Palapelit kehittävät, innostavat, opettavat ja viihdyttävät

Kaksivuotias Kirppu rakastaa palapelejä. Siis todella rakastaa. Eräänä päivänä hän oli istunut päiväkodissa kavereiden kanssa lattialla ja koonnut erilaisia palapelejä. Yksi kerrallaan muut lapset olivat lopettaneet homman, mutta Kirppu oli jatkanut. Lopulta hän oli viimeistellyt aivan kaikki palapelit, myös ne, jotka olivat jääneet muilta  kesken.

Palapelit ovat myös minun mielestäni ihania! Niitä on eri kokoisia ja muotoisia, helppoja ja vaikeita, opettavaisia, kauniita, kiinnostavia ja vaikka mitä muita! Meillä palapelien määrä vaan lisääntyy jatkuvasti – ja palapelit kaivetaan esiin vähintään kerran viikossa.

Kirpun lemppareita ovat Muumi-palapelit. Niissä on kirkkaat värit ja selkeät kuvat. Palat loksahtavat helposti paikoilleen ja pysyvät siinä. Kirppu jaksaa koota näitä uudelleen ja uudelleen.
Palapelien avulla voi myös oppia paljon! Me saimme ystävältä junapalapelin, joka on samalla lukusuora! Sikuriina on sen avulla opetellut (lähinnä itsekseen) numeromerkin ja lukusanan yhdistämistä eli esim. 25 = kaksikymmentäviisi ja 52 = viisikymmentäkaksi, sekä kymmenylityslaskuja, kuten tässä näkyvää 5 + 7 = 12.

Miksi kannattaa koota palapelejä?

  1. Palapelit kehittävät lapsen kognitiivisia taitoja eli havaintokyvyn, ajattelun ja toiminnallisten taitojen kokonaisuutta. Niihin kuuluvat kielelliset taidot, tarkkaavuus, havaitseminen, muistaminen, toiminnanohjaus ja liiketaidot.
  2. Ne parantavat matemaattista ajattelukykyä ja lisäävät lapsen visuaalista ajattelua ja hahmotuskykyä.
  3. Palapelit toimivat mindfulness-välineenä. Palapeliin keskittyminen syrjäyttää muut ajatukset ja antaa aivoille uutta tekemistä. Parhaimmillaan palapeli vie mukanaan flow-tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä.
  4. Ne ovat oiva väline yhdessä puuhaamiseen. Palapelin äärellä voi jutella päivän asioista ja kysellä lapsen kuulumisia vähän vaikka vaivihkaa.
  5. Pienten lasten selkeät nuppipalapelit (toki myös monet muut palapelit) ovat hyvä keino sanaston aktiiviseen kehittämiseen ja kartuttamiseen. Lapselta voi palapeliä kootessa vaikka kysellä: Missä on koira? Missä on kissa? Minkä värinen on omena?
  6. Palapelien avulla voi oppia vaikka aakkoset, vieraita kieliä tai yhteen- ja vähennyslaskua hauskalla tavalla leikin varjolla.

Koulussa olen käyttänyt palapelejä sekä englannin että äidinkielen tunneilla. Äidinkielen tunneilla kirjoitimme palapelin innoittamina lauseita ja virkkeitä, joista sitten määrittelimme lauseenjäsenet. Englannin tunneilla puolestaan harjoittelimme palapelin avulla palapelin kuvassa näkyviä sanoja, erityisesti verbejä. Helpot ja nopeasti koottavat palapelit sopivat tällaisiin harjoituksiin todella hyvin.

Jos lasta ei tunnu innostavan palapelien kokoaminen, kannattaa pohtia:

  • Onko palapeli liian vaikea?
  • Onko se liian helppo?
  • Onko palapelin kuva kiinnostava?
  • Ovatko palapelin palat laadukkaat eli onko ne helppo kiinnittää toisiinsa?
  • Kaipaako lapsi seuraa tai apua?

Muistetaanhan toki myös, että palapelien kokoaminen ei ole mikään ehdoton must-juttu, jota ihan jokaisen lapsen pitäisi tehdä? Jos palapelit eivät kiinnosta, lapsi voi oppia vastaavia taitoja muutenkin, esimerkiksi Lego-leikeissä tai askartelemalla.

Vinkki myös aikuisille (pariskunnille): Kokeilkaa koota yhdessä palapeli. Valitkaa palapeli, jonka kuva viehättää molempia. Jättäkää kännykät hetkeksi sivuun ja pähkäilkää yhdessä, mikä pala sopii minnekin. Me kokeilimme tätä puolisoni kanssa. Hurahdimme niin, että 2000 palan palapelin kokoamiseen meni vain yhdeksän päivää. Se oli ihanaa – joskin äärimmäisen koukuttavaa. Mutta voi sitä iloa, kun pää päätä vasten pähkäillen saimme ne viimeisetkin palat loksahtamaan paikoilleen.

Loppuun vielä toinen vinkki ja alekoodi:
Yhteistyökumppanini Sirkulta.fi -verkkokauppa tarjoaa lukijoilleni -10 % kaikista verkkokaupan tuotteista 31.3.2018 asti koodilla HURLUM! Myös palapeleistä! Kannattaa käydä tutustumassa! Sirkulta.fi -ständin löytää myös huomenna ja lauantaina Messukeskuksesta Educa-messuilta.

Sirkulta.fi-verkkokaupasta löytyy runsaasti eri kokoisia palapelejä jopa noin 150 palaan asti. Opetuspalapeleistä itse ihastuin englannin sanaston harjoittelemiseen oikeasti tarkoitettuihin palapeleihin sekä Pohjolan eläimiä kuvaaviin palapeleihin. Kirppu haluaisi ehdottomasti dinosauruspalapelin ja Sikuriina suuren lattiapalapelin Missä metsässä, josta voi etsiä metsässä piileksiviä eläimiä, lintuja ja kasveja. Samalla voi opetella niiden nimiä englanniksi! Kuulostaa minun mielestäni aivan loistavalta!

Palapeli-iloa toivottaen,
Saara

PS. Seuraathan jo Hurlumheitä Facebookissa ja Instagramissa? Tällä viikolla tulossa arvontaa ainakin toiseen näistä kanavista – ja blogiinkin!

Anna lapsen leikkiä ja lähde leikkiin mukaan! Se tekee hyvää!

Kirppu on ruvennut nyt päivähoidon aloituksen jälkeen leikkimään kotona leikkejä, joissa päiväkotipäivien tapahtumat toistuvat. Dinosauruksilla onkin yhtäkkiä päiväkotikaverien nimet ja ne tervehtivät toisiaan tyyliin:

”Hei tinotaatu! Minä olen Ville. Hyvää viikonloppua. – Hei Ville-tinotaatu, minä olen Minttu. Pitä kivaa!”

Leikeissä toistuvat tutut fraasit: tervehdykset, toivotukset ja kiittämiset. Toistaiseksi nämä leikit ovat olleet Kirpun omia leikkejä. Hän saattaa leikkiä jotain Sikuriinan kanssa Sikuriinan ehdoilla, mutta vielä jokseenkin kömpelösti. Tosin eilen yllätyin, kun yhtäkkiä Sikuriina olikin äiti ja minä kummitäti – myös Kirpun puheessa! Useimmiten Kirppu kuitenkin vielä leikkii omaa leikkiään Sikuriinan rinnalla. Aidoimman kuuloiset lelujen väliset keskustelut kuulemme silloin, kun Kirppu saa leikkiä rauhassa, kylläisenä ja sopivan pirteänä.

Leikki on lapselle luontainen tapa toimia ja oppia. Leikin tuoksinassa lapsen ajattelu, muisti ja kieli kehittyvät. Leikeissä lapsi kokeilee, ratkaisee ongelmia ja harjoittelee asioiden ja käsitteiden yhdistämistä. Kun leikit kehittyvät rinnakkaisleikeistä yhteisiksi leikeiksi, lapsi oppii niissä myös erilaisia sosiaalisia taitoja, kuten kommunikointi- ja neuvottelutaitoja. Leikeissä lapsi pääsee turvallisesti käsittelemään tunteita ja vahvistamaan omia taitojaan ja kykyjään.

Ollessaan kolmevuotias Sikuriina tykkäsi leikkiä mm. juna- ja ratikkaleikkejä. Olin lähettänyt isovanhemmille viestin, jonka juuri satuin kännykästäni löytämään:

”Siivosin olohuoneessa. Siirtelin tuoleja ja niistä tuli juna. Sikuriina innoissaan. ”Minä menen keskustaan ostamaan juhlatarvikkeita.” Sitten kertoi pitkän listan mitä tarvitaan. Leikkii siis uudestaan sitä mitä oikeasti teimme lauantaina. Kävimme silloin yhdessä keskustassa junalla ostamassa sunnuntain juhliin kaikkea.”

Kotileikki on ollut Sikuriinan lempileikkejä jo pitkään. Kotileikissä hoidetaan vauvoja, käydään kaupassa ja kirjastossa, tehdään ruokaa – ja leikitään vauvojen kanssa vauvojen leikkejä. Kirppukin on mukana menossa. Hän matkii kaikkea, mitä sisko leikkii. Minä puolestani huomaan, että Sikuriina taltioi aivan kaiken, mitä kotonamme tapahtuu. Aika usein leikistä kuuluu minun arjessa käyttämiäni lausahduksia – sekä niitä positiivisen kannustavia että tiukkoja ja komentavia. Auts…

”Leikin kautta lapsi voi reflektoida usein päiväänsä, elämäänsä, tunteitaan. Jos kiellämme leikin, kiellämme usein suuren osan lapsuutta ja kasvua.” Näin kirjoittaa ihana, viisas bloggajakollegani Ihanasti Sopiva -blogista tekstissään Leikki on leikkiä, vaikka kasvaisikin isoksi. Leikki on tosiaan tärkeää ihan kaikille, pienille ja isoille.

Useimmilla ihmisillä on nimittäin luontainen tarve tehdä erilaisia näennäisesti tarpeettomia asioita. Leikissä on mahdollista syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta. Leikki nimittäin toimii omilla säännöillään. Leikkiin uppoutuessa aika katoaa. Tiede-lehden jutussa mainitaankin leikin yhteydessä myös flow-kokemus: ”Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää.”

Meidän lapsillamme ei ole nyt säännöllisiä harrastuksia. Iltaisin on siis aikaa leikkiä. Olemme pyrkineet myös järjestämään lastenhuoneen niin, että siellä on hyvä leikkiä. Välillä leikit siirtyvät olohuoneeseen tai keittiöön, ja se on ihan ok (paitsi jos ne jäävät levälleen). Sikuriina opettaa leikkien kautta Kirpulle niin paljon kaikkea, että välillä mietin, miten kukaan (esim. Sikuriina itse) on pystynyt kasvamaan ilman sisarusta! Vaikka lasten keskinäiset leikit ovat useimmiten toimivia, kaivataan meitä aikuisia usein myös leikkiseuraksi. Liian harvoin kuitenkin leikkiin oikeasti paneudumme. Usein minäkin kyllä ”leikin”, mutta oikeasti kyllä ripustan pyykkejä, siivoan tai käytän kännykkää…

Ystäväni, Puutalobaby-blogia kirjoittava Krista on lanseerannut perheessään leikkivartin. Vartin ajan lapsi saa päättää, mitä leikitään ja saa johtaa leikkiä juuri haluamallaan tavalla. Ja vähintään sen vartin ajaksi lapsi saa aikuisen täyden huomion. Krista on myös huomannut, että leikkiin keskittyminen toimii hermolepona keskellä hektistä lapsiperhearkea. Leikki on aikuiselle myös suunnattoman vaikeaa, koska aivot käskevät koko ajan tekemään jotain TÄRKEÄÄ. Ainakin kurkkaamaan, kuinka monta viestiä kännykkään on tullut…

Haastankin nyt ihan jokaisen kokeilemaan leikkivarttia! Jos sinulla ei ole omia lapsia, lainaa joskus kummilasta, sukulaislasta tai naapurin lasta ja kokeile! Vartti leikkiä saattaa muuttaa päiväsi kulun! Ja jos kaipaatte lapsen kanssa vinkkejä leikkeihin, on Leikkipäivän nettisivuille koottu SATA leikkiä! Kannattaa kurkata.

Mikä on teidän lastenne lempileikki?

-Saara

Vahvuusvariksen bongausopas opastaa luonteenvahvuuksien maailmaan

Tiedätkö mitkä ovat luonteenvahvuuksia? Osaatko tunnistaa niitä itsessäsi? Entä lapsissasi?

Meillä kaikilla on luonteenvahvuuksia. Ne ovat niitä taitoja, joiden avulla onnistumme, yllämme parhaimpaamme ja saavutamme tavoitteitamme. Ne kehittyvät koko iän ja niistä on hyötyä kaikilla eri elämänalueilla. Niitä pystyy myös aktiivisesti kehittämään niin halutessaan – oppimaan ja opettamaan. Luonteenvahvuuksia on paljon, esimerkiksi sinnikkyys, itsesäätely, rohkeus, sosiaalinen älykkyys ja huumorintaju.

Olen päässyt koulutyössäni tutustumaan Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä -kirjaan ja kortteihin (PS-kustannus). Näitä olen koulussa hyödyntänyt vahvuusopetuksen toteuttamiseen. Viime kevään ja tämän syksyn aikana olen käyttänyt näitä materiaaleja siihen, että olemme oppilaiden kanssa ruvenneet tutustumaan luonteenvahvuuksiimme ja pohtimaan, missä niiden käyttöä voi havaita ja miten niitä voi harjoitusten avulla vahvistaa. Huomaa hyvä! -kirjan avulla olen itsekin oppinut valtavasti luonteenvahvuuksista ja niiden hyödyntämisestä.

”Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus ovat myös kodin juttu!”

Tänä vuonna Huomaa hyvä! -materiaalien tekijöiltä ilmestynyt uusi kirja Vahvuusvariksen bongausopas (PS-kustannus, 2017). Vaikka kirja tavallaan onkin jatko-osa, se toimii myös itsenäisenä teoksenaan. Kirjan takakannessa kerrotaan seuraavasti: ”Kirjassa kerrotaan ytimekkäästi vahvuuspedagogiikan perusteet ja esitellään runsaasti luonteenvahvuuksien harjoittelun toimintaideoita. Harjoitukset sopivat erityisesti varhaiskasvatus- ja alakouluikäisille.”

Kirja onkin siis omiaan ammattikasvattajalle, mutta mikä parasta kirjasta löytyy paljon vinkkejä myös vanhemmille! Vinkkien avulla vanhempien on helppo ottaa luonteenvahvuudet ja niiden bongaus käyttöön kotona. Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus ovat myös kodin juttu! Mitä useammalta taholta ja henkilöltä lapsi saa huomioita ja varhaiskasvatusta, sitä paremmin se toimii!

Bongausopas on jaettu kolmeen osaan:
1) Teoriaosio esittelee vahvuusbongailun lähtökohdat ja avaa luonteenvahvuuksien lähtökohdat, hyödyt ja historian.
2) Toinen osio keskittyy siihen, miten luonteenvahvuuksiin voi tutustua, harjoitella ja käyttää varhaiskasvatuksessa sekä erityisen tuen luokassa ja miten myös aineenopettajat pystyvät hyötymään luonteenvahvuuksien bongailusta.
3) Kolmas osio on yli SATA tehtävää sisältävä työkalupakki, josta löytyy tehtäviä aivan kaiken ikäisille – myös aikuisille työyhteisössä tehtäväksi! Tai kotona lasten kanssa tehtäväksi!

Vaikka kirja onkin erityisesti suunnattu ammattikasvattajille, aivan koko kirjan antia pystyy mielestäni hyödyntämään myös kotona. Onhan lapsen kasvatus ensisijaisesti kodin tehtävä. Juurikin tästä syystä vanhemmat on myös erikseen huomioitu kirjassa. Kirjan ensimmäinen osio esimerkiksi sisältää vinkkejä siihen, miten pääsee nopeasti mukaan vahvuusbongaukseen: helli hyvää, opeta hyvää ja opeta taitoa ottaa hyvää vastaan. Lisäksi sekä ensimmäisessä että kolmannessa osiossa on jaksot, jotka ohjaavat ammattikasvattajat tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa (Yhteistyö huoltajien kanssa ja Otetaan vanhemmat mukaan).

Esimerkiksi tämä tehtävä toimii sekä kotona että koulussa tai päiväkodissakin!

Ihanaa kirjassa on se, että siinä on paitsi valmiita tehtäviä ja monistettavia pohjia, siinä on myös runsaasti ideoita, jotka antavat tilaa kasvattajan omille näkemyksille ja luovuudelle. Jokainen pystyy siis hyödyntämään niitä omia vahvuuksiaan myös tehtävien kehittelyssä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirjaan ja vinkkaamaan siitä myös ihan jokaisen lapsen kasvattajille niin päiväkoteihin kuin kouluihinkin.

Ja hei, täältä löytyy Vahvuusbongarin huoneentaulu. Kurkkaa ihmeessä!

Vahvuusbongaus kannattaa!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.