Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys kyseenalaistaa aikuisten kummat säännöt

Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys -kirja saatu kustantajalta. Teksti sisältää kaupallisen linkin.

”Miksi ihmeessä pitää syödä maksalaatikkoa, vaikka jäätelö on keksitty? Miksi ei saa laittaa ulos prinsessahametta vaan pitää käyttää kahisevia toppahousuja? Miksi lasten huoneissa pitää olla aikuisten järjestys?

Koska Prinsessa Pikkiriikki ei jaksa jatkuvasti selittää aikuisille ihan päivänselviä juttuja, ne on koottu tähän kirjaan. Näin kaikki maailman lapset voivat näyttää tätä kirjaa kaikille maaiman aikuisille, jotta aikuisetkin vihdoin ymmärtäisivät, miten sääntöjen PITÄISI MENNÄ, ja lopettaisivat vihdoinkin sen jankuttamisen.”
(Otava, 2019)

Hannele Lampelan kirjoittamaan Prinsessa Pikkiriikki -sarjaan keväällä 2019 ilmestynyt neljäs kirja Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys viehättää tyttöanarkiallaan vähintään yhtä paljon kuin aiemmat kirjat. Minä ainakin olen aivan samaa mieltä Pikkiriikin kanssa muun muassa siitä, että sänkyjen petaaminen on ihan turhaa puuhaa ja

Ninka Reittu on tehnyt kirjan kuvituksen. Vaikka kuvia ei ole paljon, niitä on sopivasti ja ne tukevat oivallisesti kirjan kerrontaa. Neljävuotiaskin jaksaa seurata kirjaa, kun saa katsella hauskoja kuvia ja esimerkiksi ihmetellä Pikkiriikin napaa. Prinsessa Pikkiriikki ja hänen Makkara-koiransa ihmeellisine taikavääkylöineen ovatkin kuvissa ihanan ilmeikkäitä. Kuvat tukevat myös tunnekasvatusta: niistä voi tutkia hahmojen ilmeitä ja eleitä ja miettiä, mitä he tuntevat ja kokevat.

Miksi pitää herätä, vaikka maailma on pimeä kuin mörön pylly?

”Lapset eivät ole iloisia, jos heidät herätetään kesken unien. Eivätkä muuten aikuisetkaan.” Tämä on todella totisinta totta – varsinkin näin kaamoksen aikaan. Kirja nauratti meillä niin aikuista lukijaa kuin iltasadun kuuntelijoitakin. Lisäksi tulimme samalla yhdessä pohtineeksi sääntöjen ja ennalta määrättyjen toimintatapojen merkitystä ja tarpeellisuutta. Prinsessamekkojaan Sikuriina ei edelleenkään halua kurassa liata, mutta se sänkyjen petaaminen taitaa jäädä entistä harvemmaksi…

Kirja on 45 sivua pitkä ja siinä on kuusi toisistaan erillistä tarinaa huutavista vääryyksistä. Se sopii loistavasti iltasatukirjaksi tai vaikka äänikirjana matkoilla kuunneltavaksi. Hahmot ovat edellisistä kirjoista tuttuja, mutta missään tapauksessa ei ole välttämätöntä tuntea Pikkiriikkiä ennalta, vaan kirja toimii myös itsenäisenä teoksena.

Kirja sopii ääneen luettavaksi eri-ikäisille lapsille vähintään 4-vuotiaasta alkaen. Meillä nelivuotias Kirppu vastustelee usein hieman prinsessakirjojen lukemista ihan vaan periaatteesta, mutta käkättää sitten prinsessa Pikkiriikin tarinan käänteitä yhdessä tokaluokkalaisen siskonsa kanssa. Yläikärajaa kirjalle on vaikea laittaa – riippuu ihan kuulijan prinsessainnostuksesta. Pikkiriikin huumori saattaa iskeä yllättävän ”isoihinkin”.

Lukuiloa yhdessä Pikkiriikin kanssa!

-Saara

Lue myös tekstini aiemmista Prinsessa Pikkiriikki -kirjoista:
Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut ovat hurjan hauskoja ja ihanan oivaltavia
Prinsessa Pikkiriikki antaa luvan olla kiltti ja tuhma yhtäaikaa