Kouluarviointi: painajaista vai kaivattua palautetta?

Toukokuun loppu on opettajille vuoden kiireisintä aikaa. Pitää saada työt valmiiksi oppilaiden kanssa, ehtiä opettamaan vuoden viimeiset asiat, järjestää luokkaretkiä, kevätjuhlia ja muita kouluvuoden päätöstapahtumia ja tehdä kouluarvioinnit. Nyt ensi lauantaina lukuvuosi loppuu ja huipentuu kevätjuhliin sekä todistustenjakoon. Helsingin Sanomissa oli tänään sunnuntaina kaksikin tekstiä kouluarvioinnista. Toisessa harmiteltiin raflaavan otsikon takana…

Yöllistä huutoa – Kauhukohtaukset kauhistuttavat vanhempiakin

Myöhään illalla, joskus kymmenen jälkeen, kolmevuotias Kirppu rupesi yhtäkkiä huutamaan sängyssään aivan käsittämättömän kovaa. Hän huusi ja karjui, osoitteli jonnekin kaukaisuuteen ja huitoi minua pois. ”Mene pois! Pois! Mene POIS! Minä haluan äidin! Äiti! Sinä et ole äiti! Minä haluan äidin!” Kirpulla oli yhtäkkiä kymmenen karhun voimat ja asfalttiporan ääni.…

Tytön oma kirja innosti perustamaan Mimmiklubin

Työssäni luokanopettajana tapaan päivittäin paljon erilaisia, eri-ikäisiä lapsia, kuulen heidän pohdintojaan, näen onnistumisia ja epäonnistumisia ja aistin asioita, joita he eivät välttämättä uskalla sanoa ääneen. Oman luokkani 11–12-vuotiaissa näen tunteiden laajan skaalan heidän yrittäessään selviytyä lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Onneksi neuvoja, vinkkejä ja tietoa on nuorille tarjolla. Jokin aika sitten…

Kouluuntutustuminen ja äitienpäiväkahvittelua: Ehkä maailman jännittävin päivä!

Meillä oli todella jännittävä päivä: Kirpun päiväkodin äitienpäiväaamiainen, Sikuriinan kouluuntutustuminen ja iltapäivällä äitienpäiväkahvit Sikuriinan eskarissa. Kaksi kolmesta olivat toki minulle ihania hemmottelujuttuja, mutta se kolmas! Kouluuntutustuminen! Se jännitti niin äitiä kuin tytärtäkin! Onni oli matkassa, koska aikataulut napsahtivat kohdilleen kuin itsestään. Sillä aikaa, kun Sikuriina söi aamupalaa kotona, ehdin piipahtaa…

Vanhemmuus tuntuu välillä vaikealta: Miksi möläyttelen jatkuvasti, vaikka tiedän paremmin?

Olemme lähdössä ulos. Kello kiitää hirveää vauhtia eteenpäin, armotta. Kiirettä pukkaa. Paitsi lapsilla. Heillä ei ole kiire mihinkään. Vaatteita pukiessa ehtii tutkia varpaanvälit, hukata ja löytää kolme maailman tärkeintä lelua, juoda neljä lasia vettä, käydä vessassa, riisua äidin valitsemat tyhmät housut, lukea kirjan, käydä uudelleen vessassa jne. Lapsilla on omat…

Maailman tärkein ihminen: oma sisarus

Sikuriina pääsi matkustamaan isovanhempien kanssa ihan itsekseen, kun minun vanhempani veivät ensimmäisen lapsenlapsensa Kööpenhaminaan Tivoliin ja nähtävyyksiä katsomaan reiluksi vuorokaudeksi. Ja voi että, miten Sikuriina nautti! Hän sai kokea jotain uutta ja erilaista, sellaista, mistä sai kertoa meille muille täällä kotona. Oli ollut ihanaa. Niin ihanaa, ettei ollut ollut edes…