Lisää matikkapuhetta arkeen leipomalla suklaakeksejä (mukana resepti)

Julkaistu alun perin blogissani vauva.fi-alustalla 19.10.2017.

Arkiseen kielenkäyttöön ja puheeseen kuuluu yllättävän paljon matemaattista sanastoa eli matikkapuhetta. Laskemme erilaisia pieniä laskutoimituksia, jaamme asioita osiin ja käytämme suuntia tarkoittavia sanoja. Lapset oppivat vähän kerrassaan laskemaan ja käyttämään puheessaan lukuja sekä pian myös yhdistämään niitä lukumääriin. Sitten he oppivat tunnistamaan numeroita ja tajuavat, että neljä palloa ja 4 palloa on sama asia.

”Kuinka moneen osaan pinaattiletut jaetaan?”

Ludwig Wittgensteinin toteamus ”kieleni rajat ovat maailmani rajat” pätee myös matematiikkaan ja matemaattiseen ajatteluun. Muistan kuulleeni, että aivojen puhekeskus huolehtii myös matematiikasta, koska se auttaa aivoja suorittamaan laskutoimituksia. Varsinkin eskari-ikäisen kanssa arkiseen matikkapuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä tukee lapsen kehitystä ja helpottaa matematiikan opiskelua koulussa. Kotona arkisten toimintojen yhteydessä voi harjotitaa yksi-yhteen vastaavuutta, vertailua, järjestämistä, lukusanan, lukumäärän ja numerosymbolin vastaavuutta sekä lukujono- ja yhteenlaskutaitoja. Meillä esimerkiksi kuulee silloin tällöin kysyttävän: ”Kuinka moneen osaan pinaattiletut jaetaan?”

Karkkipäivän karkit jaettiin täsmällisesti tasan ja saunalimpparia kaadettiin kaikille tismalleen saman verran tasan saman kokoisiin laseihin.

Sikuriina opetteli laskemaan ja yhdistämään luvun ja numeron hississämme: Asumme aika korkeassa talossa ja hissin ovessa näkyy aina kunkin kerroksen numero. Aluksi Sikuriina pyysi minua laskemaan kanssaan, sekä ylös että alas kulkiessamme, mutta aika pian hän kielsi minua sanomasta mukana. Yhtäkkiä hän osasikin laskea myös takaperin lähes kympistä ykköseen!

Suorastaan klassiset esimerkit matikkapuheen käytöstä omassa lapsuudessani liittyvät sisaruksiini. Karkkipäivän karkit jaettiin täsmällisesti tasan (tätä kutsutaan ositusjaoksi) ja saunalimpparia kaadettiin kaikille tismalleen saman verran tasan saman kokoisiin laseihin (tässä tulee tutuksi tilavuuden käsite).

Me harjoittelimme Sikuriinan kanssa tilavuuden käsitettä ja jakolaskua samalla, kun leivoimme suklaakeksejä. Esittelin lapsille desilitran mitan sekä ruoka- ja teelusikat. Tämän jälkeen minä luin reseptiä ja lapset (Sikuriinan johdolla) mittasivat aineet kulhoon.

Kun taikina oli valmista, lätkimme sen summamutikassa keoiksi pellille. Sikuriina innostui laskemaan totesi, että saamme kohta 14 valmista keksiä. Pohdimme, kuinka monta jokaiselle riittää. Minä kiusoittelin, että taidan syödä kymmenen, jolloin kaikille muille paikalla oleville (Sikuriin, Kirppu, mamma ja pappa) riittää yksi. Sikuriina pyöritteli silmiään, laski hetken ja totesi, että yksi keksi puuttuu: jos olisi vielä yksi eli yhteensä 15 keksiä, riittäisi jokaiselle kolme.

Onneksemme pappa ei ole kovasti makean perään, joten luultavasti ainakin lapsille riittää enemmän kuin kolme keksiä. Lopulta keksit paistuivat niin suuriksi, että totesimme yhden riittävän ihan hyvin – ainakin aluksi.

Suosittelen käyttämään matikkapuhetta arjessa mahdollisimman paljon. Laskekaa lukumääriä, tutkikaa muotoja, piirrelkää numeroita. Anna lapsen jakaa herkkuja koko perheelle tai mitata ainekset leivonnaisiin. Pohtikaa, tutkikaa, ihmetelkää – oppikaa! Se on hauskaa ja kehittävää!

Tässä resepti kekseihin:

Suklaiset kaurakeksit

(noin 14 isoa tai 30 pientä)

3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl sokeria (sano lapselle esim. ”yksi kokonainen desilitra ja vielä puolikas lisää”)
2 rkl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
2 rkl kaakaojauhetta (tummaa)
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa rasvaseosta (esim. Oivariini)
1 kananmuna

200 g valitsemaasi suklaata
nonparelleja tai vastaavia koristerakeita

Tee näin tai ohjeista lasta tekemään näin:

1. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon rasva ja muna. Sekoita tasaiseksi.
2. Nosta kahden lusikan avulla nokareita leivinpaperin päälle yhdelle tai kahdelle pellille. Muista jättää leviämisvaraa. (Me laitoimme kaikki 14 samalle pellille ja jouduimme leikkaamaan niitä irti toisistaan.)
3. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä keksejä 5-7 minuuttia, isoja 7-8 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla (me siirsimme jääkaappiin jäähtymään).
4. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa (tämä voi olla aikuisen hommaa). Valele suklaata keksien päälle haluamallasi tavalla ja koristele nonparelleilla tai vastaavilla koristerakeilla suklaan vielä ollessa sulaa. Laita hetkeksi jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.

Vinkkejä:
Meillä oli sellaisia kaurahiutaleita, joiden seassa oli kuivattua vadelmaa. Nam!
Ja juoksevan Oivariinin valitsin, jotta lapsi voi itse tehdä tämän alusta loppuun. Sen sijaan voi sulattaa voita tai sen voi varmasti korvata myös kookosöljyllä.

Tykätäänkö teillä matikasta? Entä suklaakekseistä?

-Saara

PS. Hurlumhein Instagramiin ja Facebookiin on tulossa pian parikin arvontaa! Kannattaa seurata!

Anna lapsen leikkiä ja lähde leikkiin mukaan! Se tekee hyvää!

Kirppu on ruvennut nyt päivähoidon aloituksen jälkeen leikkimään kotona leikkejä, joissa päiväkotipäivien tapahtumat toistuvat. Dinosauruksilla onkin yhtäkkiä päiväkotikaverien nimet ja ne tervehtivät toisiaan tyyliin:

”Hei tinotaatu! Minä olen Ville. Hyvää viikonloppua. – Hei Ville-tinotaatu, minä olen Minttu. Pitä kivaa!”

Leikeissä toistuvat tutut fraasit: tervehdykset, toivotukset ja kiittämiset. Toistaiseksi nämä leikit ovat olleet Kirpun omia leikkejä. Hän saattaa leikkiä jotain Sikuriinan kanssa Sikuriinan ehdoilla, mutta vielä jokseenkin kömpelösti. Tosin eilen yllätyin, kun yhtäkkiä Sikuriina olikin äiti ja minä kummitäti – myös Kirpun puheessa! Useimmiten Kirppu kuitenkin vielä leikkii omaa leikkiään Sikuriinan rinnalla. Aidoimman kuuloiset lelujen väliset keskustelut kuulemme silloin, kun Kirppu saa leikkiä rauhassa, kylläisenä ja sopivan pirteänä.

Leikki on lapselle luontainen tapa toimia ja oppia. Leikin tuoksinassa lapsen ajattelu, muisti ja kieli kehittyvät. Leikeissä lapsi kokeilee, ratkaisee ongelmia ja harjoittelee asioiden ja käsitteiden yhdistämistä. Kun leikit kehittyvät rinnakkaisleikeistä yhteisiksi leikeiksi, lapsi oppii niissä myös erilaisia sosiaalisia taitoja, kuten kommunikointi- ja neuvottelutaitoja. Leikeissä lapsi pääsee turvallisesti käsittelemään tunteita ja vahvistamaan omia taitojaan ja kykyjään.

Ollessaan kolmevuotias Sikuriina tykkäsi leikkiä mm. juna- ja ratikkaleikkejä. Olin lähettänyt isovanhemmille viestin, jonka juuri satuin kännykästäni löytämään:

”Siivosin olohuoneessa. Siirtelin tuoleja ja niistä tuli juna. Sikuriina innoissaan. ”Minä menen keskustaan ostamaan juhlatarvikkeita.” Sitten kertoi pitkän listan mitä tarvitaan. Leikkii siis uudestaan sitä mitä oikeasti teimme lauantaina. Kävimme silloin yhdessä keskustassa junalla ostamassa sunnuntain juhliin kaikkea.”

Kotileikki on ollut Sikuriinan lempileikkejä jo pitkään. Kotileikissä hoidetaan vauvoja, käydään kaupassa ja kirjastossa, tehdään ruokaa – ja leikitään vauvojen kanssa vauvojen leikkejä. Kirppukin on mukana menossa. Hän matkii kaikkea, mitä sisko leikkii. Minä puolestani huomaan, että Sikuriina taltioi aivan kaiken, mitä kotonamme tapahtuu. Aika usein leikistä kuuluu minun arjessa käyttämiäni lausahduksia – sekä niitä positiivisen kannustavia että tiukkoja ja komentavia. Auts…

”Leikin kautta lapsi voi reflektoida usein päiväänsä, elämäänsä, tunteitaan. Jos kiellämme leikin, kiellämme usein suuren osan lapsuutta ja kasvua.” Näin kirjoittaa ihana, viisas bloggajakollegani Ihanasti Sopiva -blogista tekstissään Leikki on leikkiä, vaikka kasvaisikin isoksi. Leikki on tosiaan tärkeää ihan kaikille, pienille ja isoille.

Useimmilla ihmisillä on nimittäin luontainen tarve tehdä erilaisia näennäisesti tarpeettomia asioita. Leikissä on mahdollista syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta. Leikki nimittäin toimii omilla säännöillään. Leikkiin uppoutuessa aika katoaa. Tiede-lehden jutussa mainitaankin leikin yhteydessä myös flow-kokemus: ”Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää.”

Meidän lapsillamme ei ole nyt säännöllisiä harrastuksia. Iltaisin on siis aikaa leikkiä. Olemme pyrkineet myös järjestämään lastenhuoneen niin, että siellä on hyvä leikkiä. Välillä leikit siirtyvät olohuoneeseen tai keittiöön, ja se on ihan ok (paitsi jos ne jäävät levälleen). Sikuriina opettaa leikkien kautta Kirpulle niin paljon kaikkea, että välillä mietin, miten kukaan (esim. Sikuriina itse) on pystynyt kasvamaan ilman sisarusta! Vaikka lasten keskinäiset leikit ovat useimmiten toimivia, kaivataan meitä aikuisia usein myös leikkiseuraksi. Liian harvoin kuitenkin leikkiin oikeasti paneudumme. Usein minäkin kyllä ”leikin”, mutta oikeasti kyllä ripustan pyykkejä, siivoan tai käytän kännykkää…

Ystäväni, Puutalobaby-blogia kirjoittava Krista on lanseerannut perheessään leikkivartin. Vartin ajan lapsi saa päättää, mitä leikitään ja saa johtaa leikkiä juuri haluamallaan tavalla. Ja vähintään sen vartin ajaksi lapsi saa aikuisen täyden huomion. Krista on myös huomannut, että leikkiin keskittyminen toimii hermolepona keskellä hektistä lapsiperhearkea. Leikki on aikuiselle myös suunnattoman vaikeaa, koska aivot käskevät koko ajan tekemään jotain TÄRKEÄÄ. Ainakin kurkkaamaan, kuinka monta viestiä kännykkään on tullut…

Haastankin nyt ihan jokaisen kokeilemaan leikkivarttia! Jos sinulla ei ole omia lapsia, lainaa joskus kummilasta, sukulaislasta tai naapurin lasta ja kokeile! Vartti leikkiä saattaa muuttaa päiväsi kulun! Ja jos kaipaatte lapsen kanssa vinkkejä leikkeihin, on Leikkipäivän nettisivuille koottu SATA leikkiä! Kannattaa kurkata.

Mikä on teidän lastenne lempileikki?

-Saara

Vahvuusvariksen bongausopas opastaa luonteenvahvuuksien maailmaan

Tiedätkö mitkä ovat luonteenvahvuuksia? Osaatko tunnistaa niitä itsessäsi? Entä lapsissasi?

Meillä kaikilla on luonteenvahvuuksia. Ne ovat niitä taitoja, joiden avulla onnistumme, yllämme parhaimpaamme ja saavutamme tavoitteitamme. Ne kehittyvät koko iän ja niistä on hyötyä kaikilla eri elämänalueilla. Niitä pystyy myös aktiivisesti kehittämään niin halutessaan – oppimaan ja opettamaan. Luonteenvahvuuksia on paljon, esimerkiksi sinnikkyys, itsesäätely, rohkeus, sosiaalinen älykkyys ja huumorintaju.

Olen päässyt koulutyössäni tutustumaan Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä -kirjaan ja kortteihin (PS-kustannus). Näitä olen koulussa hyödyntänyt vahvuusopetuksen toteuttamiseen. Viime kevään ja tämän syksyn aikana olen käyttänyt näitä materiaaleja siihen, että olemme oppilaiden kanssa ruvenneet tutustumaan luonteenvahvuuksiimme ja pohtimaan, missä niiden käyttöä voi havaita ja miten niitä voi harjoitusten avulla vahvistaa. Huomaa hyvä! -kirjan avulla olen itsekin oppinut valtavasti luonteenvahvuuksista ja niiden hyödyntämisestä.

”Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus ovat myös kodin juttu!”

Tänä vuonna Huomaa hyvä! -materiaalien tekijöiltä ilmestynyt uusi kirja Vahvuusvariksen bongausopas (PS-kustannus, 2017). Vaikka kirja tavallaan onkin jatko-osa, se toimii myös itsenäisenä teoksenaan. Kirjan takakannessa kerrotaan seuraavasti: ”Kirjassa kerrotaan ytimekkäästi vahvuuspedagogiikan perusteet ja esitellään runsaasti luonteenvahvuuksien harjoittelun toimintaideoita. Harjoitukset sopivat erityisesti varhaiskasvatus- ja alakouluikäisille.”

Kirja onkin siis omiaan ammattikasvattajalle, mutta mikä parasta kirjasta löytyy paljon vinkkejä myös vanhemmille! Vinkkien avulla vanhempien on helppo ottaa luonteenvahvuudet ja niiden bongaus käyttöön kotona. Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus ovat myös kodin juttu! Mitä useammalta taholta ja henkilöltä lapsi saa huomioita ja varhaiskasvatusta, sitä paremmin se toimii!

Bongausopas on jaettu kolmeen osaan:
1) Teoriaosio esittelee vahvuusbongailun lähtökohdat ja avaa luonteenvahvuuksien lähtökohdat, hyödyt ja historian.
2) Toinen osio keskittyy siihen, miten luonteenvahvuuksiin voi tutustua, harjoitella ja käyttää varhaiskasvatuksessa sekä erityisen tuen luokassa ja miten myös aineenopettajat pystyvät hyötymään luonteenvahvuuksien bongailusta.
3) Kolmas osio on yli SATA tehtävää sisältävä työkalupakki, josta löytyy tehtäviä aivan kaiken ikäisille – myös aikuisille työyhteisössä tehtäväksi! Tai kotona lasten kanssa tehtäväksi!

Vaikka kirja onkin erityisesti suunnattu ammattikasvattajille, aivan koko kirjan antia pystyy mielestäni hyödyntämään myös kotona. Onhan lapsen kasvatus ensisijaisesti kodin tehtävä. Juurikin tästä syystä vanhemmat on myös erikseen huomioitu kirjassa. Kirjan ensimmäinen osio esimerkiksi sisältää vinkkejä siihen, miten pääsee nopeasti mukaan vahvuusbongaukseen: helli hyvää, opeta hyvää ja opeta taitoa ottaa hyvää vastaan. Lisäksi sekä ensimmäisessä että kolmannessa osiossa on jaksot, jotka ohjaavat ammattikasvattajat tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa (Yhteistyö huoltajien kanssa ja Otetaan vanhemmat mukaan).

Esimerkiksi tämä tehtävä toimii sekä kotona että koulussa tai päiväkodissakin!

Ihanaa kirjassa on se, että siinä on paitsi valmiita tehtäviä ja monistettavia pohjia, siinä on myös runsaasti ideoita, jotka antavat tilaa kasvattajan omille näkemyksille ja luovuudelle. Jokainen pystyy siis hyödyntämään niitä omia vahvuuksiaan myös tehtävien kehittelyssä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirjaan ja vinkkaamaan siitä myös ihan jokaisen lapsen kasvattajille niin päiväkoteihin kuin kouluihinkin.

Ja hei, täältä löytyy Vahvuusbongarin huoneentaulu. Kurkkaa ihmeessä!

Vahvuusbongaus kannattaa!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.