Kertominen on taito, jonka voi oppia ja jota kannattaa harjoitella

Yleensä minä haen Sikuriinan esikoulusta. Saan kuulla eskarin aikuisilta jo jotain Sikuriinan päivästä, mutta kotimatkalla kyselen Sikuriinalta lisää. Kun kysyn, mitä päivän aikana tehtiin, mitä oli ruoaksi tai kenen kanssa hän leikki, saan vastaukseksi ”kaikkee silleen ihan kivaa”, ”en mä muista enää” tai ”aika monen”. Kuulostaako tutulta? Sama lapsi kuitenkin kertoo välillä innoissaan meille pitkiäkin tarinoita leikeistään ja puhua pälpättää leikkiessään pikkuveljen tai kaverin kanssa – välillä yksinäänkin.

Olen itse pienenä kirjoitellut paljon tarinoita. Opin itse asiassa kirjoittamaan ennen kuin opin lukemaan. Minulle on myös luettu paljon ääneen, ja myöhemmin rupesin itse lukemaan, paljon! Kerrontataitoni kehittyivät varmaan eniten juuri kirjoittamisen kautta. Haaveilin kirjailijan urasta. Kertominen on kehittänyt myös sosiaalisia taitojani – toki jotkut ovat varmasti sitä mieltä, että voisin kertoa (puhua) vähemmänkin.

Koulussa näen lapsia, joille kertominen ei ole helppoa. Onneksi se kuitenkin on taito, jonka voi oppia ja jota todella kannattaa harjoitella.

Miksi kannattaa tukea lapsen kertomistaitojen kehitystä?

Kerronta terminä on hyvin laaja ja kattaa paljon erilaisia tilanteita. On olemassa useita eri kerronnan lajeja. Kerronta voi olla faktoihin perustuvaa tai fiktiivistä. Kerrontaa kuulee ja näkee ympärillään paljon, jos kiinnittää siihen huomiota.

Kertomisen harjoittelu tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä.

Kertomalla eli ilmaisemalla itseään jokainen voi jakaa toisten kanssa itselleen tapahtuneita asioita, pohtia ympärillä olevaa maailmaa ja jopa suunnitella tulevaa. Kerronnan avulla voidaan leikitellä, leikkiä, kuvitella, hassutella ja vitsailla. Kertomisen avulla abstrakti ajattelu ja empatia kehittyvät.

Kertomisen harjoittelu tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä. Kun osaa kertoa asioita, on helpompi olla toisten kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lapset, joiden on vaikea kertoa asioita, tarinoita, vitsejä tai vaikka omia tuntemuksiaan, saattavat kokea erilaisia haasteita sosiaalisissa tilanteissa ja kaverisuhteissa, koska kertominen on oleellinen osa sosiaalista kanssakäymistä.

Kerronnan vaikeudet on myös liitetty luetun ymmärtämisen vaikeuksiin. On mm. havaittu, että sanaston, kerronnan ja kuullun ymmärtämisen tukeminen ja harjoittaminen ovat vaikuttaneet positiivisesti lasten luetun ymmärtämisen taitoihin.

(Tässä kappaleessa käytin lähteenä kirjaa Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Siitä tulossa pian oma postaus.)

Miten tukea lapsen kertomistaitojen kehitystä?

Todella tärkeää on rohkaista lasta ilmaisemaan itseään tarjoamalla hänelle mahdollisuuksia puhua ja tulla kuulluksi. Lapsi ei aina jaksa tai viitsi käyttää näitä mahdollisuuksia. Silti ei kannata lannistua, vaan jatkaa mahdollisuuksien tarjoamista kyselemällä, viettämällä aikaa lapsen kanssa ja olemalla läsnä.

Kerrontaa oppii vain harjoittelemalla.

Toki kannattaa muistaa, että edes viskari- tai eskari-ikäiset noin 5–6-vuotiaat eivät useinkaan ole vielä kovin taitavia kertojia, vaan kerronta saattaa olla epäloogista ja hyppelevää. Lapsen aloittama juttu saattaa jatkua todella pitkään. Silloinkin on tärkeää jaksaa kuunnella lasta ja vaikka esittää hieman tarkentavia kysymyksiä, kuten: Mikä saa sinut ajattelemaan noin? Kerrontaa oppii vain harjoittelemalla, ja tarkentavien kysymysten avulla lapsen oma ajattelu ja kertominen kehittyvät vielä lisää.

Kertomista pystyy harjoittelemaan. Helpoin keino on jutella lapsen kanssa tämän päivän kulusta pian hoito-, esikoulu- tai koulupäivän jälkeen. Tällöin ei kuitenkaan riitä, että kysyy lapselta, oliko mukavaa, koska yleensä siihen lapsi vastaa vain, että ”joo” tai ”ei”. Lapselta kannattaakin kysyä tarkemmin:

  • Mitä teit päivän aikana?
  • Mikä oli päivän hauskin juttu?
  • Tapahtuiko päivän aikana jotain yllättävää?
  • Kenen kanssa leikit tms.?
  • Mikä oli mukavinta puuhaa?
  • Tuntuiko jokin asia kurjalta tai ikävältä?

Kertomisen harjoittelu havaintoja tekemällä

Lasta voi myös opettaa tarkasti kertomista tekemällä havaintoja ympäristöstä tai vaikka kirjoista. Yhteisen lukuhetken aikana voikin lukemisen sijaan lähteä tutkimaan lapsen kanssa yhdessä kirjan kuvitusta ja kyselemään siitä. Junassa tai muussa kulkuneuvossa istuessa voikin nostaa katseen älylaitteesta ja katsoa ulos. Mitä siellä näkyykään?

Vertailu on loistavaa kertomisen harjoittelua. Vertaillaan ihmisten vaatteita, hiusten pituuksia, reppujen kokoa jne. Omasta perheestä on myös hauska keksiä erilaisia vertailuja: Kenellä on kimein kiljaisu? Kuka hyppää korkeimmalle? Kenen lempinimessä on eniten kirjaimia?

Havaintojen tekemisestä kannattaa tehdä arkipäiväistä. Ulkona tutkitaan luontoa, sisällä laitetaan ruokaa yhdessä ja havainnoidaan ruoka-aineita. Kun mennään suihkuun tai kylpyyn, kerrotaan veden lämpötilasta. Saunassa voidaan havainnoida vaikka puuseinien kuviointeja tai mahdollisten kylpylelujen kokoeroja. Nämä havainnot tukevat usein myös lapsen sanaston karttumista ja vakiintumista.

Anna aikaa

Aika nopeasti huomaa, jos lapsi ei ole vastaanottavainen eli ei jaksa harjoitella kertomista tai kertoa yhtään mitään. Tällöin kannattaa antaa lapselle rauha ja kokeilla kertomista jossain toisessa tilanteessa. Väsyneenä tai nälkäisenä mikään uusi asia – tai edes uudehko asia – ei tunnu kivalta.

Nopeasti myös huomaa, mistä asioista lapsi tykkää kertoa ja mistä ei. Kannattaakin yhdessä panostaa asioihin, jotka aidosti kiinnostavat lasta. Meillä esimerkiksi Kirpun kanssa kerrontaa voi harjoitella dinosauruksia tutkimalla tai Ryhmä Hau -sarjasta juttelemalla. Bloggauksen pääkuvassa Kirppu juuri kertoo, miten ”dinosauruksetkin” juovat teetä. Sikuriinaa puolestaan kiinnostavat matemaattiset asiat, prinsessat ja yksisarviset sekä askartelu. Kaikkiin näihin saa helposti mukaan kerrontaa juttelemalla lapsen kanssa, kyselemällä ja kertomalla myös itse – malliksi.

Mistä teillä tykätään juuri nyt? Harjoitteletteko kerrontaa? Mikä toimii, mikä ei? Osallistu ihmeessä keskusteluun kommentoimalla.

-Saara

PS. Kannattaa tosiaan tutustua lasten kerrontataitoja kehittävään satukirjaan Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-Kustannus, 2017).