Tatu ja Patu -uutuus muuttaa hirviöt hassuiksi ja saa myös aikuisen nauramaan

Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja -kirja saatu kustantajalta.

”On synkkä ja myrskyinen ilta, eikä yhtään mitään tekemistä. Kunnes Veera keksii, että jokainen voisi vuorollaan kertoa tarinan. Ja millaisia tarinoita Tatu, Patu ja Veera kertovatkaan! Oletko esimerkiksi koskaan kuullut villipolkupyöristä, joita vain lapset osaavat kesyttää, tai hedelmien ja vihannesten salatusta elämästä? Entä oletko kenties törmännyt Vlad Selittäjään tai Pingin Khaniin? Satutko tietämään mitään hitaasta Helmutista, Kirppu-Thorista tai Ilsen hilseestä?”
(Otava, 2019)

Sain Otavalta blogiin arvioitavaksi kasan kirjoja, jotka kannoin kotiin lapsille tutkittavaksi. Kasasta he valitsivat innoissaan heti ensimmäiseksi uusimman Tatu ja Patu -kirjan, jota piti päästä välittömästi tutkimaan ja lukemaan. Onneksi tämä Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja oli todella kaiken hihkumisen ja intoilun arvoinen – niin minun kuin lastenkin mielestä.

Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja koostuu kahdestatoista tarinasta, joissa itse tarina on kirjoitettu runomuotoon. Runot toimivat pääosin loistavasti ja kirjan toteutus on hyvin onnistunut. Jokainen yksittäinen tarina on vain aukeaman pituinen ja täynnä huikeita yksityiskohtia niin tekstissä kuin kuvissakin.

Tekstiä tässä Tatu ja Patu -kirjassa on sen verran, että tokaluokkalainen Sikuriina jaksaa lukea sitä hyvin myös itse – ja myös ääneen pikkuveljelle! Sadut sopivat pieniksi lukuvälipaloiksi (myös kouluun tai päiväkotiin – ainakin ”isommille”) tai iltasaduiksi. Niitä voi lukea vain yhden kerrallaan tai vaikka kaikki kaksitoista yhteen putkeen. Meillä luettiin pari kolme tarinaa kerrallaan juurikin iltasaduiksi. Tällä tavalla oli aikaa myös keskustella niistä, tutkia kuvia ja tarvittaessa etsiä netistä lisätietoa tarinoiden aiheista tms.

Salaperäinen vaaka

”Kauhujutut” ovatkin hassuja ja outoja

Vaikka Tatu, Patu ja Veera kertovatkin kirjassa ”kauhujuttuja”, ne eivät ole oikeasti hurjia tai pelottavia, vaan lähinnä höpsöjä ja hassuja. Niissä itse asiassa nauretaan kammotuksille ja peloille. Kirja onkin ihanan turvallinen Tatulle ja Patulle ominaiseen tyyliin.

Tokaluokkalaisen Sikuriinan mielestä kirjan hauskin tarina oli Pikku-Liisa, jossa Liisaa pelottaa tavalliset asiat, kun taas kammotukset ovat hänen ystäviään tai lempijuttujaan. Kummallisimmaksi Sikuriina rankkasi Villipolkupyörän, joka kertoo metsissä villeinä elävistä polkupyöristä, joita Parhaat kuvat taas olivat Salaperäinen vaaka -tarinassa, jossa tutustutaan hevi-osaston asukkien salaiseen elämään.

Neljävuotias Kirppu piti puolestaan eniten Hirviö-hirviöstä, Ilsen päästä irtoavan hilseen matkasta kertovasta Hilseen uskomaton tarina -sadusta ja kaikista muistakin kirjan tarinoista. Itse asiassa kävi niin, että Kirppu selaili kirjaa ja hihkui jokaisen tarinan kohdalla, että tämä on kiva, hauska tai hassu!

Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja on mielestäni kyllä yksi parhaista Tatu ja Patu -sarjan kirjoista. Se on hauska, sopivan jännittävä, mukaansatempaava ja yllättävä. Kirjassa on huumoria sekä aikuisille että lapsille. Esimerkiksi tamarillot, jotka tamperelaistuvat huvittivat kyllä enemmän minua kuin lapsia.

Pikku-Liisa

Paljon katseltavaa ja tutkittavaa

Parasta Tatu ja Patu -antia on yksityiskohtien runsas määrä. Nämä kirjat ovat loistava tapa harjoittaa monilukutaitoa. Kirjassa on paljon viitteitä muuhun kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Minunkin piti hyödyntää googlea, kun tutkin kirjan nimihirviötä eli kauheaa Hirviö-hirviötä. Huomasin, etten todella tuntenut kaikkia niitä hirviöitä, joista tämä kammotus koostuu.

Tatu ja Patu -kirjojen kuvitus on aivan huikeaa. Kuvat tukevat tarinankerrontaa ja lisäksi niistä löytyy paljon sellaista, mitä ei tekstissä edes avata. Olenkin käyttänyt Tatu ja Patu -kirjojen kuvia myös koulussa: niistä on hauska etsiä esim. tietyllä kirjaimella alkavia sanoja, keksiä omia pikkutarinoita tai vaikka arvuutella, mitä kuvan asiaa ajattelen. Tätä kirjaa aion ehdottomasti hyödyntää opetuksessa. Se sopii lisäksi hyvin loka-marraskuun Halloween- tai kekriaikaan, jota juhlimme hieman oppilaiden toiveesta.

Suosittelen lämpimästi Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja -kirjaa kaikille sarjan kirjoista pitäville. Meillä kirjaan ihastuivat tosiaan niin neljävuotias kuin tokaluokkalainenkin – sekä molemmat vanhemmat! Aion ehdottomasti lukea kirjan syysloman jälkeen ekaluokkalaisilleni. Suosittelenkin kirjaa myös ammattikasvattajille!

-Saara

Lue myös:
Lukulauantai: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja mullistaa käsityksesi satujen lukemisesta!