Pikkis ja talvensiemenet tuo taikaa ja toivoa surkean talven keskelle

Pikkis ja talvensiemenet -kirja saatu kustantajalta. Teksti sisältää kaupallisen linkin.

Talven vitkastelu hermostuttaa Mörököllimetsän väkeä. Talvimörönpäivä lähestyy, mutta Kuulampi on edelleen sula, karhut eivät saa unen päästä kiinni ja metsäjänikset hikoavat talvikarvassaan. Pikkistä pännii, sillä hän odottaa lunta ja talvipötköttelyä. Missä ihmeessä talvi luuraa?
Mysteeri alkaa avautua, kun Pikkis löytää ystävänsä Kirpan kanssa metsästä helmenvalkoisia, heliseviä palleroita: talvensiemeniä! Miksi ne eivät ole itäneet? Siitä pitää ottaa selvää! Luvassa on suuri, kurainen ja karvoja nostattava seikkailu kohti kaukana siintävää Hankitunturia ja lumiväen asuinsijoja.”
(kirjan takakansiteksti)

Pikkis ja talvensiemenet (Lasten Keskus 2020) on viehättävä uutuuskirja, jossa yhdistyy tuttu satuperinne, raikas kerronta ja ajankohtaisuus. Pikkiksen kirjoittaja Katja Lahti on kirjailija ja yrittäjä, joka pitää suosittua Project Mama -blogia. Tämä kirja jatkoa hänen Pikkis-sarjaansa. Kuvittajana kirjassa on taiteilija, kuvittaja ja Ylen art director Annukka Palmén.

Mörökölli Pikkis lähtee kirjassa seikkailulle, jonka päämääränä on viedä metsästä löytyneet talvensiemenet Hankitunturilla asuvalle lumiväelle ja selvittää, miksi ne eivät ole itäneet. Pikkis lähtee tälle matkalle salaa, kertomatta perheelleen, yhdessä parhaan ystävänsä kanssa. Matkan varrella tapahtuu kaikkea vähän hurjaa ja jännää, mutta kirjassa on ihanan toiveikas, onnellinen loppu.

Katja Lahden kirjassaan käyttämä kieli on kaunista, mutta ei ihan helppoa. Kirjassa on paljon sanoja, joka olivat minun lapsilleni suht vieraita. Pääsinkin selittämään lukuisia sanoja, kuten paljakka, sielikkö* ja viti, tai erilaisia asioita, kuten vaaran ja tunturin eron. Kerronta on kuvailevaa ja innostavaa. Minun kaupunkilaislapseni ovatkin nyt innostuneet tuntureista ja vaaroista niin, että Lappiin kuulemma pitäisi päästä niitä tutkimaan – mieluiten heti! (*Tämän jouduin itsekin googlaamaan.)

Annukka Palménin kuvitus on todella viehättävää. Kuvien väritys on kaunista ja niissä on ihania yksityiskohtia. Kuvien kautta pääsee sukeltamaan metsän siimekseen ja tuntureille sekä kokemaan Pikkiksen ja muiden tarinan hahmojen tunteita. Kirjan alussa oleva kartta houkutteli heti minun lapseni tutkimaan mörököllien maailmaa ja etsimään kirjan eri kohdissa mainittuja paikkoja ja eläimiä.

Kuva: Annukka Palmén

Vähän jännittävä, keskustelua herättävä

Tokaluokkalainen Sikuriina eläytyy kirjoihin todella vahvasti, täysillä. Aluksi hän oli sitä mieltä, että Pikkis on liian jännä, eikä olisi halunnut jatkaa lukemista. Melkein-jo-viisivuotias Kirppu ei puolestaan aluksi jaksanut keskittyä juurikaan, vaan valitteli kirjan olevan tylsä. Onneksi pidin pääni ja ilmoitin, että mehän luemme kirjan loppuun asti, koska lapset innostuivat siitä kumpikin vähä vähältä enemmän ja enemmän. Pikkiksen saadessa apua metsän muilta asukkailta, Sikuriina hihkui innosta. Ja kirjan loppu piti lukea urakalla, jotta selvisi, pääsekö Pikkis takaisin kotiin.

Sikuriinan mielestä tarinassa parasta olikin se, kun Pikkis lähti seikkailuun. Kirppu puolestaan tykkäsi kaikesta vähän jännästä, kuten Pikkiksen kohtaamista Sumusilmistä. Minun mielestäni ihanaa oli, että vaikka Pikkis kohtasi kirjassa useita pulmia ja vaikeuksia, ne kaikki selvisivät tavalla tai toisella. Kirjassa Pikkis olikin utelias, rohkea (vaikka pelkäsikin – tai ainakin jännitti), toiveikas ja sinnikäs.

Pikkis ja talvensiemenet antaa mahdollisuuden keskustella lasten kanssa ilmastonmuutoksesta. Meillä Helsingissä ei ole sitä oikeaa, lumista talvea näkynytkään. Tuntuu, että marraskuu vain jatkuu ja jatkuu. Kirppu ja Sikuriina miettivätkin, mistä meille löytyisi talvensiemeniä ja mihin ne kannattaisi täällä viedä, kun lähimaillakaan ei ole tuntureita.

Luin Katja Lahden haastattelun, jossa hän kannustaa keskustelemaan kirjasta (ja muutenkin) lasten kanssa. Tällöin lapsi ei jää yksin pelkojensa kanssa, vaan saa vastauksia kysymyksiinsä ja oppii ympäristötietoiseksi. Katja Lahti kertookin tässä haastattelussa ihanasti: ”Ilmastoa käsittelevät uutiset ovat pelottavia ja muutoksen hahmottaminen tai sanoittaminen vaikeaa aikuisellekin. Tarinassa päähenkilö tekee sen minkä voi ja huomaakin saavansa apua yllättäviltä tahoilta. Tarina rohkaisee toimintaan, pilkkomaan haasteet yhden etapin mittaisiksi ja etenemään jaksamisensa mukaan. — Tekemisestä löytyy toivo.”

Sumusilmiä. Kuva: Annukka Palmén

Loistava teos myös esi- ja alkuopetukseen

Pikkis ja talvensiemenet sopii loistavasti alkaen ääneen luettavaksi myös lapsiryhmille. Lisäksi kirjasta saa mielettömän paljon ideoita opetukseen: sitä voi piirtää, näytellä, kirjoittaa lisää tarinoita (esim. sumusilmistä) ja työstää lukuisilla tavoilla. Kirja herättää varmasti keskustelua ja kiinnostusta. Lisäksi sen avulla voi pohtia luonteenvahvuuksia: Pikkikseltä niitä nimittäin löytyy.

Suosittelenkin kirjaa noin 5-10-vuotiaille ääneen luettavaksi ja lisäksi kaikille esi- ja alkuopetuksen opettajille. Mielestäni Pikkis ja talvensiemenet tuo taikaa ja toivoa surkean talven keskelle. Aion myös hakea kirjastosta myös ensimmäisen Pikkis-kirjan. Ihan harmittaa, että sen ole aiemmin tähän ihanaan mörökölliin tutustunut.

Mukavia luku- ja keskusteluhetkiä!

-Saara