Kirja on saatu kustantajalta. Teksti sisältää kaupallisia linkkejä.

”Maapallo ei litisty kartaksi noin vain, eivätkä planeettamme kaikki asiat millään mahdu yhdelle aukeamalle. Siksi maailmasta voi antaa kuvan vain tekemällä valintoja. Jokainen kartta on tarina, jonka kartanlaatija kertoo. Luet sen tietojesi ja kokemustesi kautta – yhtenä päivänä näet kartalla toukan, toisena perhosen.
Lumotun Maan kartaston tarinat ja kartat tarjoavat kymmenen eri näkökulmaa maailmaan. Voit tutkia vaikkapa planeetan ilmastoa, kasvien välistä rakkautta, arkeologisia aarteita ja pimeitä vesiä. Kirjan uskomattomat tarinat ja satumaiset kartat ovat kaikki totta. Hyvää tutkimusmatkaa!”
(kirjan takakansiteksti)

Lumotun Maan kartasto (Kustantamo S&S, 2020) on Laura Ertimon ja Satu Kontisen upea tietokirja lapsille. Se yhdistää kiehtovalla tavalla sadut ja faktat ja tarjoaa luettavaa ja tutkittavaa lähes loputtomasti. Kirjassa on kymmenen tarinaa, joista jokaiseen liittyy kartta. Kartat ovat yksityiskohtaisia ja koristeellisia. Ja mikä parasta, kartat ovat todellisia. Niitä ei välttämättä ole kaikkia helppo hahmottaa, mutta se onkin osa kirjan lumousta. Sekä tarinoista että kartoista löytyy valtava määrä tietoa – niin paljon, että lukijaa alkaa melkein pyörryttää. Hetken kuluttua haluaa kuitenkin avata kirjan taas uudestaan ja tutkia sitä lisää.

Lumotun Maan kartasto alkaa tarinalla, jossa ”ajasta riippumaton tarkkailija tutkii maailmankaikkeutta” apunaan ”havaintolaite, jonka hän on nimennyt electraksi”. Tämä tarkkailija havaitsee Maan jo kaukaa ja näkee muutoksia, joita Maan kamaralla tapahtuu tuhansien ja tuhansien valovuosien aikana hänen lähestyessään planeettaamme. Tämä alun tarina oli viisivuotiaan Kirpun lemppari: se on hauskasti kuvitettu, sarjakuvamainen. Itse mietin, onko se tarpeellinen, mutta lasten mielestä se oli ihan loistava. Kirjan lopussa tarkkailijan tarina saa jatkoa ja tarina mielenkiintoisen lopun.

Kiehtovaa kieltä, mielettömiä faktoja

”Aarre huuhtoutuu esiin. Joen soran seassa välähtää jotain punaista. Se on kyyhkysen veren värinen rubiini, se on lastenrunon tapiirin aarre, timantin jälkeen maailman kovinta mineraalia ja hiottuna se välkehtii kuin tuhannen tiikerin silmät tropiikin yössä. Maan sisuksien aarteet syntyvät syvyyksissä, paljon syvemmällä kuin minne ihminen yltää. Mutta kun aarre on löydetty, se saattaa naamioitua ja hukkua arvottoman tavaran sekaan. Kirpputorilla, hattuneulassa on kaunis kivi. Neula maksaa muutaman kolikon. Kivi on yksi maan aarteista.”
(Maan kätkemät, s. 11)

Laura Ertimon kieli on ihanaa, mutta ei välttämättä ihan helppoa. Asioita ei sanota aina suoraan, vaan lukijalle maalaillaan kuvia – samaan tyyliin kuin Satu Kontinen maalailee karttoja. Vaikka tarinat kuulostavat sadulta, pystyy niistä silti erottamaan tosiasiat. Kirja houkuttaakin lukijaa tutkimaan näitä asioita enemmän. Meillä ainakin kirja innosti googlaamaan: ”Äiti, voitko katsoa Googlesta, millainen on rubiinikurkkukolibri?”

Lumotun Maan kartasto on täynnä faktoja, joista suuri osa oli perheemme aikuistenkin mielestä todella mielenkiintoisia. Opimme myös paljon uutta. Viisivuotias Kirppu osasi poimia jotain jo kartoistakin – ainakin hän oppi hahmottamaan, missä on Suomi. Kolmasluokkalainen Sikuriina nappasi puolestaan kirjan itselleen ja uppoutui sen kanssa pitkäksi aikaa sohvannurkkaan. Kiinnostavinta kuulemma olivat luontoon liittyvät jutut sekä luku nimeltä ”Keijut ja menninkäiset”. Osa teksteistä oli Sikuriinallekin vielä haastavia itse luettaviksi ja totesimmekin, että kirja sopii parhaiten aikuisen kanssa yhdessä tutkittavaksi.

Lumotun Maan kartastolle oli jossain mainittu suositusiäksi 6-9-vuotta. Minä sanoisin kuitenkin, että lukijan tulee olla vähintään tuon ikäinen ja että tuota vanhemmat saavat melko varmasti kirjasta vielä enemmän irti. Kirja on siitä ihana, että se varmasti myös kasvaa lapsen mukana: siitä löytyy jatkuvasti uusia mielenkiintoisia juttuja. Uskon myös, että tarinat avautuvat isommille lukijoille aivan eri tavalla kuin esim. esi- ja alkuopetusikäisille.

Suosittelen tätä upeaa kirjaa esimerkiksi lahjaksi kaikille kartoista pitäville. Vaikka kirja vaikuttaa ensiselauksella ehkä hieman haastavalta, ei sitä kannata säikähtää. Sen tarinat avautuvat kyllä! Ja voi mikä upea maailma niistä aukeaakaan!

-Saara