#slowmorning: Tietoinen hengitys rentouttaa, pidentää pinnaa ja helpottaa oloa

Hengitys. Mikä itsestäänselvyys. Automaatio. Eihän sitä tarvitse ajatella lainkaan. Miksi pitäisi? Keho huolehtii siitä kuitenkin. Sen on pakko. Kuitenkin hengitys on paljon muutakin kuin kehon automaattinen toiminto. Itse huomaan, että hengitän eri tilanteissa eri tavalla. Stresaantuneena hengitän hyvin pinnallisesti ja kireästi, kun oikeasti pitäisi yrittää hengittää rauhallisesti, pitkään ja syvään.…

#slowmorning: Pyhitä hetki itsellesi

Se kuuluisia ”oma aika” on ruuhkavuosien keskellä kortilla. Jos miettii, että matkoineen kaikkineen työpäivään menee usein vähintään 10 tuntia vuorokaudesta (toisilla toki vähemmän, mutta toisilla enemmän) ja nukkua pitäisi 7-8 tuntia, jäljelle jää enää noin kuusi tuntia. Siihen kuuluvat aamurutiinit ja iltatoimet, ruoanlaittoa, pyykinpesua, harrastusrumbaa ja ties mitä. Missä vaiheessa…

#slowmorning: Lapset opettavat meitä, jos vain maltamme kuunnella

En ole syysihminen, vaikka aurinkoisista syyspäivistä, sienestämisestä ja sadonkorjuusta pidänkin. Tässä vaiheessa vuotta huomaan aina, että syksy on minulle monella tavalla rankkaa. Pitkän kesäloman jälkeen arki puskee päälle. Syksyn sateet ovat alkaneet. Koti on välillä oikea hiekkalaatikko, toiste taas villakoirien kenneli. Uni ei aina tule, herätys on liian aikaisin. Väsyttää,…

#slowmorning: Minun tapani meditoida – mustikkamättäitä ja tuulenhuminaa

Tuuli suhisee. Haavanlehdet havisevat. Muuten on hiljaista. Aiemmin tihutti hieman. Nyt metsä tuoksuu taivaalliselta. Ja näyttää. Kännykkä on taskussa, mutta ei tulisi mieleenkään vilkaista sitä. Keskityn täysillä vain ja ainoastaan siihen, mikä mätäs saa kunnian olla seuraavana vuorossa, missä on isoimmat mustikat, tuuheimmat varvut. Sormet muuttuvat sinisiksi. Hyttyset löytävät minut.…