Kirppu ottaa kirjan, tulee syliini ja pyytää: ”Luetaanko tämä, äiti?” Hyvin harvoin kieltäydyn. Myös Sikuriina rakastaa kirjoja ja tarinoita, samoin minä ja puolisoni. Kotimme kirjahyllyt notkuvat kirjoja siinä määrin, että Sikuriina kyselee jo, tarvitsemmeko oikeasti niin paljon kirjoja ja haaveilee kirjakirppiksen järjestämisestä.

Niin meillä kuin muillakin lukuhetkien aikana on hyvin tavallista, että aikuinen lukee lapselle kirjaa ja lapsi kuuntelee. Aikuinen saattaa ehkä kysellä jotain kirjan kuvista, mutta usein keskustelua luetusta ei synny lainkaan ainakaan ennen kuin kirja on luettu loppuun. Lapselle ääneen lukeminen on todella tärkeää: Se edistää lapsen kielen ja puheen kehitystä, kehittää kuuntelun taitoa, passiivista sanavarastoa ja mielikuvitusta sekä syventää lapsen ja aikuisen suhdetta.

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, on myös todella tärkeää, että lapsi oppii myös kertomisen taitoja. Kerronnan avulla voi jakaa toisten kanssa itselleen tapahtuneita asioita, pohtia ympärillä olevaa maailmaa ja jopa suunnitella tulevaa. Kerronnan avulla voidaan leikitellä, leikkiä, kuvitella, hassutella ja vitsailla. Kertomisen avulla abstrakti ajattelu ja empatia kehittyvät. Hyvät kerrontataidot tukevat myös sosiaalisia suhteita.

Kertomusten maailma ensin teoriassa ja sitten käytännössä

Kirjan ideana on vahvistaa lapsen omaa kerrontaa. Teoksessa avataan lapsen kerrontataitojen kehitystä ja annetaan vinkkejä kerronnan harjoitteluun, mutta ennen kaikkea se on innostava ja erilainen satukirja.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirja (PS-Kustannus, 2017) tukee lapsen kerrontataitoja. Kirjan kirjoittajat Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola ovat puheterapeutteja ja tutkijoita. Ammattimaisen otteen huomaa kirjassa selvästi. Ina Majaniemen ihana ja selkeä kuvitus innostaa ja viehättää. Kirja on jaettu kahteen osaan: teoriapohjaiseen alkuun ja kolmeen ihanasti ja hyvin selkeästi kuvitettuun tarinaan, joita lapsi saa kertoa itse.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat siis alkaa noin kymmensivuisella lähteisiin perustuvalla niin sanotulla teoriaosuudella, jossa avataan lapsen kerrontataitojen kehitystä ja annetaan vinkkejä kerronnan harjoitteluun. Tämän kirjan taustoja avaavan jakson jälkeen tarjotaan hyvinkin tarkat ohjeet kirjan käyttämiseen.

Tässä kirjan alkuosiossa on myös hyvät ohjeet liitteiden käyttämiseen. Kirjassa nimittäin on liitteinä tarinoiden päähenkilöt paperinukkeina, tarinakortit kertomisen avuksi sekä päähenkilöiden kodin pohjapiirros. Nämä liitteet tukevat kerrontataitojen kehittymistä ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia kirjan käyttöön, mikä on todella hyvä juttu, koska itse kerrottavia tarinoita kirjassa on vain kolme.

Kirjan teoriapohjainen alkujakso on mielestäni kirjan parasta antia. Sekä äitinä että luokanopettajana löysin sieltä monta hyvää juttua, joita voin hyödyntää paitsi omien lasteni kanssa myös koulussa opetuksessani. Etenkin luettelo dialogisista tekniikoista oli mielestäni loistava: selkeä, kattava, mutta kuitenkin sopivan tiivis.

Puupposen perheen elämää kuvatarioina

Kaksoset Eetu ja Iitu saavat 4-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota?

Kirja kertoo kaksosista nimeltään Eetu ja Iitu Puupponen sekä heidän perheestään, johon kuuluu myös pieni Laku-kissa. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset ovat neljävuotiaita, toisessa viisivuotiaita ja kolmannessa kuusivuotiaita. Tarinat sijoittuvat Puupposten kotiin. Ensimmäisessä on kaksosten syntymäpäivä, toisessa ollaan iltapuuhissa ja kolmannessa ruokapöydässä.

Jokainen tarina alkaa lyhyellä johdantotarinalla, joka on tarkoitus lukea ennen itse tarinan kertomista. Kerrottavat tarinat ovat melko pitkiä eli kuvia on monta aukeamaa. Jokaisella aukeamalla on 1-3 kuvaan tai tarinaan liittyvää kysymystä, joiden avulla lasta voi auttaa tarinan kertomisessa. Tarinan jälkeen on vielä luettelo erilaisia harjoituksia, joilla voi jatkaa tarinan käsittelyä ja tukea vielä enemmän lapsen kerrontataitojen kehittymistä.

Harjoitusten yhteydessä kirjassa on vielä minun lasteni lempiaukeama eli ”vinksin vonksin”, jossa on yksi tarinan kuvista muutettuna hassuksi: siihen on lisätty kaikkea kummallista, kuten lumiukko keskelle kesää tai tiikeri keittiöön. Näistä kuvista on toistaiseksi saatu aikaan parhaat keskustelut sekä hersyvimmät naurut.

Johdantotarinat toimivat muuten hyvin, mutta ensimmäisen tarinan johdantotarinassa kerrotaan jo Lakusta, kissasta, jonka lapset saavat syntymäpäivälahjaksi muutamaa aukeaa myöhemmin kerrottavassa tarinassa. Tämä häiritsi todella paljon Sikuriinaa, meidän eskarilaistamme. Hänen mielestään oli tylsää, että Lakusta kerrottiin jo valmiiksi, eikä Laku tullutkaan yllätyksenä kerrottavassa tarinassa. Täytyy myöntää, että olen hänen kanssaan asiasta samaa mieltä.

Muutenkin johdantotarinat vievät jo kertomista todella paljon tiettyyn suuntaan. Eipä niitä tietenkään tarvitse lukea ja onhan kirjassa toki korostettu sitä, että kirjaa ja tarinoita voi käyttää niin kuin itselle ja lapselle sopii. Meilläkin kirja kaivetaan säännöllisesti esille. Lapset tykkäävät selvästi, kun saavat kertoa ja keksiä tarinaa itse.

Muuten kirjan tarinat toimivat hyvin, vaikka ovatkin melko pitkiä. Niissä on kuitenkin tarpeeksi tavallisia juttuja eli lapsen on helppo samaistua niihin. Meillä molemmat lapset pitävät eniten kirjan toisesta tarinasta, koska se on pikkuisen jännittävä. Etenkin Kirppu rakastaa tätä tarinaa, koska hän pitää kaikesta ”pimeästä” eli vähän jännittävästä. Tarinan ”mörkö” kiehtoo Kirppua suunnattoman paljon. Välillä hän pohtii kotonakin, voisiko vaatehuoneessa olla ”möökö”.

Aluksi kirjaa lukiessa tuli olo, että nyt on tungettu liian monta ideaa yksiin kansiin, mutta toisaalta ideoiden runsaus mahdollistaa kirjan käyttämisen uudelleen ja uudelleen. Ihan kovin nopeasti eivät meidän lapsemme ainakaan siihen kyllästyneet. Minäkin olen lämmennyt enemmän ja enemmän kirjalle lasteni innostusta seuratessa.

Suosittelemme kirjaa aivan erityisestä 4-6-vuotiaiden lasten vanhemmille tutustuttavaksi ja lapsille kerrottavaksi. Kirjan kuvista löytyy varmasti paljon samaistumisen kohteita ja tuttuja juttuja. Ja kerrontaa on kiva harjoitella Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirjan avulla!

Kannattaa lukea arvioinnit myös Luetaanko tämä ja Taikasaappaat -blogeista.

-Saara

Kirja saatu arvioitavaksi kustantajalta.