Aada ja kiukkuleijona ohjaa ihanasti itsesäätelyn harjoitteluun
Aada ja kiukkuleijona -kirja saatu kustantajalta. Teksti sisältää kaupallisen linkin.
”Aada on ihan tavallinen tyttö, joka asuu keltaisessa talossa. Eräänä päivänä Aada vihastuu, ja koko maailma tuntuu mustenevan kiukun voimasta. Äiti tutustuttaa Aadan kiukkuleijonaan ja erilaisiin keinoihin, joiden avulla kiukkua saa kesytetyksi.
Tässä satukirjassa Aada harjoittelee uusia ja tärkeitä kiukun sietämisen taitoja. Kirja soveltuu niin perheille kuin kasvatusalan ammattilaisille luettavaksi yhdessä lapsen kanssa. Mukana on lisäksi tehtäviä ja tietoa lapsen tunnesäätelytaitojen edistämisestä.”
(Kirjan takakansiteksti)
Aada ja kiukkuleijona (Kumma, 2020) kertoo tunnetaitojen merkityksestä ja itsesäätelyn harjoittelusta. Tarinan päähenkilö 7-vuotias Aada jakaa huoneensa pikkuveljensä Aapon kanssa. Tarinan alussa Aada suuttuu, koska Aapo on rikkonut hänen lelunsa. Tilanne ei ole mitenkään vieras meidän perheessämme, jossa 8-vuotias Sikuriina jakaa huoneen kohta 5-vuotiaan pikkuveljensä Kirpun kanssa. Viimeksi talvilomalla eräänä aamuna kiukkuleijona iski Sikuriinaan, kun pikkuveli omi sen kaikkein hienoimman murolautasen, vaikka olisi ollut Sikuriinan vuoro saada se. Kirja tuli meille siis kuin tilauksesta.
Kirjan kirjoittajat ovat Riikka Riihonen ja Kaisla Suokas. Riikka Riihonen on lastenpsykiatri, joka opiskelee myös lasten ja nuorten kognitiiviseksi psykoterapeutiksi. Kaisla Suokas on kustannustoimittaja, suomen kielen opettaja ja vapaa kirjoittaja, joka työskentelee Opetushallituksessa erityisryhmille suunnattujen oppimateriaalien parissa. He ovat kirjoittaneet yhdessä myös aikuisille suunnatun Kuinka kiukku kesytetään? -kirjan (PS Kustannus, 2020), josta on tulossa myös juttua tänne blogiin. Kirjasta näkee, että tekijöillä on tietoa aiheesta. Se on vakuuttava ja laadukas teos, jota on ilo lukea.
Aada ja kiukkuleijona -kirjan on kuvittanut kuvittaja ja graafikko Mira Piitulainen. Kuvitus on selkeää ja kivan värikästä. Kuvissa hahmojen ilmeet ovat selkeitä ja ke kuvaavat hyvin heidän tunteitaan. Kuvista onkin helppo keskustella lasten kanssa.
Itsesäätelyä voi ja kannattaa opettaa
Aada ja kiukkuleijona -kirjassa kerrotaan siitä, miten itsesäätelyn taitoja voi oppia. Itsesäätely on tietoista itsensä ohjaamista, johon kuuluu omien tunteiden säätely, huomion keskittäminen ja kiusausten vastustaminen. Itsesäätelyn taidot alkavat kehittyä noin kolmen vuoden iässä ja kehittyvät hyvin nopeasti 3-6-vuotiailla. Tässä vaiheessa tunnesäätelyn kehitys tarvitsee kuitenkin tukea, mutta onneksi sitä pystyy tukemaan helposti, jos ja kun aikuinen tietää aiheesta ja osaa olla lapsen apuna. Lapsi oppii vähitellen paitsi lykkäämään tyydytystä myös säätelemään omaa käytöstään erilaisissa tilanteissa – eli kesyttämään kiukkuleijonaa.
Lapsen kanssa voi siis opetella rauhoittumista ja oman toiminnan säätelyä, mutta tuloksia tulee vasta toistojen kautta, harjoittelemalla. Tämä on esitetty kirjassa mielestäni hienosti: Aada (joka muuten on ihan harvinaisen taitava sanoittamaan tunteitaan ja kertomaan havainnoistaan) huomaa, että hommat helpottuvat, kun hän harjoittelee ja harjoittaa taitojaan: ”Joskus leijona ei kyllä pysy millään talutushihnassa! Aada harjoittelee ahkerasti, ja leijonankesytys sujuu kerta kerralta paremmin.”

Aada ja kiukkuleijona -kirjassa on tehtäviä, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Lapsi voi kirjan avulla suunnitella ja piirtää oman kiukkuleijonan ja listata asioita, mistä tietää, että kiukkuleijona on karkaamassa. Kun kiukku saa muodon, jonka voi kuvitella, on sitä helpompi käsitellä. Lisäksi kiukkuleijonan kesyttämistä voi harjoitella kirjan avulla esimerkiksi askartelemalla kiukkumittarin, kokoamalla leijonankesytyskorin ja keksimällä salaisen leijonankesytyssanan. Mahdollista on myös tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymistä tarrapalkkioilla – kuten Aadan äiti tukee kirjassa Aadaa.
Kirjan suositusikä on 4+ ja meillä kirjaa luettiin yhdessä tokaluokkalaisen Sikuriinan ja melkein viisivuotiaan Kirpun kanssa. Molemmat tuntuivat pitävän tarinasta – ja molempien kanssa olen pystynyt sitä hyödyntämään lukemisen jälkeen. Sikuriinalle rauhoittumisen merkitys on aina ollut tärkeää. Hän ei kiukun keskellä pysty puhumaan oikeastaan yhtään, koska tunne valtaa hänet täysin. Nyt kirjan luettuamme, totesimme yhdessä, että hänelle sopii rauhoittumiseen hyvin musiikin kuuntelu ja pehmolelujen halaaminen. Kun hän on saanut rauhassa rauhoittua, keskustelu sujuu paljon paremmin – luonnollisestikin.
Tukea myös aikuiselle kiukun kohtaamiseen
Tunnetaitoja, itsesäätelyä ja rauhoittumista on helpoin harjoitella turvallisessa ympäristössä. Turvallisessa ympäristössä lapsi mm. kokee olevansa arvokas, uskaltaa yrittää ja kuuluu joukkoon. Koti on yleensä lapselle se kaikkein turvallisin ympäristö – ja sen takia kotona esiintyy herkästi enemmän konflikteja, tunteenpurkauksia ja erilaisia muita haasteita. Aina ei kuitenkaan ole helppoa vastaanottaa lapsen tunteenpurkauksia.
Kirjassa on onneksi tarinan lisäksi aikuiselle suunnattu osa, josta löytyy tietoa tunnesäätelytaitojen edistämisestä ja kiukunsiedon työkalupakki. Nämä kannattaa ehdottomasti lukea!
”Nyrkkisääntönä on, että mitä isompi vihaisuus on kyseessä, sitä vähemmän lasta hermostumistilanteessa auttaa sanallinen ohjaus. Sen sijaan myötätuntoinen aikuisen ääni, rauhoittava katse, mahdollisesti tyynnyttävä kosketus ja huolehtiminen lapsen turvallisuudesta auttavat lasta sietämään sietämätöntäkin hetkeä. Kun voimakkain tunnetila on laantunut, lapsi hyötyy itseään miellyttävästä rauhoittavasta tekemisestä.” (s. 39)
Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille kiukkuleijonan puraisemien lasten kanssa eläville ja työskenteleville. Kirjaa voi hyödyntää niin kotioloissa kuin päiväkodissa ja koulussakin. Minä ainakin vien kirjan seuraavaksi luettavaksi töihin ekaluokkalaisilleni. Kotona sitä onkin luettu jo useampaan otteeseen, ja kiukkuleijona on jo tuttu molemmille lapsilleni. Onneksi, sillä sen avulla on muutama pieni kiukku jo selvitetty ja isompi kiukku kutistettu.
-Saara
Lue muitakin tunnetaitoihin liittyviä juttuja blogistani:
Fanni ja kaverit tutustuttavat tunnetaitoihin
Tuikun tärkeä tehtävä opettaa kohtaamaan huolen
Silloin kun on superolo -kirja puhuu tunteista sadun kautta
Tunnehetket -kirja tukee tärkeää tunteiden nimeämistä ihanalla tavalla