Pikkumulperi opettaa tärkeitä taitoja lempeällä tavalla

Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat -kirja saatu kustantajalta. Teksti sisältää linkkejä kustantajan sivuille. 

Tässä joitakin viikkoja sitten Sikuriinan päästä löytyi täitä. Ei ollut ihan ensimmäinen kerta (toivoa sopii, että olisi viimeinen), joten ekaluokkalainen tiesi jo, mitä on tulossa: pesu täisampoolla, lakanoiden ja vaatteiden vaihdot, pehmolelukaranteeni yms. Näistä ehdottomasti ikävin ja vastenmielisin homma Sikuriinan mielestä oli täisampoo. Se kun on sellaista liukasta, vähän öljyistä ja hyvin valuvaa. Ja sitä täytyy pitää päässä noin 10 minuuttia. Sikuriina antoi kuitenkin reippaasti laittaa sampoon päähän, vaikka se tuntuikin hänestä ikävältä. Mieluummin kuitenkin sampoo kuin täit. Hetken kuluttua kuulin, miten Sikuriina hengitteli rauhallisesti ja toisteli itselleen mantraa: ”Olen urhea. Olen urhea. Olen urhea.” Sampoo oli ruvennut valumaan Sikuriinan niskaa ja ohimoita pitkin ja tuntui ikävältä. Mantran ja hengityksen avulla hän kuitenkin sai pidettyä itsensä rauhallisena.

Tällä kertaa touhutorstai-tekstini kertoo mindfulnessista eli tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta, joka on vähintään yhtä tärkeää kuin touhuaminen. Läsnäolo ja rauhoittuminen ovat taitoja, joita voi ja kannattaa opetella ja jotka todella voi oppia. Se ei välttämättä ole aluksi helppoa, mutta se palkitsee, kun harjoittelee. Harjoittelun voi aloittaa vaikka ihan pienellä hengitys- tai mindfulness-hetkellä. Tai vaikka tutustumalla kirjaan Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat (PS-Kustannus 2018).

Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat

”Tämä kirja kertoo Pikkumulperista ja tarinoista, jotka ovat sekä pikkiriikkisen pieniä että suunnattoman suuria. Kirjassa tutustut Pikkumulperin esivanhempiin, jotka asuivat villin meren rannalla. Pääset tapaamaan myös pilvilaiva Burbiotin, ystävälliset kilpikonnat ja tilliäiset. Etpä arvaakaan, mitä yhden tilliäisen hatusta kasvaa! Kaikkein värikkäin tarina liittyy sirkukseen, jossa trapetsitaiteilijan tanssi lumoaa koko sirkusteltan ja aika tuntuu pysähtyvän.”
(PS-kustannus)

Kirsi Sjöblomin kirjoittama ja Milja Laineen kuvittama Pikkumulperi ja pienet suuret tarinat (PS-kustannus 2018) on aivan ihana kirja, jossa on yhdistetty satu ja mindfulness-harjoitukset.

Kirsi Sjöblom on psykologi, väitöskirjatutkija, aineenopettaja sekä jooga- ja meditaatio-ohjaaja, joka on mm. työskennellyt lastenpsykiatrian piirissä ja ohjannut lasten tunnetaitoryhmiä. Tämä ammattitaito näkyy kirjassa, jonka sadut ovat ekaluokkalaisenkin mielestä ihan oikeita satuja, eivätkä alleviivaa liikaa mindfulnessia. Kirja on selkeä kokonaisuus ja hieno työkalupakki mindfulnessiin vasta tutustuvalle vanhemmalle, ohjaajalle tai opettajalle. Aikuisen kannattaakin heti aluksi lukea kirjan alussa oleva ”Näin käytät kirjaa” -osio sekä saman tien kirjan lopun ”Perustietoa mindfulnessista”.

Lapsille kirjassa on neljä tarinaa. Ne kertovat Pikkumulperin ja hänen läheistensä seikkailuista mm. sirkuksessa. Tarinoita ei tarvitse lukea järjestyksessä, vaan niihin voi sukeltaa sen mukaan, millainen olo on ja mistä haluaa lukea tai kuulla. Tarinoiden juonet ovat mukaansatempaavia ja kiinnostavia. Sekä neljävuotias että ekaluokkalainen jaksavat kuunnella niitä hyvin.

Milja Laineen kuvitus tutustuttaa lukijan ja kuulijan satujen hahmoihin ja kuljettaa tapahtumapaikoille. Kuvitus on herkkää ja kaunista, mutta jättää myös sopivasti tilaa mielikuvitukselle. Kuvien rauhalliset, jopa utuisat sävyt ja pehmeä kynänjälki tukevat sadun ääreen rauhoittumista.

Kuvia voi myös lukea ja tutkia: Mitä satujen hahmot tekevät kuvissa? Millaisia ilmeitä heillä on? Mikä kuvissa on tavallista? Entä mikä erikoista tai hassua? Kuvia ei kannatakaan koskaan jättää toisarvoisiksi, vaan sisällyttää mukaan lukukokemukseen.

Mindfulness – ihan tavallisia, mutta tärkeitä taitoja

Mindfulness tarkoittaa samaa kuin tietoinen hyväksyvä läsnäolo. Mindfulnessin tarkoituksena ei siis suoranaisesti ole rauhoittua tai rentoutua, vaan ne ovat ikään kuin sivutuotteita, joihin toki huomion voi myös keskittää. Pääpaino mindfulnessissa kuitenkin on huomion suuntaaminen nykyhetkeen sellaisena kuin se kussakin hetkessä on. Se on enemmän olemista kuin tekemistä. Lapsilla on usein luontaisesti kyky olla läsnä. Aikuinen voikin tukea lasta siinä, että tämä pystyy ylläpitämään ja säilyttämään tämän kyvyn keskellä nykypäivän hektistä maailmaa. (Lue lisää mindfulnessista esim. Pikkkumulperi ja pienet suuret tarinat -kirjan lopusta.)

Pikkumulperi-kirjassa olevat tarinoihin liittyvät mindfulness-harjoitukset on helppo toteuttaa. Niihin ei tarvita mitään erityisiä apuvälineitä (paitsi joihinkin tarvitaan taustamusiikkia), eikä edes välttämättä paljoa aikaa. Kirjasta löytyy mindfulness-harjoituksia, jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin ja fiiliksiin. Mindfulnessin avulla voi harjoitella hengittämistä, harjoittaa aistejaan, tutustua ruokiin, liikkua ja keskustella sekä kiittää ja hyväksyä. Harjoitukset ovat selkeitä ja riittävän yksinkertaisia. Minä olen jonkin verran myös uskaltanut muokata niitä eri tilanteisiin sopiviksi – sekä paremmin omaan suuhuni, omaan tyyliini sopiviksi.

Harjoitukset ovat hyviä paitsi lapsille myös aikuisille. Lisäksi harjoitusten tekeminen yhdessä vaikuttaa positiivisesti lapsen ja aikuisen suhteeseen. On ihanaa olla hetki läsnä toisen seurassa keskittyen vain yhteen asiaan kerrallaan.

Ekaluokkalainen Sikuriina pitää kirjasta ja harjoitteistakin ihan valtavasti, mutta vielä enemmän hän tykkää kirjan äänitteistä, jotka löytyvät netistä (kirjassa on verkkosivun osoite). Äänitteitä on yksitoista erilaista ja niiden kuuntelemisen tueksi löytyy kirjasta lyhyet ohjeet. Äänitteiden avulla voi harjoitella mm. tietoista hengittämistä, aistihavainnointia, pysähtymistä, ystävällisyyttä ja rentoutumista. Äänitteet kestävät kolmesta kymmeneen minuuttia. Minun mielestäni lukijan ääni voisi olla miellyttävämpikin, mutta lapset pitävät äänitteistä kovasti.

Meillä äänitteitä kuunnellaan yleensä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa niin, että lapset köllöttelevät jo sängyissä ja valot on laitettu pois. Ekaluokkalaisen Sikuriinan lempiäänitteitä ovat Perillä tässä (rentoutuminen) ja Mielipaikka (rentoutuminen). Neljävuotiaan Kirpun lemppari on Kaarnalaivat (lyhyt pysähtymis- ja hengitysharjoitus). Toinen Sikuriinan suosikeista löytyy myös YouTubesta, kannattaa katsoa ja kuunnella:

Oppia ja taitoja elämää varten

Uskon vahvasti, että esimerkiksi Sikuriina on oppinut juurikin kirjan ja sen äänitteiden avulla hengitys- ja rauhoittumistaitoja, joita tarvitaan mm. silloin, kun tapahtuu jotain ikävää (esim. tuo tekstin alussa mainitsemani täisampoon laittaminen). Sikuriina osaa myös auttaa nykyään muita rauhoittumaan: Kun potkaisin sääreni todella kipeästi avoinna olleen tiskikoneen luukkuun ja meinasin kirota kovaan ääneen, Sikuriina muistutti minua hengittämisestä ja rauhoittumisesta. ”Äiti hengitä, hengitä! Silloin ei satu niin kauaa, kun nyt hengität rauhassa ja rauhoitut!”

Näitä taitoja ei opita hetkessä, vaan niitä pitää harjoitella.

Suosittelen kirjaa lämpimästi myös varhaiskasvattajille ja esi- ja alkuopetukseen. Itse aion hyödyntää tätäkin ensi syksynä, kun saan taas opettaa ensimmäistä luokkaa. Tarinoita on helppo työstää päiväkodissa, eskarissa ja koulussa esim. kuvataiteen ja draaman keinoin. Ja mindfulness-harjoitukset keskellä kiireistä päivää tekevät hyvää itse kullekin!

Oletko kokeillut mindfulnessia lasten kanssa? Jaa ihmeessä kokemuksesi vaikka jättämällä kommentti!

-Saara