Touhutorstai: Kepparit kehiin!

Kepparit eli keppihevoset ovat päässeet parin viime vuoden aikana niin lehtiotsikoihin kuin televisioonkin. Meillä Sikuriina on innostunut keppareista, ja kirjoitinpa minäkin Tikkumäen kepparikirjasta (Otava 2018) viime lauantaina Lukulauantain tekstini. Kepparit saavat nykyään nimet, lempinimet ja sukupuut aivan kuten oikeat esikuvansakin. Niitä hoidetaan, hellitään ja niillä harrastetaan. Keppareiden kanssa voi puuhata vaikka mitä.

Ihan oma keppiheppa

Keppihepan voi tehdä itsekin! Meillä aikuisilla tuppaa olemaan ongelmana se, että ajattelemme, että kaiken pitäisi olla hienoa. Minä huomasin tämän, kun lapseni rupesivat tekemään omia keppareitaan. Tai siis pyysivät minua tekemään. Ensimmäinen keppari jäi kesken, koska en ehtinyt tehdä sille täydellistä harjaa. Toisen kepparin tein Sikuriinan kanssa, hänen ohjeillaan ja hänen toiveidensa mukaan. Se tehtiin villasukasta ja langanjämistä. Silmiksi Sikuriinan mummi ompeli napit – punaiset, koska kepparissa oli muutenkin punaista. Hepalta puuttuu vielä korvat, suu ja sieraimet, mutta se on silti parasta ikinä! Ihan oma keppari!

Tässä on Friida, Sikuriinan oma heppa, joka on tehty isän sukasta, äidin jämälangoista ja mummin napeista.

Sikuriina teki myös pikkuveljelle oman keppihepan: Se on varsa, mutta myös Tyrannosaurus Rex. Se on tehty Kirpun omasta dinosauruskuvioisesta sukasta, pumpulista, äidin ponnarinauhasta ja pihalta löytyneestä kepistä. Sen nimi on Laura. Se on ehkä liikuttavinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Ja se on suunnattoman tärkeä Kirpulle! Se on myös todella hyvän kokoinen kaveri meidän metrin mittaiselle kolmevuotiaallemme. Sillä on Kirpun hyvä laukata pihalla siskon perässä.

Tämä on Laura, Kirpun dinosaurussukasta tehty ”keppiheppa”.

Tarvikkeita ja herkkuja

Sikuriina on kerännyt keppareilleen erilaisia tarvikkeita. Hyviä vinkkejä saimme Tikkumäen kepparikirjasta. Verkkokassista tuli heinäpussi ja ksylitolipastillirasioissa kulkee mukana niin heppojen herkut kuin lääkkeetkin. Paksusta matonkuteesta Sikuriina on sormivirkannut riimunnaruja, joihin löytyi vanhojen heijastimien klipsuja kiinnikkeiksi. Kolmiohuivista tuli loimi (eli se peitto, joka lämmittää ja suojaa hevosen selkää) ja riisi toimii tarvittaessa kaurana eli ruokana.

Meiltä sattui löytymään koriteline, josta teimme tallin Sikuriinan hepoille. Ainakin nyt väliaikaisesti. Sikuriina nimittäin haaveilee ”kunnon tallista”. Tilaa sellaiselle ei vaan tällä hetkellä kotona oikein ole… Tarvikkeet kulkevat ”pakissa”, jossa oli aiemmin pesupulveria. (Vielä kun ne pysyisivät siellä…)

Esteitä ja maastoratsastusta

Sikuriina harrastaa keppareillaan mieluiten esteratsastusta. Esteitä saa helposti rakennettua, kun käyttää vähän mielikuvitusta. Kahden ämpärin tai tuolin väliin saa kepin tai kaksi ristiin. Esteeksi käy myös maassa oleva lauta, pienistä kivistä kasattu muuri tai vaikka oma potkulauta.

Sikuriina on toistaiseksi hyppinyt vain hyvin matalia esteitä. Videoilta olemme katsoneet, kun kokeneemmat harrastavat hyppivät sujuvasti yli metrin esteitä. Keppihevosilla! Vau!

Silloin tällöin kepparit pääsevät myös mukaan metsään maastoratsastukselle. Sikuriinaa ei ole koskaan ollut vaikea saada mukaan metsään retkelle, mutta metsässä kävely ja vaeltelukin on nykyään hauskempaa, kun sen voi tehdä kepparin selässä.

Sikuriinan mielestä parasta keppareissa on se, että niillä voi ratsastaa kaikkia esteitä ja että niitä voi hoitaa. Kirpun mielestä parasta ovat dinokepparit!

Suosittelemme lämpimästi kaikille ihanaa keppariharrastusta!

-Saara

Lue myös muut Touhutorstai-julkaisuni:

Touhutorstai: vedessä aukeavat kukat

Touhutorstai: Jättisaippuakuplat viihdyttävät