INFO

Hurlumhei-blogia kirjoitan siis minä, Saara, tällä hetkellä 36-vuotias kahden lapsen äiti ja luokanopettaja. Yritän arjen keskellä ehtiä harrastamaan bloggaamisen lisäksi myös tanssia, käsitöitä, ruoanlaittoa ja leipomista sekä mm. huonepakopelejä. Lempivärini on vihreä, ja olen aina halunnut olla Peppi Pitkätossu (-mainen). Äitini on kuvaillut minua sanomalla, että kuljen turvallisesti puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Rakastan kahvin tuoksua, pääskysiä, suklaata ja (yllättäen) perhettäni.

Minun kanssani tämän hurlumhein jakaa aviomieheni, joka esiintyy blogissa ”puolisona”. Olemme olleet yhdessä vuodesta 2007, ja elokuussa juhlimme kahdeksatta hääpäiväämme. Olemme kokeneet yhdessä paljon kaikenlaista, ihanaa ja kamalaa. Hän on ollut rinnallani, kun sairastuin keuhkoveritulppaan ja hänen kainalossaan sain itkeä, kun ensimmäinen raskautemme olikin tuulimuna. Toisaalta olemme yhdessä nauraneet paljon, juhlineet varmaan yhtä paljon, tehneet ihania ulkomaanmatkoja ja saaneet kaksi huikean ihanaa lasta. Rakastan häntä valtavasti, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Esikoisemme esiintyy tässä blogissa nimellä Sikuriina. Hän syntyi uudenvuodenaattona 2011. Synnytys oli vaikea ja päätyi lopulta kiireelliseen sektioon. En saanut nähdä lastani heti hänen synnyttyään ja ehdin jo hätääntyä, kun saliin kiirehti yksi ylimääräinen lääkäri. Lopulta kätilö tuli esittelemään meille ihanan lapsemme, jolta yllättäen puuttui osa vasemmasta kädestä. Sikuriinalla on siis vasemman käden dysmelia. Tämä on aihe, jolle olen pyhittänyt ja pyhitän useampiakin kirjoituksia. Sikuriina on kasvanut ja kehittynyt aivan normaalisti. Nykyään hän on tomera ja päättäväinen eskarilainen, joka rakastaa yksisarvisia, lohipastaa, kotileikkiä, saippuakuplia, kukkia ja kaikkea pinkkiä, kiiltävää ja kaunista.

Kuopuksemme Kirppu on kyllä ikäisekseen (maaliskuussa täyttää kolme) melko pitkä, mutta on aina ollut paljon hoikempi kuin siskonsa. Kirppu on iloinen vilkkusilmä, joka rakastaa ”tihhiä” (imetän häntä edelleen), kirjoja, Ryhmä Hauta ja eläimiä, erityisesti Remusta.

Remus puolestaan on karkeakarvainen mäyräkoira, joka täyttää kesäkuussa yhdeksän vuotta. Remus on meidän osa-aikakoiramme. Ei siis osa-aikaisesti koira, vaan osa-aikaisesti meillä. Remuksella on kolme kotia (meillä, siskollani ja vanhempieni luona), joiden välillä se tyytyväisesti kulkee. Remus rakastaa herkkuja, palloja ja vinkuleluja, jotka pitää tuhota heti! Remus inhoaa sadetta. Kaikkein eniten Remus rakastaa kaivamista!

Asumme Helsingissä, lähellä keskustaa korkeassa kerrostalossa. Parvekkeeltamme näkyy upeat maisemat pitkälle Espooseen asti. Etupihallamme on kiva leikkipaikka lapsille ja takapihalla ihanat kaupunkiviljelylaatikot.

-Saara