Sabrina ja Saarten tyttäret esitti Kantelettaren joulutarinan herkästi, mutta voimakkaasti

Sabrina ja Saarten tyttäret on laulukollektiivi, joka luo uutta musiikkia yhdistelemällä ikiaikaisia kansanrunoja tarttuviin melodioihin ja särmikkäisiin rytmeihin. Yhtyeen perustaja Sabrina Ljungberg on säveltänyt laulut Kantelettaren teksteihin. Laulut kertovat nuoren naisen elämästä – ajasta aikaan kasvukivut ja onnenaiheet ovat samanlaisia. Lauluteksteistä punoutuu kokonaisuus, jossa haaveileva tyttö kasvaa unelmiaan toteuttavaksi nuoreksi naiseksi.

Minä tutustuin ja ihastuin Sabrina ja Saarten tyttäret -laulukollektiiviin viime kesänä, kun Maitokahvimedian juhannuksen aamubiisiksi valittiin Sabrinan ja Saarten tytärten voimabiisi Lemmennosto. Nyt syksyllä ilahduin kuullessani uuden kollegani laulavan myös kollektiivissa. Hän kutsuikin minut katsomaan Sabrinan ja Saarten tytärten upean jouluteoksen Kantelettaren joulutarinan esitystä. Lähdin iloiten, koska rakastan konsertteja. Saan musiikista voimaa ja iloa elämääni!

Kuva: Sabrina ja Saarten tyttäret

Kantelettaren joulutarina: Unohdettu kertomus

Kantelettaren jouluruno on suomalaisten oma joulukertomus, joka kirjattiin muistiin 1800-luvulla. Se ehti jo miltei unohtua, mutta nyt laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäret puhaltaa tarinan uudelleen eloon. Yhtye on säveltänyt runot yhteisvoimin draamalliseksi konsertiksi. Tuloksena on huima ja mystinen seikkailu täynnä joulun tunnelmaa.

Kantelettaren joulukertomus alkaa, kun pahaa-aavistamaton Marjatta syö metsästä löytämänsä houkuttelevan puolukan. Tarina kuljettaa kuulijat metsän halki Ruman Ruotuksen tupaan, kipuvuorelle, huorien synnytyspaikkana toimivaan hevostalliin ja lopulta joulun ihmeen äärelle. Yhteisönsä hylkäämä nuori nainen löytää vaikeuksien kautta voimansa.

Upea Sabrina ja Saarten tytärten esittämä Kantelettaren joulutarina soi viime viikonloppuna (15.12.2018) kauniisti kolkon tuntuisessa, mutta samalla kiehtovan tunnelmallisessa Vapaan taiteen tilassa. Hienoon musiikkiin sävelletyt Kantelettaren tekstit ovat menneisyyttä ja historiaa, mutta tarinassa soi vahvasti myös kaikuja nykypäivästä.

Kahden
Maaria matala neiti
pyhä piika pikkarainen

alla jauhavan kivosen
alla juoksevan jalaksen
alla seulan seulottavan
alla korvon kannettavan.Sylissähän syöttelevi
käsissähän kääntelevi
piiletteli poiuttansa 
kasvatteli kaunoistansa.

Sabrina ja Saarten tyttäret -kollektiivi on onnistunut luomaan teoksen, joka oli samalla herkkä ja vahva. Laulajien eläytyminen ja heittäytyvä ilmaisu veivät katsojan mukanaan kauas pois, Kantelettaren aikaan. Olikin ihana seurata laulajien eläytymistä teokseen. Liike ja ilmeet tukivat tarinankerrontaa. Vaikuttavan lisävivahteen esitykseen toivat tanssijat (Isabella Mansnerus, Sanna Hoang ja Johan Högsten), jotka veivät omalta osaltaan tanssillaan kertomusta eteenpäin.

Sykähdyttävä tunnelma

Kantelettaren joulutarina kesti noin 50 minuuttia. Teos kietoi ainakin minut mukaansa niin, että hieman hämmästyin, kun se loppui. Missään vaiheessa ei nimittäin tehnyt mieli katsoa kelloa. Konsertin aikana tunnelma oli sykähdyttävä. Musiikki soi mielessä vielä pitkään keikan jälkeen ja olo oli kevyt.

Me istuimme neljännessä tai viidennessä rivissä ja näimme siitä hyvin. Epäilen, että meidän takanamme istuneet jäivät ainakin osittain paitsi teoksen visuaalisesta annista, mikä on harmi. Esitys nimittäin oli kaunis yhdistelmä musiikkia, liikettä ja eläytymistä. Täytyy tosin myöntää, että ihan vain pelkkä laulukin kuulosti niin upealta, että olisin voinut kuunnella sitä myös silmät kiinni.

Jouluna Jumala syntyi
Maaria matala neiti
pyhä piika pikkarainen

Saip’ on tuonne poikuensa
heinille kesäteoille.Jouluna Jumala syntyi
paras poika pakkasella
hevon heinähuonehesen
sorajouhen soimen päähän.

Lupaan mainostaa ainakin Facebookissa Hurlumhein sivuilla Sabrinan ja Saarten tytärten seuraavia keikkoja. Kannattaa nimittäin mennä katsomaan!

-Saara

Sain lipun konserttiin.

Tekstissä kursiivilla kirjoitetut osat on lainattu Sabrina ja Saarten tyttäret -kollektiivin nettisivuilta tai Kantelettaren joulutarinan käsiohjelmasta.

Tämä teksti on osa Minun maanantaini -sarjaa, jossa yritän löytää itsestäni jotain muuta kuin sen kiireisen ja turhautuneen kahden lapsen työssäkäyvän äidin, joka lähinnä tunnen olevani.