Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut ovat hurjan hauskoja ja ihanan oivaltavia

”Prinsessa Pikkiriikki on takuuvarma, että jos viisaat ja rohkeat prinsessat itse saisivat kertoa satuja, ne kerrottaisiin astetta paremmin. Kuka prinsessa esimerkiksi tykkäisi siitä, että joku prinssinpälikkä tulee pussailemaan kesken unien? Tai kuka muka suostuisi siivoamaan seitsemän ukkelin sottaisen talon, jos kerran ei itse ole sitä edes sotkenut?

Tässä kirjassa seitsemän tuttua satua on kerrottu astetta paremmin, Pikkiriikin tyyliin. Kirjassa on mm. satu prinsessasta, joka oppii käyttämään herätyskelloa, Ryysy-Eetusta, josta tulee sankariprinsessa ja tuhmista tytöistä, jotka ahmivat kokonaisen talon.”

***

Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut (Otava, 2018) on kolmas Hannele Lampelan kirjoittama ja Ninka Reitun kuvittama Prinsessa Pikkiriikki -kirja. Ensimmäinen kirja Prinsessa Pikkiriikki (2016) esitteli tämän mitä ihanimman, tuhmimman ja kilteimmän tytön maailmalle. Toisessa kirjassa Prinsessa Pikkiriikin talvi (2017), josta kirjoitin blogissani täällä. Lisäksi nämä kaikki kolme kirjaa on julkaistu yhteisniteenä Prinsessa Pikkiriikin kootut tuhmuroinnit (2018).

Prinsessa Pikkiriikin ei tarvitse olla entuudestaan tuttu, jotta voisi lukea tämän kirjan, koska kirjan alussa Pikkiriikki esitellään riittävän hyvin. Kirja toimii siis hyvin itsenäisenä teoksena. Lukijan tai kuulijan ei myöskään tarvitse välttämättä tuntea alkuperäisiä satuja, mutta jos ne eivät ole tuttuja, katoaa näistä uusista saduista tietty ulottuvuus eli ne eivät ole sitten välttämättä niin hauskoja kuin voisivat. Onneksi kirjaan on kuitenkin koottu seitsemän todella tuttua satua: Prinsessa Ruusunne, Ruma ankanpoika, Punahilkka, Tuhkimo, Hannu ja Kerttu, Pieni merenneito ja Lumikki. Näiden pikkiriikkimäiset versiot naurattavat, mutta saavat myös pohtimaan tärkeitä ja merkittäviä asioita, kuten vaikka luvatta pussaamista!

”Höh, ajatteli kuningatar, mutta siinä samassa hän keksi vieläkin katalamman suunnitelman. Hän lähettäisi luvatta pussaavan prinssin Lumikin perään, ja kun Lumikki saisi kaamean kuolapusun, hän pökertyisi maahan silkasta ällötyksestä!”

Suorasukainen ja nykyaikainen Pikkiriikki hauskuuttaa lapsia ja aikuisia

Näissä satujen uusissa versioissa on mukavan paljon hauskaa sanailua ja lisäksi sopivasti kohellusta, kakkahuumoria ja kantaaottavia ajatuksia, että niitä jaksaa lukea useampaankin kertaan. Hannele Lampelan käyttämä kieli on sujuvaa ja elävää. Prinsessa Pikkiriikki -kirjoja onkin ihana lukea ääneen.

Minä arvostan Prinsessa Pikkiriikin suorasukaista linjaa. Hän ei juuri kuvia, prinssejä tai ilkeitä kuningattaria kumartele. Lumikki-sadussakin Pikkiriikin versiossa Lumikki ottaa tiukan linjan ja ilmoittaa: ”Ja SINÄ [ilkeä kuningatar] pyydät HETI anteeksi kaikilta alamaisiltasi ja järjestät heille hyvät juhlat, jossa he saavat syötävää yllin kyllin. Minä olen saanut tarpeekseni tuollaisesta ikävästä käytöksestä, ja niin ovat kaikki muutkin.”

Kirjassa rikotaan ihanan humoristisella tavalla perinteisiä sukupuolirooleja: myös poika voi olla prinsessa, kuten Ryysy-Eetu, josta tulee maailman ensimmäinen sankariprinsessa! Samoin Makkara-niminen koira onkin yhdessä sadussa ankka ja toisissa päähenkilön apulainen, jonka taikavääkylät (eli kakkapökäleet) toimivat tilanteessa kuin tilanteessa, esimerkiksi silloin, kun ankoille pitää antaa pieni opetus toisten kohtelemisesta tai kun merenneito Urpolle pitää saada kaksi jalkaa, joilla voi kävellä pöklytellä. Onpa kirjassa kaksi pientä tyttöäkin, joiden nimet ovat Hannu ja Karppu. Eikä mikään tällainen hetkauta lapsen mieltä ollenkaan – ainakaan meillä ei hetkauttanut. (Tosin mietin, onko tarvetta korostaa, että Hannu ja Karppu ovat tyttöjä. Olisivatko he voineet olla vaikka ihan vaan kaveruksia tai jotain vastaavaa?)

Aikuistakin naurattaa moni kirjan kohta, sellainenkin jota lapset eivät välttämättä tajua. Kuten esimerkiksi sadussa, jossa juurikin nämä kaksi tuhmaa tyttöä nimeltään ”Hannu ja Karppu” syövät kokonaisen talon: siinä ”Karpulla oli asiaa”. Toisaalta pari kirjan kohtaa menee ihan eri tavalla aikuisen lukijan ihon alle, kuten Lumikki-sadun muunnelmassa kerrottu: ”Aikuisilla kun on sellainen sääntö, että kuka tahansa saa milloin vain tulla tarkastamaan, onko siistiä ja vierasvaraa pakkasessa, ja aina pitää olla. Muuten elämä on ihan supernoloa.” Jep. Myönnän!

Ja ne kuvat! Ihan mahtavia! Kiitos Ninka Reittu!

Prinsessa Pikkiriikin opetukset toimivat niin kotona kuin koulussakin

Tämä kirja on aivan loistava iltasatukirja noin 5-7-vuotiaille ja vähän sitä nuoremmille tai vanhemmillekin. Kolmevuotias Kirppu ei kirjasta vielä ihan hirveästi perusta, koska siinä ei ole dinosauruksia, eikä merirosvoja. Taikavääkylät kyllä naurattivat häntäkin – pussaaminen ei. Ekaluokkalainen Sikuriina puolestaan lukee kirjaan kanssani todella mielellään.

Ammattikasvattajan lukemana kirja toimii varmasti myös! Itse ajattelin hyödyntää kirjaa kuudesluokkalaisten kanssa esimerkkinä satujen muokkaamisesta ja uudelleen kirjoittamisesta. Taidammepa itsekin kirjoittaa omia versioita tutuista saduista.

Lisäksi ajattelin, että ensi vuonna ekaluokkalaisten kanssa voisin lukea satua, pohtia oppilaiden kanssa sen teemoja ja teettää draamaharjoituksia. Voisi olla huitsin hauskaa esittää uudenlaista Ruususta tai Lumikkia tai vaikka Rasittava Urpo -nimistä pientä merenneitoa, joka ei ymmärrä pitää suutansa kiinni sitten ikinä.

Suosittelemme kirjaa lämpimästi – varsinkin yhdessä luettavaksi!

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.