Kasvunkansio paljasti päiväkodin varhaiskasvatuksen huikean laadun – ja me herkistyimme sen äärellä

Esikouluun siirtymisen myötä Sikuriinan päiväkoti vaihtuu. Haikeina jätimme vanhaan päiväkotiin jäähyväisiä jo useamman viikon ajan. Huonoa tuuria oli, että Sikuriina sai vesirokon, eikä päässyt nauttimaan viimeisistä viikoistaan ”päijälässä”. Mutta voinnin parannuttua kävimme Sikuriinan vanhassa päiväkodissa vielä viimeisen kerran hakemassa loput tavarat ja sanomassa heipat. Mukaan saimme myös kasvunkansion, johon oli kerätty muistoja viimeisten neljän vuoden ajalta! Iso kansio oli täynnä välähdyksiä päiväkodin arjesta. Näissä muistoissa näkyy Sikuriinan päiväkodista saaman varhaiskasvatuksen huikea laatu, jota toki olimme tässä vuosien varrella jo oppineet arvostamaan. Haluankin nyt jakaa teillekin näitä muistoja Sikuriinan ensimmäisestä päivähoitopaikasta.

”Sikuriina sai olla sylissä, ystävystyi, pääsi retkille, musisoi, taiteili, leikki, ulkoili, leikki lisää ja oppi valtavasti!”

Sikuriinan taival päivähoidossa alkoi melkein neljä vuotta sitten. Hän oli silloin yhden vuoden ja seitsemän kuukautta vanha. Sikuriina meni päivähoitoon, koska minä sain töitä ja mies opiskeli täysipäiväisesti. Silloin minua kyllä vähän hirvitti laittaa niin pieni päivähoitoon, mutta olimme onnekkaita ja saimme paikan pienestä päiväkodista, jossa asiat tuntuivat alusta asti sujuvan upeasti. Siellä Sikuriina sai olla sylissä, ystävystyi, pääsi retkille, musisoi, taiteili, leikki, ulkoili, leikki lisää ja oppi valtavasti! Toki olen pohtinut ja kyseenalaistanutkin valintaamme useita kertoja menneiden vuosien aikana, mutta missään vaiheessa emme kuitenkaan ole katuneet miehen kanssa päätöstämme laittaa Sikuriina päivähoitoon.

Kasvu ja kehitys näkyy päivähoidossa tehdyissä töissä

Kasvunkansiossa on Sikuriinan värittämiä värityskuvia, hänelle hoidossa tutuiksi tulleiden laulujen sanoja, valtavasti piirustuksia, maalauksia ja upeita kuvataidetöitä. Sen lisäksi, että kansio on täynnä muistoja, sen avulla voi ihanasti nähdä pienen ihmisen kasvun ja huikean kehityskaaren. Kuten esimerkiksi näissä kuvissa:
1. Kaloja uimassa (joulukuu 2013)
2. Nimetön maalaus (elokuu 2014)
3. ”Tässä on rekka-auto ja tää kuljettaa maitoa. Ja tosson kaikkee tällasta, mustat renkaat oon värittänyt ite ja ei oo muuta.” (jossain vaiheessa vuotta 2016 luultavasti)
4. Suolamaalaus (helmikuu 2017)

Kasvunkansiosta, kuten Sikuriinan päiväkodista muutenkin, näkee selvästi, että varhaiskasvatukseen on oikeasti panostettu. Se ei ole puuhastelua, vaan suunnitelmallista toimintaa, varhaiskasvatusta, jonka aikana on opittu tietoja ja taitoja. Ja rakennettu ihmissuhteita – niin toisiin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Useimmiten Sikuriina jäi päiväkotiin iloisena ja tyytyväisenä, ja useimmiten hän ei halunnut lähteä sieltä pois. Otin nämä merkkinä siitä, että hänen oli hyvä olla siellä. Välillä (onneksi) tuli kiukkuja tai harmitusta päiväkotiin jäädessä, mutta nekin harmit unohtuivat usein nopeasti – aina pääsi syliin rauhoittumaan. Päiväkodin turvallisilla aikuisilla oli aina aikaa ja osaamista ottaa vastaan myös lasten negatiiviset tunteet. Lapsia ei vähätelty, vaan heitä kunnioitettiin oikeina ja aitoina, toki vähän keskeneräisinä, ihmisinä.

Sikuriina oli päivähoidossa erityislapsena, koska pikkukäden (lue lisää täältä) takia monet päivittäiset puuhat ovat hänelle (edelleenkin) haastavia. Lisäksi Sikuriina tarvitsi ja edelleen tarvitsee apua ja ohjausta proteesin käytössä. Sikuriinan erilaisuus otettiin päiväkodissa huomioon ja siitä puhuttiin, mutta siitä ei koskaan tehty numeroa. Sikuriina oli lapsi toisten lasten keskellä, kuten kuuluukin olla.

Leikkejä, retkiä ja juhlia

Pukuleikit ja kotileikit ovat olleet aina Sikuriinan lemppareita päijälässä. Monesti kotiinlähtöaikaan olen löytänyt hänet kotileikkipaikasta – ja yleensä sieltä on ollut kaikkein vaikeinta saada häntä lähtemään sinne omaan kotiin. Tästäkin löytyi muisto kansiosta (kuva alla olevassa kollaasissa ensimmäisenä) nimittäin kolmevuotiaana Sikuriina oli leikkinyt morsianta hääleikissä: ”Päiväkodissa oli suurta juhlahumua, sillä juhlimme häitä. Häissä oli asiaankuuluvasti sulhanen ja morsian hienoine pukuineen, juhlavieraat, sekä tanssittiin myös häävalssi!” 

Päiväkotiaikana Sikuriina on myös päässyt mukaan retkille mm. Keskuspuistoon hevosia ja luontoa ihmettelemään, läheiselle urheilukentälle pituutta hyppäämään, Kiasmaan Ernesto Neton upeaan näyttelyyn, kirjastoon tutustumaan lastenkirjallisuuteen ja katsomaan esityksiä, Päivälehden museoon ihailemaan Topeliuksen satumaailmaa ja moneen muuhun kohteeseen!

Päiväkodissa on myös ollut käytössä minullekin tärkeä ”juhlapedagogiikkaa” eli erityisten tilaisuuksien juhlistamista. Me vanhemmat olemme päässeet nyyhkimään Sikuriinan esiintyessä joulujuhlissa ja mm. liikkumaan ja laulamaan yhdessä Sikuriinan kanssa kivoissa kevättapahtumissa. Kotiin on tiensä löytänyt monta äitien- ja isänpäivälahjaa, jotka ovat jokainen meille äärimmäisen tärkeitä. Sikuriina puolestaan on saanut juhlia syntymäpäiviään päiväkotikavereiden kanssa esimerkiksi kansiossa kuvatuilla tavoilla:
– 2-vuotiaana: ”Juhlimme päiväkodissa 2 v -syntymäpäivääni. Kaverit lauloivat minulle onnittelulaulun, ja sain valita itselleni pienen lahjan. Ensin minua vähän jännitti, mutta päivä oli mukava!”
– 4-vuotiaana: ”Valitsit posteljoonin, joka toi sinulle onnittelukortin. Kuuntelit hiljaisena toisten laulaman onnittelulaulun. Sitten saitkin avata aarrearkun ja valita sieltä itsellesi jonkin pienen tavaran.”

Tämä kaikki on mielestäni kasvatusta parhaimmillaan. Kokemuksia, elämyksiä, toisten huomioon ottamista, iloa ja riemua.

Kuvataidetta itse ja ohjatusti

Sikuriinan päiväkodissa on panostettu erityisesti taiteen opetukseen. Sikuriina onkin päässyt lastentarhanopettajansa johdolla kokeilemaan erilaisia kuvataidetekniikoita. Minäkin olen oppinut paljon uutta seuraamalla Sikuriinan päiväkodin seinillä olevia töitä.

Kasvunkansiossa oli lukuisia upeita kuvataidetöitä. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on:
1. Märkä akvarellipaperi, akvarelliväriä, piirtäminen tikulla, peiteväriä pumpulipuikolla. (lokakuu 2016)
2. Hiilipiirustus (tarkemmin kuvattuna alla).
3. Perhe. Liidut ja vesiväri. (lokakuu 2016)
4. Akvarellimaalaus ja kuviointi sanomalehdellä. (helmikuu 2016)

Päiväkodin työntekijöiden panoksesta kertoo mielestäni sekin, että töihin oli kiinnitetty lappuja, joissa kerrottiin töissä käytetyistä tekniikoista yms. Upeiden töiden lisäksi me saimmekin siis kotiin vinkkejä ja ohjeita kuvistöihin, ja tietoa siitä, miten päiväkodissa on kuvataidetta lähestytty. Miettikääpä vaikka tätä kuvataidetyötä:

HIILIPIIRUSTUS: ”Valitsit itsellesi malliksi päiväkodin pehmoleluista yhden nallen. Tutkit aluksi nallen muotoa silittelemällä nallen päätä, vatsaa, tassuja ja korvia. Sitten ”piirsit” sormella nallen muodot seuraten pehmonallen ääriviivoja. Laitoit nallen pöydälle paperin vierelle katsomaan, kun piirsit hiilellä sen kuvan paperille. Koska hiili on pehmeä piirrin, kokeilit myös jäljen pehmentämistä hieromalla hiilijälkeä varovasti sormellasi.”

Siis vau! Ihanaa! Upeaa! Mieletöntä!

Muistoja Sikuriinalle

Kun kävimme kansiota läpi Sikuriinan kanssa, hän vuoroin hihkui innosta ja vuoroin herkistyi muistelemaan menneitä.

”Oi, minulla oli noin pikkuinen pikkukäsi!”
”Muistan tuon kaverin. Me leikittiin aina kotia! Sitten ne muutti pois!”
”Tuolla retkellä oli kivaa! Me mentiin junalla JA ratikalla!”

Tämä kansio pistetään kyllä hyvään talteen. Näitä muistoja on ihana vaalia. Valtavan kiitollisia olemme Sikuriinan päiväkodin henkilökunnalle kuluneista neljästä vuodesta. KIITOS upeasta työstä!

-Saara