HURLUMHEI

Lempeää perhe-elämää ja pedagogiikkaa pilke silmäkulmassa

Tahtoa, ei uhmaa: Kolmevuotiaan tahtoikä haastaa vanhemmat

4.7.2018 Kasvatus Kirppu Perhe No Comments

Meillä on todella vahvatahtoinen kolmevuotias. Tekisi mieli sanoa, että harvinaisen vahvatahtoinen, mutta mitä olen Facebookin vanhempien vertaistukiryhmiä lukenut, vaikuttaa siltä, että Kirppukin on ihan vain tavallinen kolmevuotias. Sellainen helposti villiintyvä, monesta asiasta innostuva minityyppi, jolla on vilkas mielikuvitus ja paljon omaa tahtoa. Kolmevuotiaan tahtoikä on siis todella tullut tutuksi.

Tuntuu, että kolmevuotiaan elämässä riittää vaiheita vaiheiden perään. Vähän aikaa sitten Kirppu nukahti iltaisin helposti, mutta sai kauhukohtauksen lähes joka yö. Nyt tällä hetkellä nukahtaminen on vaikeaa, eikä aikuinen saa lähteä pois makuuhuoneesta ennen kuin Kirppu todella on unessa. Mutta toisaalta kauhukohtauksia ei ole tullut. Ehkä parempi näin… Saa nähdä, milloin tilanne taas muuttuu. Ja miten.

Vaiheet kuuluvat vahvasti kolmevuotiaan kehitykseen. Siinä iässä nimittäin opitaan valtavasti uusia taitoja. Kolmevuotias on jo tietoinen omasta itsestään ja haluaakin harjoitella omatoimisuutta, itse tekemistä. Pienen pää meneekin varmasti pyörälle kaikesta uuden opettelusta, varsinkin kun samalla alkaa ymmärtää oman rajallisuutensa eli sen, ettei vielä osaa kaikkea. Ei osaa, vaikka kuinka haluaisi. Ei siis ihme, että kolmevuotias ei itsekään aina tiedä, mitä tahtoo.

Oli miten oli, meillä ainakin kolmevuotias tahtoo. Ja paljon. Kirppu tahtoo lukea, leikkiä, tehdä itse, pukea, riisua, piirtää jne. Kaikkein eniten Kirppu tahtoo päättää asioista itse!

Erään kerran lounasaikaan

Olimme mökillä ja kello lähestyi lounasaikaa. Ehdotin, että tekisimme munakkaan. Kirppu ilmoitti tähän, että haluaa kuoria munat. Ymmärsin siitä, että hän haluaakin keitettyjä munia. Kävimme aiheesta lyhyen keskustelun, jonka perusteella päätin, että keitän munia ja tarjoan leipää ja salaattijuttuja niiden kanssa.

Kun munat sitten valmistuivat, Kirppu suuttui minulle. Ne oli valmistettu väärin. Ei hän sellaisia halunnut. Tyhmä äiti. Ja sitten hän veti oikein perinteiset kolmevuotiaan jäätävät itkupotkuraivarit.

En lähtenyt Kirpun tunnekuohuun mukaan (vaikka mieli tekikin). Sen sijaan käytin luolamiespuhetta eli hyvin yksinkertaisia sanoja ja runsaasti toistoa. Sanoitin hänelle tilannetta. Kerroin myös, että ymmärrän hänen harminsa ja että rakastan häntä valtavasti. Aluksi Kirppu ei suostunut ottamaan kontaktia lainkaan, vaan potki ja huitoi minua pois. Hetken kuluttua sain hänet jo syliini ja siitä taas hetken kuluttua sain suukotella kyynelten peittämiä poskia. Kirppu rauhoittui syliini ja rupesi jo hetken päästä naureskelemaankin Sikuriinalle, joka touhusi omiaan. Munatkin kelpasivat lopulta sen verran, ettei Kirpun tarvinnut nälkäisenä lähteä päiväunille.

Myöhemmin tajusin, että Kirppu olisi halunnut rikkoa munat munakasta varten. Hän olisi halunnut auttaa. Hän ei vaan osannut kertoa sitä niin että olisin ymmärtänyt oikein, enkä minä osannut tilanteessa selvittää asiaa tarpeeksi hyvin.

Uhmaa vai tahtoa? Mikä avuksi?

Paljon puhutaan uhmaiästä ja siitä, kuinka lapsi uhmaa vanhempiaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ongelmia syntyy, kun lapsen ja vanhempien toiveet, tarpeet ja ajatukset eivät kohtaa. Tällöin lapsi pitää usein kiinni omista ajatuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan – ja aikuinen omistaan. Aina niissä lapsen ajatuksissa, tarpeissa tai toiveissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään järkeä, mutta lapselle ne silti ovat täysin todellisia. Lapsen vaatimukset saattavat myös olla todella ristiriitaisia: Esimerkiksi, kun Kirppu halusi leikkipuistossa rattaisiin päiväunille ja vaati, että kärrään rattaat kotiin, kun hän nukkuu. Kotona sitten rattaista heräsi kiukkuinen kolmevuotias, joka olisi halunnut hyppiä kuralätäköissä, eikä suinkaan olla kotona…

Minä olen tarkoituksella ruvennut puhumaan tahtoiästä: Lapsi harjoittelee tahtomista ja oman tahdon ilmaisemista. Minun korvaani tahtoikä kuulostaa paremmalta. Muistan paremmin, että lapsi ei uhmaa minua, vaan opettelee omaa tahtoa. Tahtoikä on suunnattoman tärkeää kasvun ja itsenäistymisen kannalta. Tässä iässä on tärkeää, että vanhemmat asettavat turvalliset rajat, mutta antavat lapselle tilaa ilmaista ja harjoitella tahtomista. Tällöin lapselle kehittyy totuudenmukainen kuva itsestään ja taidoistaan. Rajojen ja sääntöjen avulla lapsi oppii myös sen, mikä on yleisesti hyväksyttyä ja oikein.

Tahtoikäisen kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Eräänkin kerran Lasten kaupungissa seurasin vierestä, kun eräs äiti huokaili omaa lastaan, joka oli ensimmäistä kertaa ikinä ilmaissut oman tahtonsa. Lapsi ei halunnut lähteä, ei sitten millään. Äiti yritti pukea kenkiä lapselle, joka kiskoi ja potki ne pois jaloistaan uudestaan ja uudestaan. Äiti katsoi meitä, kahta muuta äitiä, ja huokaisi lähes itkuisena, että koskaan aiemmin ei tällaista ole vielä ollut. Me kerroimme, että tuttua on, eikä yhtään vaarallista. Tsemppasimme äitiä, joka jaksoi ihanan rauhallisesti jutella lapselleen. Lopulta he lähtivät niin, että lapsella oli vain yksi kenkä jalassaan.

Lapsen tahdonilmaukset tai itku eivät ole vaarallisia, niin kauan kuin aikuinen osaa tukea lasta suurten tunteiden keskellä. Meillä toimii aktiivinen kuuntelu, lapsen tunteiden ja toiminnan sanoittaminen sekä luolamiespuhe – ja pitkä pinna. Lisäksi hellät hetket ja asioista puhuminen esimerkiksi kirjojen avulla auttavat sekä meitä vanhempia että kolmevuotiasta.

Anna lapselle tilaa

Paras ohje, jonka minä olen saanut on: ”Anna lapselle tilaa.” Lapsellakaan ei tarvitse aina olla hyvä päivä, eikä aina oikeasti tarvitse totella, ainakaan heti sillä sekunnilla. Lapsikin on ihminen, jolla on tarpeita ja toiveita. Aikuisen tehtävä on tasapainotella lapsen ja aikuisen omien tarpeiden ja toiveiden välillä ja etsiä mahdollisimman hyvät ja sopivat ratkaisut eri tilanteissa.

Rajojen asettaminen on kuitenkin kolmevuotiaan kanssa aikamoinen haaste. Kannattaakin oikeasti pohtia, mistä asioista on hyvä pitää aina kiinni ja missä asioissa voi välillä joustaa? Valitse taistelusi eli ”pick your battles”. Kannattaa vähän kyseenalaistaa myös omaa toimintaansa esimerkiksi pohtimalla seuraavia asioita: Miksi kiellän tämän asian? Mitä tapahtuisi, jos sallisin sen? Aiheuttaako asia minulle vaivaa tai huolta? Jos ei, voisinko sallia sen? Mitä hyödyn olemalla tässä asiassa ehdoton?

Lopuksi haluan muistuttaa, että koskaan ei voi sanoa liian usein ”minä rakastan sinua”. Minä ainakin toistan sitä usein ja paljon etenkin lapsen raivarien jälkeen. Sen lisäksi, että lapsen on tärkeää kuulla se, sen sanominen rauhoittaa minut ja saa minut muistamaan, miten tärkeä lapsi minulle on.

Tsemppiä kaikille tahtoikäisten kanssa eläville!

Lue ihmeessä myös tunnekasvatuksesta kertovat tekstini. Niistäkin voi olla apua tai iloa:
Lukulauantai: Jukka Hukka auttaa ymmärtämään omia ja muiden tunteita
Zorro-kettu ja Harmipussi – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 1
Suruposki – Tunnekasvatusta kuvakirjojen avulla, osa 2
Mullin mallin Molli auttaa sanoittamaan tunteita hauskalla tavalla

-Saara

Osa tekstistä julkaistu alunperin blogissani vauva.fi-alustalla tammikuussa 2018.
Kolmevuotiaan kehityksen kuvauksessa lähde: MLL
kasvatuskasvukehitysKirppukolmevuotiastunnetaidotvanhemmuus

Lukulauantai: Jukka Hukka auttaa ymmärtämään omia ja muiden tunteita

Touhutorstai: Jättisaippuakuplat viihdyttävät

Vastaa Peruuta vastaus

Mikä Hurlumhei?

Hurlumhei on kahden lapsen äidin ja luokanopettajan, Saaran, ajatuksia ja kokemuksia perheestä, kasvatuksesta ja elämästä. Blogin kantavia ajatuksia ja teemoja ovat lempeä perhe-elämä, pehmeät arvot, positiivisuus ja armollisuus.

 

 

Viimeisimmät artikkelit

  • Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä valloittaa kuvituksellaan ja tarinallaan
  • Tunteellinen krokotiili ja muut tarinat käsittelevät yhdessä kasvamisen teemoja
  • Pomenia, Taikamaailman suuri seikkailu -kirja valloittaa, hurmaa ja inspiroi
  • Luova kirjani auttaa päästämään luovuuden valloilleen
  • Fanni-kirjat ja -kortit viihdyttävät ja opettavat tunnetaitoja ihanasti

INSTAGRAM

Follow on Instagram
This error message is only visible to WordPress admins
Error: No posts found.

Arkistot

  • marraskuu 2020 (1)
  • lokakuu 2020 (2)
  • syyskuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (3)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • toukokuu 2020 (1)
  • huhtikuu 2020 (3)
  • maaliskuu 2020 (1)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (1)
  • joulukuu 2019 (3)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (3)
  • syyskuu 2019 (2)
  • elokuu 2019 (2)
  • kesäkuu 2019 (1)
  • huhtikuu 2019 (2)
  • maaliskuu 2019 (2)
  • helmikuu 2019 (5)
  • tammikuu 2019 (2)
  • joulukuu 2018 (4)
  • marraskuu 2018 (7)
  • lokakuu 2018 (8)
  • syyskuu 2018 (5)
  • elokuu 2018 (9)
  • heinäkuu 2018 (13)
  • kesäkuu 2018 (10)
  • toukokuu 2018 (6)
  • huhtikuu 2018 (7)
  • maaliskuu 2018 (9)
  • helmikuu 2018 (9)
  • tammikuu 2018 (6)
  • marraskuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (8)
  • elokuu 2017 (1)
  • heinäkuu 2017 (2)
  • kesäkuu 2017 (6)
  • toukokuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (1)
  • tammikuu 2017 (2)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (4)
  • elokuu 2016 (2)
  • kesäkuu 2016 (1)
  • toukokuu 2016 (1)

Avainsanat

arki askartelu DIY dysmelia ekaluokkalainen eskarilainen hyvinvointi joulu kasvatus kasvu kehitys kertominen kirja kirja-arvio Kirppu kommunikaatio koulu koululainen kouluunmeno kuvakirja lasten ehdoilla lasten kanssa Lasten Keskus lastenkirja lastenkirjallisuus leikki loma luetaan yhdessä lukemaan oppiminen lukeminen Lukulauantai luontosuhde minun maanantaini otava otavankirjat perhe pikkukäsi puuhaa Sikuriina touhutorstai tunnekasvatus tunnetaidot vanhemmuus vertaistuki äitiys

Yhteystiedot

sähköposti: saara@hurlumhei.fi

Proudly powered by WordPress | Theme: Doo by ThemeVS.