkeassa talossa ja hissin ovessa näkyy aina kunkin kerroksen numero. Aluksi Sikuriina pyysi minua laskemaan kanssaan, sekä ylös että alas kulkiessamme, mutta aika pian hän kielsi minua sanomasta mukana. Yhtäkkiä hän osasikin laskea myös takaperin lähes kympistä ykköseen!

Suorastaan klassiset esimerkit matikkapuheen käytöstä omassa lapsuudessani liittyvät sisaruksiini. Karkkipäivän karkit jaettiin täsmällisesti tasan (tätä kutsutaan ositusjaoksi) ja saunalimpparia kaadettiin kaikille tismalleen saman verran tasan saman kokoisiin laseihin (tässä tulee tutuksi tilavuuden käsite).

Me harjoittelimme Sikuriinan kanssa tilavuuden käsitettä ja jakolaskua samalla, kun leivoimme suklaakeksejä. Esittelin lapsille desilitran mitan sekä ruoka- ja teelusikat. Tämän jälkeen minä luin reseptiä ja lapset (Sikuriinan johdolla) mittasivat aineet kulhoon.

Kun taikina oli valmista, lätkimme sen summamutikassa keoiksi pellille. Sikuriina innostui laskemaan totesi, että saamme kohta 14 valmista keksiä. Pohdimme, kuinka monta jokaiselle riittää. Minä kiusoittelin, että taidan syödä kymmenen, jolloin kaikille muille paikalla oleville (Sikuriin, Kirppu, mamma ja pappa) riittää yksi. Sikuriina pyöritteli silmiään, laski hetken ja totesi, että yksi keksi puuttuu: jos olisi vielä yksi eli yhteensä 15 keksiä, riittäisi jokaiselle kolme.

Onneksemme pappa ei ole kovasti makean perään, joten luultavasti ainakin lapsille riittää enemmän kuin kolme keksiä. Lopulta keksit paistuivat niin suuriksi, että totesimme yhden riittävän ihan hyvin – ainakin aluksi.

Suosittelen käyttämään matikkapuhetta arjessa mahdollisimman paljon. Laskekaa lukumääriä, tutkikaa muotoja, piirrelkää numeroita. Anna lapsen jakaa herkkuja koko perheelle tai mitata ainekset leivonnaisiin. Pohtikaa, tutkikaa, ihmetelkää – oppikaa! Se on hauskaa ja kehittävää!

Tässä resepti kekseihin:

Suklaiset kaurakeksit

(noin 14 isoa tai 30 pientä)

3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl sokeria (sano lapselle esim. ”yksi kokonainen desilitra ja vielä puolikas lisää”)
2 rkl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
2 rkl kaakaojauhetta (tummaa)
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa rasvaseosta (esim. Oivariini)
1 kananmuna

200 g valitsemaasi suklaata
nonparelleja tai vastaavia koristerakeita

Tee näin tai ohjeista lasta tekemään näin:

1. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon rasva ja muna. Sekoita tasaiseksi.
2. Nosta kahden lusikan avulla nokareita leivinpaperin päälle yhdelle tai kahdelle pellille. Muista jättää leviämisvaraa. (Me laitoimme kaikki 14 samalle pellille ja jouduimme leikkaamaan niitä irti toisistaan.)
3. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä keksejä 5-7 minuuttia, isoja 7-8 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla (me siirsimme jääkaappiin jäähtymään).
4. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa (tämä voi olla aikuisen hommaa). Valele suklaata keksien päälle haluamallasi tavalla ja koristele nonparelleilla tai vastaavilla koristerakeilla suklaan vielä ollessa sulaa. Laita hetkeksi jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.

Vinkkejä:
Meillä oli sellaisia kaurahiutaleita, joiden seassa oli kuivattua vadelmaa. Nam!
Ja juoksevan Oivariinin valitsin, jotta lapsi voi itse tehdä tämän alusta loppuun. Sen sijaan voi sulattaa voita tai sen voi varmasti korvata myös kookosöljyllä.

Tykätäänkö teillä matikasta? Entä suklaakekseistä?

-Saara

PS. Hurlumhein Instagramiin ja Facebookiin on tulossa pian parikin arvontaa! Kannattaa seurata!

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat: Tarinoita, joita lapsi saa itse kertoa

Kirppu ottaa kirjan, tulee syliini ja pyytää: ”Luetaanko tämä, äiti?” Hyvin harvoin kieltäydyn. Myös Sikuriina rakastaa kirjoja ja tarinoita, samoin minä ja puolisoni. Kotimme kirjahyllyt notkuvat kirjoja siinä määrin, että Sikuriina kyselee jo, tarvitsemmeko oikeasti niin paljon kirjoja ja haaveilee kirjakirppiksen järjestämisestä.

Niin meillä kuin muillakin lukuhetkien aikana on hyvin tavallista, että aikuinen lukee lapselle kirjaa ja lapsi kuuntelee. Aikuinen saattaa ehkä kysellä jotain kirjan kuvista, mutta usein keskustelua luetusta ei synny lainkaan ainakaan ennen kuin kirja on luettu loppuun. Lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää: Se edistää lapsen kielen ja puheen kehitystä, kehittää kuuntelun taitoa, passiivista sanavarastoa ja mielikuvitusta sekä syventää lapsen ja aikuisen suhdetta.

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, on myös todella tärkeää, että lapsi oppii myös kertomisen taitoja. Kerronnan avulla voi jakaa toisten kanssa itselleen tapahtuneita asioita, pohtia ympärillä olevaa maailmaa ja jopa suunnitella tulevaa. Kerronnan avulla voidaan leikitellä, leikkiä, kuvitella, hassutella ja vitsailla. Kertomisen avulla abstrakti ajattelu ja empatia kehittyvät. Hyvät kerrontataidot tukevat myös sosiaalisia suhteita.

Kertomusten maailma ensin teoriassa ja sitten käytännössä

Kirjan ideana on vahvistaa lapsen omaa kerrontaa. Teoksessa avataan lapsen kerrontataitojen kehitystä ja annetaan vinkkejä kerronnan harjoitteluun, mutta ennen kaikkea se on innostava ja erilainen satukirja.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirja (PS-Kustannus, 2017) tukee lapsen kerrontataitoja. Kirjan kirjoittajat Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola ovat puheterapeutteja ja tutkijoita. Ammattimaisen otteen huomaa kirjassa selvästi. Ina Majaniemen ihana ja selkeä kuvitus innostaa ja viehättää. Kirja on jaettu kahteen osaan: teoriapohjaiseen alkuun ja kolmeen ihanasti ja hyvin selkeästi kuvitettuun tarinaan, joita lapsi saa kertoa itse.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat siis alkaa noin kymmensivuisella lähteisiin perustuvalla niin sanotulla teoriaosuudella, jossa avataan lapsen kerrontataitojen kehitystä ja annetaan vinkkejä kerronnan harjoitteluun. Tämän kirjan taustoja avaavan jakson jälkeen tarjotaan hyvinkin tarkat ohjeet kirjan käyttämiseen.

Tässä kirjan alkuosiossa on myös hyvät ohjeet liitteiden käyttämiseen. Kirjassa nimittäin on liitteinä tarinoiden päähenkilöt paperinukkeina, tarinakortit kertomisen avuksi sekä päähenkilöiden kodin pohjapiirros. Nämä liitteet tukevat kerrontataitojen kehittymistä ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia kirjan käyttöön, mikä on todella hyvä juttu, koska itse kerrottavia tarinoita kirjassa on vain kolme.

Kirjan teoriapohjainen alkujakso on mielestäni kirjan parasta antia. Sekä äitinä että luokanopettajana löysin sieltä monta hyvää juttua, joita voin hyödyntää paitsi omien lasteni kanssa myös koulussa opetuksessani. Etenkin luettelo dialogisista tekniikoista oli mielestäni loistava: selkeä, kattava, mutta kuitenkin sopivan tiivis.

Puupposen perheen elämää kuvatarioina

Kaksoset Eetu ja Iitu saavat 4-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota?

Kirja kertoo kaksosista nimeltään Eetu ja Iitu Puupponen sekä heidän perheestään, johon kuuluu myös pieni Laku-kissa. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset ovat neljävuotiaita, toisessa viisivuotiaita ja kolmannessa kuusivuotiaita. Tarinat sijoittuvat Puupposten kotiin. Ensimmäisessä on kaksosten syntymäpäivä, toisessa ollaan iltapuuhissa ja kolmannessa ruokapöydässä.

Jokainen tarina alkaa lyhyellä johdantotarinalla, joka on tarkoitus lukea ennen itse tarinan kertomista. Kerrottavat tarinat ovat melko pitkiä eli kuvia on monta aukeamaa. Jokaisella aukeamalla on 1-3 kuvaan tai tarinaan liittyvää kysymystä, joiden avulla lasta voi auttaa tarinan kertomisessa. Tarinan jälkeen on vielä luettelo erilaisia harjoituksia, joilla voi jatkaa tarinan käsittelyä ja tukea vielä enemmän lapsen kerrontataitojen kehittymistä.

Harjoitusten yhteydessä kirjassa on vielä minun lasteni lempiaukeama eli ”vinksin vonksin”, jossa on yksi tarinan kuvista muutettuna hassuksi: siihen on lisätty kaikkea kummallista, kuten lumiukko keskelle kesää tai tiikeri keittiöön. Näistä kuvista on toistaiseksi saatu aikaan parhaat keskustelut sekä hersyvimmät naurut.

Johdantotarinat toimivat muuten hyvin, mutta ensimmäisen tarinan johdantotarinassa kerrotaan jo Lakusta, kissasta, jonka lapset saavat syntymäpäivälahjaksi muutamaa aukeaa myöhemmin kerrottavassa tarinassa. Tämä häiritsi todella paljon Sikuriinaa, meidän eskarilaistamme. Hänen mielestään oli tylsää, että Lakusta kerrottiin jo valmiiksi, eikä Laku tullutkaan yllätyksenä kerrottavassa tarinassa. Täytyy myöntää, että olen hänen kanssaan asiasta samaa mieltä.

Muutenkin johdantotarinat vievät jo kertomista todella paljon tiettyyn suuntaan. Eipä niitä tietenkään tarvitse lukea ja onhan kirjassa toki korostettu sitä, että kirjaa ja tarinoita voi käyttää niin kuin itselle ja lapselle sopii. Meilläkin kirja kaivetaan säännöllisesti esille. Lapset tykkäävät selvästi, kun saavat kertoa ja keksiä tarinaa itse.

Muuten kirjan tarinat toimivat hyvin, vaikka ovatkin melko pitkiä. Niissä on kuitenkin tarpeeksi tavallisia juttuja eli lapsen on helppo samaistua niihin. Meillä molemmat lapset pitävät eniten kirjan toisesta tarinasta, koska se on pikkuisen jännittävä. Etenkin Kirppu rakastaa tätä tarinaa, koska hän pitää kaikesta ”pimeästä” eli vähän jännittävästä. Tarinan ”mörkö” kiehtoo Kirppua suunnattoman paljon. Välillä hän pohtii kotonakin, voisiko vaatehuoneessa olla ”möökö”.

Aluksi kirjaa lukiessa tuli olo, että nyt on tungettu liian monta ideaa yksiin kansiin, mutta toisaalta ideoiden runsaus mahdollistaa kirjan käyttämisen uudelleen ja uudelleen. Ihan kovin nopeasti eivät meidän lapsemme ainakaan siihen kyllästyneet. Minäkin olen lämmennyt enemmän ja enemmän kirjalle lasteni innostusta seuratessa.

Suosittelemme kirjaa aivan erityisestä 4-6-vuotiaiden lasten vanhemmille tutustuttavaksi ja lapsille kerrottavaksi. Kirjan kuvista löytyy varmasti paljon samaistumisen kohteita ja tuttuja juttuja. Ja kerrontaa on kiva harjoitella Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirjan avulla!

Kannattaa lukea arvioinnit myös Luetaanko tämä ja Taikasaappaat -blogeista.

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.

Maksuttomia ja edullisia puuhia talvilomalle Helsingissä ja lähiympäristössä

Näin luokanopettajana voin kertoa, että talviloma eli hiihtoloma tuli kyllä taas aivan oikeaan hetkeen. Sekä oppilaiden että opettajien kannalta. Itse odotan, että saan puuhailla rauhassa kotona lasten kanssa ja lähteä sitten lasten pappalaan, minun ”kotikotiini” loppuviikoksi nautiskelemaan talvesta. Viidesluokkalaiset oppilaani puolestaan intoilivat talvipuuhista, reissuista ja kavereiden kanssa touhuamisesta. Hetkeen meidän ei tarvitse tsempata, vaan saamme antaa oppien ja ajatusten muhia päässä rauhassa. Ottaa vähän aikaa rennosti.

Loma saattaa kuitenkin käydä välillä tylsäksi. Lapset rupeavat kaipaamaan kavereitaan ja kaipaavat ohjelmaa. Usein silloin oma mielikuvitus lyö tyhjää. Kasasinkin tähän joitakin meidän perheemme mielestä todella ihania maksuttomia ja mahdollisimman edullisia vinkkejä talvilomapuuhiin eri-ikäisille lapsille Helsingissä ja lähiseudulla.

Maksuttomat puuhat ulkona, top 10

  1. Lumileikit nyt kun sitä lunta oikeasti on: Metsäemo vinkkaa 33 asiaa, mitä voi tehdä talvella yhdessä ulkona.
  2. Pulkkamäkeen pääsee Helsingissä useassa paikassa. Vinkkejä voi katsoa vaikka MyHelsingin jutusta.
  3. Helsingin leikkipuistot tarjoavat erilaista ohjattua toimintaa sekä ulkoilu- ja liikuntatapahtumia myös hiihtolomaviikolla. Kannattaa taas katsoa suoraan leikkipuistojen omilta sivuilta (saattaa löytyä myös Facebookista) tai käydä kyselemässä leikkipuistoista.
  4. Lasten liikennekaupunki on yleisölle avoinna hiihtolomaviikolla ja tarjoaa perheille liikenneleikkipuiston toimintoja maanantasta perjantaihin. Liikennekaupungin perhepäivät ovat ikärajattomia avoimia päiviä, joissa mukana tulevat aikuiset voivat ohjata ja opastaa lapsia turvalliseen liikkumiseen. Liikennekaupunki tarjoaa käyttöön polkuautoja ja tilat. Kuulostaa aivan mahtavalta!
  5. Hiihtämään pääsee toki maksutta, jos omistaa tai saa lainattua sukset. Lainasuksia kannattaa kysellä esimerkiksi Facebookin kaupunginosaryhmistä. Helsingin laduista löytyy lisätietoa esimerkiksi www.stadissa.fi-palvelusta.
  6. Eläimiä pääsee katsomaan maksutta ainakin Fallkullassa sekä ilmeisesti myös Haltialassa.
  7. HSL:n lipulla pääsee myös Suomenlinnaan, josta löytyy seikkailureittejä ja pulkkamäkiä. Jo pelkkä lauttamatka on seikkailu näin talvella.
  8. Puotilassa pääsee pilkille talvilomalla 20.-23.2.2018 klo 10-14. Tarjolla on opastusta, lainavälineitä ja nuotiopaikka lampaantaljoineen. Lue tarkemmat tiedot tästä hauskasta hiihtolomaviikon tapahtumasta Helsinki liikkuu fb-sivuilta.
  9. Luontoretket onnistuvat myös talvella, kunhan varusteet ja eväät ovat kunnossa. Ihania kohteita ovat esimerkiksi Sipoonkorpi, Nuuksio, Talosaari, Seurasaari ja Lammassaari.
  10. Uutelan kodassa voi käydä paistamassa makkaraa. Ihanat kotakummit lämmittävät sitä viikonloppuisin. Lisätietoa löytyy Facebookista.

Maksuttomat puuhat sisällä, top 5

  1. Lasten kaupunkiin on vapaa pääsy. Siellä voi vaikka piipahtaa syömässä eväät ja leikkimässä hetken – tai viettää kokonaisen aamu- tai iltapäivän puuhastellen esimerkiksi vuoroin mummolassa ja vuoroin vanhassa koululuokassa.
  2. Kirjastot ovat auki hiihtolomallakin. Kannattaa tutkia eri kirjastojen tarjontaa. Ja vaikka erillistä ohjelmaa ei kirjastossa olisikaan, useissa kirjastoissa on ihanat lasten osastot kirjoineen, leluineen ja peleineen. Kirjastossa viihtyy niin pieni kuin isokin.
  3. Talvipuutarhaan pääsee myös maksutta! Kannattaa käydä seikkailemassa kasvien keskellä – varsinkin näin lumisena talvena Talvipuutarha on ihmeellinen satumaailma!
  4. Päivälehden museoon pääsee maksutta.
  5. Lastentarhamuseossa on talvilomaviikon lauantaina 24.2.2018 klo 10-13 maksuton tapahtumalauantai, jolloin palataan isovanhempien aikaan.

Edulliset puuhat, top 5

  1. Luistelu: Omilla luistimilla pääsee todella edullisesti, mutta luistimia saa myös vuokrattua. Kannattaa katsoa kenttien aukioloajat Helsingin kaupungin sivuilta.
  2. Alakouluikäisille järjestetään päivittäin liikuntaa koko viikon ajan Töölössä Easysport-tapahtumassa. Mukaan pääsee Kisahallin pääsymaksun hinnalla. Urheiluseurakumppanit yhdessä liikunnanohjaajien kanssa varmistavat, että aika ei taatusti käy pitkäksi.
  3. Korkeasaari on oikeasti ihana talvella! Eläimiä näkee yllättävänkin paljon – ja pirteinä. Saarella on ihanan talvinen tunnelma.
  4. Uiminen on kivaa! Uimahallit ympäri Helsinkiä ovat avoinna myös hiihtolomalla. Löydät uimahallien aukioloajat ja sisäänpääsymaksut Helsingin kaupungin sivuilta. Uimataitoisille sopiva vesiliikuntarata Wibit Aquatrack on käytössä Itäkeskuksen uimahallissa 19.–20.2.2018 klo 10-17 ja Pirkkolan uimahallissa 22.-23.2.2018 klo 10-15.
  5. Ateneumissa on esillä Ankallisgallerian aarteita vielä 25.2.2018 asti. Lisäksi Ateneumissa on erityistä hiihtolomaviikon ohjelmaa. Alle 18 vuotiaat pääsevät sisään maksutta.

Hiihtolomaviikon muita tapahtumia löytyy mm. stadissa.fi-palvelusta.

Jäikö sinun lempipuuhasi puuttumaan? Vinkkaa ihmeessä kommenttina, niin lisään sen listaan.

Ihanaa talvilomaa!

-Saara

Kuva: Pixabay

Palapelit kehittävät, innostavat, opettavat ja viihdyttävät

Kaksivuotias Kirppu rakastaa palapelejä. Siis todella rakastaa. Eräänä päivänä hän oli istunut päiväkodissa kavereiden kanssa lattialla ja koonnut erilaisia palapelejä. Yksi kerrallaan muut lapset olivat lopettaneet homman, mutta Kirppu oli jatkanut. Lopulta hän oli viimeistellyt aivan kaikki palapelit, myös ne, jotka olivat jääneet muilta kesken.

Palapelit ovat myös minun mielestäni ihania! Niitä on eri kokoisia ja muotoisia, helppoja ja vaikeita, opettavaisia, kauniita, kiinnostavia ja vaikka mitä muita! Meillä palapelien määrä vaan lisääntyy jatkuvasti – ja palapelit kaivetaan esiin vähintään kerran viikossa.

Kirpun lemppareita ovat Muumi-palapelit. Niissä on kirkkaat värit ja selkeät kuvat. Palat loksahtavat helposti paikoilleen ja pysyvät siinä. Kirppu jaksaa koota näitä uudelleen ja uudelleen.
Palapelien avulla voi myös oppia paljon! Me saimme ystävältä junapalapelin, joka on samalla lukusuora! Sikuriina on sen avulla opetellut (lähinnä itsekseen) numeromerkin ja lukusanan yhdistämistä eli esim. 25 = kaksikymmentäviisi ja 52 = viisikymmentäkaksi, sekä kymmenylityslaskuja, kuten tässä näkyvää 5 + 7 = 12.

Miksi kannattaa koota palapelejä?

  1. Palapelit kehittävät lapsen kognitiivisia taitoja eli havaintokyvyn, ajattelun ja toiminnallisten taitojen kokonaisuutta. Niihin kuuluvat kielelliset taidot, tarkkaavuus, havaitseminen, muistaminen, toiminnanohjaus ja liiketaidot.
  2. Ne parantavat matemaattista ajattelukykyä ja lisäävät lapsen visuaalista ajattelua ja hahmotuskykyä.
  3. Palapelit toimivat mindfulness-välineenä. Palapeliin keskittyminen syrjäyttää muut ajatukset ja antaa aivoille uutta tekemistä. Parhaimmillaan palapeli vie mukanaan flow-tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä.
  4. Ne ovat oiva väline yhdessä puuhaamiseen. Palapelin äärellä voi jutella päivän asioista ja kysellä lapsen kuulumisia vähän vaikka vaivihkaa.
  5. Pienten lasten selkeät nuppipalapelit (toki myös monet muut palapelit) ovat hyvä keino sanaston aktiiviseen kehittämiseen ja kartuttamiseen. Lapselta voi palapeliä kootessa vaikka kysellä: Missä on koira? Missä on kissa? Minkä värinen on omena?
  6. Palapelien avulla voi oppia vaikka aakkoset, vieraita kieliä tai yhteen- ja vähennyslaskua hauskalla tavalla leikin varjolla.


Koulussa olen käyttänyt palapelejä sekä englannin että äidinkielen tunneilla. Äidinkielen tunneilla kirjoitimme palapelin innoittamina lauseita ja virkkeitä, joista sitten määrittelimme lauseenjäsenet. Englannin tunneilla puolestaan harjoittelimme palapelin avulla palapelin kuvassa näkyviä sanoja, erityisesti verbejä. Helpot ja nopeasti koottavat palapelit sopivat tällaisiin harjoituksiin todella hyvin.

Jos lasta ei tunnu innostavan palapelien kokoaminen, kannattaa pohtia:

  • Onko palapeli liian vaikea?
  • Onko se liian helppo?
  • Onko palapelin kuva kiinnostava?
  • Ovatko palapelin palat laadukkaat eli onko ne helppo kiinnittää toisiinsa?
  • Kaipaako lapsi seuraa tai apua?

Muistetaanhan toki myös, että palapelien kokoaminen ei ole mikään ehdoton must-juttu, jota ihan jokaisen lapsen pitäisi tehdä? Jos palapelit eivät kiinnosta, lapsi voi oppia vastaavia taitoja muutenkin, esimerkiksi Lego-leikeissä tai askartelemalla.

Vinkki myös aikuisille (pariskunnille): Kokeilkaa koota yhdessä palapeli. Valitkaa palapeli, jonka kuva viehättää molempia. Jättäkää kännykät hetkeksi sivuun ja pähkäilkää yhdessä, mikä pala sopii minnekin. Me kokeilimme tätä puolisoni kanssa. Hurahdimme niin, että 2000 palan palapelin kokoamiseen meni vain yhdeksän päivää. Se oli ihanaa – joskin äärimmäisen koukuttavaa. Mutta voi sitä iloa, kun pää päätä vasten pähkäillen saimme ne viimeisetkin palat loksahtamaan paikoilleen.

Loppuun vielä toinen vinkki ja alekoodi:
Yhteistyökumppanini Sirkulta.fi -verkkokauppa tarjoaa lukijoilleni -10 % kaikista verkkokaupan tuotteista 31.3.2018 asti koodilla HURLUM! Myös palapeleistä! Kannattaa käydä tutustumassa! Sirkulta.fi -ständin löytää myös huomenna ja lauantaina Messukeskuksesta Educa-messuilta.
Sirkulta.fi-verkkokaupasta löytyy runsaasti eri kokoisia palapelejä jopa noin 150 palaan asti. Opetuspalapeleistä itse ihastuin englannin sanaston harjoittelemiseen oikeasti tarkoitettuihin palapeleihin sekä Pohjolan eläimiä kuvaaviin palapeleihin. Kirppu haluaisi ehdottomasti dinosauruspalapelin ja Sikuriina suuren lattiapalapelin Missä metsässä, josta voi etsiä metsässä piileksiviä eläimiä, lintuja ja kasveja. Samalla voi opetella niiden nimiä englanniksi! Kuulostaa minun mielestäni aivan loistavalta!

Palapeli-iloa toivottaen,
Saara

PS. Seuraathan jo Hurlumheitä Facebookissa ja Instagramissa? Tällä viikolla tulossa arvontaa ainakin toiseen näistä kanavista – ja blogiinkin!

Kivaa talvipuuhaa: Jäälinna itse jäädytetyistä palikoista

Nyt on taas aika keksiä kaikkea kivaa talvipuuhaa! Pari talvea sitten innostuimme naapureidemme kanssa jäädyttämään jääpalikoita jäälinnaa varten. Se oli kaikkien mielestä todella hauskaa! Jääpalikat saivat alkunsa sisätiloissa ja jäätyivät kivasti parvekkeella. Sovittuna aikana sitten kokosimme niistä sitten yhdessä kuvan näköisen jäälinnan tai jäälinnakkeen.

Värjäsimme vettä mm. mehuilla ja vesiväreillä. Astioina eli jääpalikoiden muotteina käytimme tyhjiä maito- ja mehutölkkejä, erilaisia muoviastioita, jääpalarasioita ja kaikkea mitä vaan kaapeista löytyi. Jääpalat olivat keskenään eri muotoisia ja eri kokoisia, mutta se ei lopulta haitannut lainkaan.

Sikuriina ja ystävä kokoavat jäälinnaa

Jääpalikat liimattiin yhteen sohjolla eli lumella, johon oli lisätty vettä. Lopputulos oli mielestämme ihana! Kaunis ja värikäs!

Toivottavasti pakkaset jatkuvat, niin voimme tänäkin talvena tehdä jäälinnan.

Mikä on teidän lempipuuhanne talvella? Me ajattelimme huomenna mennä pulkkamäkeen ja luistelemaan!

-Saara

PS. Oletko löytänyt Hurlumhein jo Facebookista ja Instagramista? Twitterissäkin olen @hurlumheiblogi. Instagramiin olen nyt innostunut lisäilemään tarinoita (story). Kurkkaa ja kommentoi ihmeessä!

Askartelua: Näin teet lasten kanssa hauskat vedessä aukeavat kukat eli kylpykukat

Sikuriina on vesirokossa nyt neljättä kokonaista päivää. Onneksi ensimmäiset päivät rokko lähinnä näkyi, eikä ainakaan pahemmin tuntunut. Sikuriina olikin lähinnä tylsistynyt ja harmistunut, kun monta kivaa hommaa peruuntui. Jonkin verran olemme nyt näiden rokkopäivien aikana käyneet ulkona, mutta paljon on pitänyt keksiä myös sisäpuuhia. Tästä seuraavasta askarteluvinkistä kiitän Sikuriinan lastentarhanopettajaa. Sikuriinan päiväkodin viskarit olivat näitä vedessä aukeavia kukkia tehneet hoidossa, ja nyt Sikuriina halusi tehdä niitä myös kotona. Kirppukin innostui vähän näistä kukista, varsinkin kun keksimme ottaa ne mukaan kylpyyn. Ne olivat ihan hitti! Molemmat lapset jaksoivat seurata, miten kukat aukesivat kylvyssä ja koristelivat sitten kylpyammeen reunoja auenneilla, kosteilla kukilla. Osa kukista ehti kyllä kastua vähän liikaa, joten minä päädyin siivoilemaan paperimönjää ammeesta kylvyn jälkeen. Pieni hinta kivasta puuhasta, mielestäni.

Kylpyamme ei ole välttämätön, vaan kukat voi pistää kellumaan mihin tahansa laakeaan vesiastiaan (katso alla oleva video). Huomatkaa kuitenkin (ja varsinkin siellä kylvyssä), että kukat pitää laskea veteen varovasti. Jos kukan päälle menee vettä, terälehdet liimautuvat kiinni, eivätkä aukene.

Näin teet itsestään aukeavat kukat

  1. Leikkaa kopiopaperista tai väripaperista kukkia. Muodon ei tarvitse olla kovin tarkka, mutta jos haluaa niin malleja löytyy googlaamalla (esim. ”flower clipart”). Lapsi voi myös leikata kukat aikuisen piirtämiä ääriviivoja pitkin. On hyvä hienomotoriikkaharjoitus!
  2. Anna lapsen värittää kukat. Me väritimme yhdessä, osan liiduilla ja osan puuväreillä.
  3. Taitelkaa kukat niin, että jokainen terälehti taitetaan kukan keskelle. Taas hyvä hienomotoriikkaharjoitus. 🙂
  4. Laskekaa kukat varovasti veteen ja katsokaa, mitä tapahtuu. Niitä voi varovasti puhaltaa, jos meinaavat jääd astian reunoille lillimään.

Videolla näkyy vähän, mitä kukille tapahtuu:

Vinkki: Aurinkoisena päivänä tämä on myös kivaa pihapuuhaa! Ottakaa tarvikkeet ja vesiastia ulos mukaan!

-Saara

Ps. Jos pääkuvassa näkyvä Sikuriinan pikkukäsi ihmetyttää, klikkaa lukemaan lisää täältä.

Uusi kokemus: Lapsimessuilla yksin kahden kävelevän lapsen kanssa

Olen käynyt Lapsimessuilla joka vuosi vuodesta 2012 lähtien. Ensimmäisen kerran kävin noin viisikuisen täysimetyksellä olleen vauvan kanssa. Toisella kerralla vauva oli kasvanut melkein 1,5-vuotiaaksi käveleväksi taaperoksi, jolla alkoi olla omaa tahtoa, mutta joka kuitenkin nukkui rattaissa  hyvät päiväunet antaen minun kierrellä rauhassa. Kolmannella kerralla 2,5-vuotias taisi muistaakseni jäädä kotiin isän hoiviin. Saatoin silloin vannoa, etten ikinä (enää) mene messuille lasten kanssa. Neljännellä kerralla pääsin taas kaksin vauvan kanssa, tällä kertaa pikkuinen oli tosi pieni, vain noin kuukauden vanha täysimetetty tapaus, joka lähinnä nukkui vaunuissa tai liinassa. Vuosi sitten, viidennellä kerralla kävin parinakin päivänä: kolmistaan noin yksivuotiaan konttailijan ja tämän nelivuotiaan isosiskon kanssa ja sitten kahdestaan isomman kanssa. Silloin nelivuotiaan mielestä parhautta olivat Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri, temppurata ja tajuttoman iso Lego-maailma. Pienempi viihtyi onneksi kantorepussa.

Tänäkin vuonna lähdin yhdessä lasten kanssa. Ei oikein ollut (tai ole) vaihtoehtoja. Itse olin nimittäin perjantaina päivällä töissä ja sitten mies lähti viikonlopuksi pois jättäen minut kolmistaan lasten kanssa.

Päätin aloittaa viikonlopun uhkarohkeasti menemällä töiden jälkeen suoraan messuille. Olin saanut bloggaajapassin* ja Sikuriinalle hankin heti kolmen päivän lipun Kirpun päästessä vielä maksutta. Päätin, että syömme jotain pientä Messukeskuksessa ja kunnolla sitten kotona messujen jälkeen. (Perjantaina messut sulkeutuivat klo 18, asumme noin kilometrin päässä Messukeskuksesta.)

Aina valmiina – kaikkeen

Olin valmistautunut henkisesti kaikkeen. Siis oikeasti kaikkeen. Onneksi. Mutta turhaan.

Kaikki olikin erilaista kuin koskaan aiemmin. Siis aivan erilaista. Nimittäin:
– Kaikki seurueessani kävelivät itse. Rattaita ei tarvittu.
– Kukaan ei nukkunut. Rattaita ei tarvittu.
– Piipaa-auto kiinnosti, ei pelottanut. (Sen läpi pääsi liukumäkeen. Parasta puuhaa, osa X.)
– En imettänyt kertaakaan. (Vaikka edelleen imetänkin Kirppua. Kaikki muu vaan kiinnosti kaksveetä enemmän kuin tissit. Ja hyvä niin.)
– Kaikki tekeminen oli kivaa. Tai kivempaa. Tai kivointa! Toisaalta eteenpäin päästiin helposti, koska kaikki tekeminen kiinnosti. Myös se seuraava kiva juttu. Ja tekemistä riitti.
– Sain syödä rauhassa. Ja lapset söivät rauhassa! (IHME!)
– Lapset ohjasivat minua ympäriinsä. Minun ei tarvinnut miettiä, mikä heitä kiinnostaisi.
– Eläimiksi yms. pukeutuneita ihmisiä ei pelätty, vaan jopa halittiin!
– Kukaan ei olisi halunnut lähteä kotiin.

Lapsimessujen lussat ja miinukset

Tämän parin tunnin kokemuksen perusteella voin kertoa seuraavaa:

+ Leikkimahdollisuuksia ja puuhaa on niin paljon, että tylsää ei ole.
+ Tarjouksia on kivasti.
+ Tilaa on riittävästi, myös vaunuille.
+ Paljon ilmapalloja.
+ Ihmiset hymyilivät!
+ Kaikki tekeminen oli kivaa, sanoi viisvee.

– Ruoka on kallista, eikä erityisen hyvää.
– Jonoja syntyy.
– Kaikkea ei ehdi (kuten ei koskaan).
– Kolmen päivän ranneke kutittaa, sanoi viisvee. (Saa nähdä, pysyykö se ranteessa…)

Ohjelmatarjontaan en ehtinyt vielä tutustua lainkaan ja kiertelimme ainoastaan Lapsimessuilla, joten en osaa vielä sanoa mitään muista messuista.

Onneksi voimme mennä uudelleen jo huomenna. Ja sunnuntaina. Lemmikkimessut ainakin kiehtovat lapsia!

Ehditkö jo käydä messuilla? Mikä fiilis jäi?

-Saara

* Bloggaajapassi messuille saatu blogin kautta.

Kenkälaatikosta autohalli – Yksinkertainen on usein parasta!

Joululomalla pappalassa Kirppu ajoi pikkuautoja muumitalon ovesta sisään. Paras leikki pitkään aikaan. Tai ainakin paras leikki sillä hetkellä. Autoleikki oli ihan lemppari ja tällainen ”autohalli” kaikkein parasta.

Sunnuntaina, kun olimme ystävätäperheen luona kylässä, paras leikki oli pikkuauton ajeluttaminen ramppia alas. Se nauratti ääneen. Oli ihana katsella, miten hauskaa Kirpulla oli.

Maanantaina illalla mietin, mitä keksisin Kirpulle, jotta voisin hetken leikkiä Sikuriinan kanssa hänen toivomallaan tavalla ilman, että Kirppu olisi koko aikaa kimpussamme. Otin kenkälaatikon ja leikkasin siihen kaksi viiltoa. Sain aikaiseksi luiskan, jota pitkin Kirppu ajoi pikkuautoja halliin.

Oli muuten niin hauska juttu, että lopulta touhusimme kaikki kolme tämän uuden autohallin kimpussa ja leikimme vasta hetken kuluttua yhdessä kotileikkiä. Ihan parasta.

Kyseinen kenkälaatikko on sen verran vahvaa tekoa, että luiskan saa nostettua ylös kannen alle ja pikkuautoja voi säilyttää laatikossa. Kestää varmaan aika monta leikkiä.

-Saara