Peloton peltohiiri on ihanan klassinen lastenkirja etenkin aroille seikkailijoille

Peloton peltohiiri -kirja on saatu kustantajalta. Kirjoitus sisältää kaupallisen linkin.

”Peltohiiri elelee hissuksiin ja tyytyväisenä pienessä kotikolossaan, kunnes tapahtuu jotakin, joka saa sen maailman järkkymään perustuksia myöten. Voisiko kaikkea pelkäävä peltohiiri ryhtyä rohkeaksi, nokkelaksi ja melkein pelottomaksi? Mitä muuta sankari tarvitsee kuin punaisen viitan?

Oravalla, pääskyllä, siilillä ja myyrällä tuntuu jokaisella olevan selkeä käsitys siitä, miten eletään sankarin elämää. Mutta loppujen lopuksi Peltohiiren on lähdettävä kulkemaan aivan yksin kohti suuria seikkailuja.
Ja elämä yllättää täydellisesti, myös pelokkaan peltohiiren.”
(kirjan takakansiteksti)

Peloton peltohiiri (Otava, 2019) on taiteilijapariskunta Meri ja Aleksi Korpelan esikoisteos. Se on upeasti kuvitettu, klassinen satukirja, jonka päähenkilönä on sympaattinen peltohiiri. Kirja ottaa vahvasti vaikutteita eläinsaduista ja perinteisistä sankaritarinoista. Silti siinä on jotain uutta ja inspiroivaa.

Kirjan kuvitus on aivan upeaa. Kirjassa on paljon koko sivun kokoisia upeasti piirrettyjä kuvia, joista löytyy valtavasti yksityiskohtia. Myös kirjan pienemmät kuvat on upeasti tehty ja osa mustavalkoisista kuvista sopisi sellaisenaan vaikka tatuoinneiksi! Jos kirjaa lukee luku tai pari kerrallaan vaikka iltasaduiksi, on kuvien avulla helppo palauttaa kirjan juoni mieleen.

Tämä kuva Peltohiirestä ja Päästäisestä on omien lasteni suosikkikuva. Se on kuulemma paras, koska siinä on molemmat tyypit ja koska ne suunnittelevat siinä tulevia seikkailuja.

Peloton pelkohiiri

Lapseni rupesivat puhumaan kirjasta Peloton pelkohiiri -kirjana. Minun on edelleen vaikea sanoa peltohiiri, koska pelkohiiri tarttui niin hyvin puheeseen. Eikä kirjan peltohiiri alussa ollutkaan missään nimessä rohkea, vaan ennemminkin oikea pelkohiiri. ”Maailma on hirvittävän suuri paikka ja täynnä synkkiä metsiä, joihin voi eksyä ja jyrkänteitä, joilta voi tippua, haukkoja, joiden kynsiin voi joutua, ja sen semmoisia”, listasi Peltohiiri kirjan ensimmäisellä sivulla. Silti Peltohiiri uskaltaa ryhtyä sankariksi ja lähteä pois tutuilta konnuilta.

Me luimme kirjan iltasatuina. Kirjassa on kahdeksan lukua, jotka ovat mielestäni suht sopivan pituisia iltasaduiksi. Joinain iltana saatoimme lukea kaksikin lukua putkeen ja joskus lapset olisivat halunneet jatkaa niidenkin jälkeen. Tokaluokkalainen Sikuriina ja neljävuotias Kirppu jaksoivatkin keskittyä tarinaan hyvin. He pitivät erityisen paljon kirjan kuvituksesta sekä sen päähenkilöistä Peltohiirestä ja Päästäisestä.

Kauniisti kuvitettu kirja sopii loistavasti iltasaduksi.

Inhimillinen supersankarihiiri

Kirjan päähenkilö Peltohiiri on hyvätahtoinen pieni hiiri, josta tulee lähestulkoon supersankari. Sen voikin ajatella olevan inhimillinen supersankarihahmo, joka paitsi uskaltaa, myös pelkää kovasti. Peltohiiri tutustuu tarinassa tomeraan ja innokkaaseen Päästäiseen. Päästäinen on heti valmis hyväksymään Peltohiiren sankaruuden ja on valmis lähtemään mukaan seikkailemaan. Onkin ihanaa, että Batman saa Robininsa eli Peltohiiri Päästäisensä. Kirja tuntuu lähtevän lentoon tämän kohtaamisen jälkeen. Näiden kaverusten seikkailuille toivoo jatkoa!

Kirjaa voi suositella noin 3-10-vuotiaille, kuten Sikuriina määritteli. Kirja on mielestäni paras ääneen luettuna. Tällöin kirjan kuvista ja myös tekstistä voi keskustella lasten kanssa. Voi pohtia sanojen merkityksiä ja Peltohiiren muutosta arasta rohkeaksi. Lisäksi lasten kanssa kannattaa puhua siitä, mitä tapahtuu, jos uskaltaa yrittää. Aion itse lukea Pelottoman Peltohiiren koulussa ekaluokkalaisilleni ja toivonkin, että tarina rohkaisee osaa oppilaistani uskaltamaan entistä enemmän. Tai toisaalta, kirja voi rohkaista hyväntahtoisuuteen ja uteliaisuuteen – hyviä asioita nekin.

Ihania seikkailuhetkiä Peltohiiren kanssa!

-Saara