Tuikun tärkeä tehtävä opettaa kohtaamaan huolen

Tuikun tärkeä tehtävä -kirja saatu kustantajalta. Teksti sisältää kaupallisen linkin.

Tuikun lempiväri on oranssi. Hänen lempiruokaansa on makaroni ja paras ystävänsä on naapurin Oiva. Tuikku on yleensä hyvällä mielellä päiväkodin jälkeen, mutta ei tänään. Tuikulla on nimittäin huoli.
Edes makaroni ei maistu.
Päiväkodissa sattunut kahnaus painaa Tuikun mieltä.

Äiti tietää, mikä auttaa, jos on pahoittanut jonkun toisen mielen: anteeksipyyntö.
(kirjan takakansiteksti)

Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019) on Johanna Lestelän ensimmäinen lastenkirja, ja se aloittaa Tuikusta kertovan sarjan. Kirja kertoo päiväkoti-ikäisestä Tuikusta, jolla on suomalainen äiti ja nigerialainen isä. Tuikku ja muut kirjan henkilöt esitellään heti kirjan alussa. Sitten selviää, että Tuikuilla on ollut huono päivä. Häntä vaivaa huoli: ”Huoli kääntää Tuikun suupielet alaspäin ja kipristää mahaa.”

Tuikun huoli liittyy päivällä sattuneeseen tilanteeseen, jossa hän oli puhunut rumasti kaverilleen Oivalle. Tuikku oli ollut harmissaan, koska Oiva oli saanut enemmän huomiota muilta lapsilta. Tuikku kuitenkin ymmärtää itsekin, että oli toiminut väärin tiuskaistessaan Oivalle. Mielestäni on hienoa, että Tuikun mieltä painava huoli on ihan tavallinen, arkinen juttu. Kirja onkin kuin suoraan lähes kenen tahansa päiväkoti-ikäisen elämästä.

Johanna Lestelän selkeä teksti ja tyylikäs kuvitus toimivat hyvin tässä lempeässä lastenkirjassa. Teksti kulkee vaivattomasti ja kuvitus tukee tekstiä hienosti. Kuvia kannattaakin tutkia yhdessä lapsen kanssa sillä esimerkiksi Tuikun ilmeet kertovat hänen tunteistaan ja fiiliksistään. Samoin kuvissa näkyy mm. äidin ja Tuikun lämmin suhde.

Meillä varsinkin nelivuotias Kirppu piti kirjasta. Se pitikin lukea parina peräkkäisenä iltana iltasaduksi. Kirjan selkeä ja suht yksinkertainen juoni on suoraan päiväkoti-ikäisen lapsen elämästä. Päiväkodissa sattuu ja tapahtuu, ja välillä tapahtumat jäävät vaivaamaan jälkikäteen. Onneksi kirjassa Tuikun huoleen löytyy hyvä ja helppo ratkaisu: anteeksipyyntö.

Aikuisen rooli lapsen tukena tuodaan kirjassa hienosti esiin. Lapsi ei välttämättä osaa itse löytää oikeaa toimintatapaa kaikissa tilanteissa ja anteeksipyytäminen saattaa tuntua vaikealta. Kirjassa Tuikku kokeilee erilaisia tapoja päästä huolestaan eroon. Mikään ei kuitenkaan tunnu auttavan. Lopulta hän kertoo huolestaan äidille ja olo helpottaa heti: ”Tuntuu heti paljon kevyemmältä. Ihan kuin äiti kantaisi Tuikkua ja huolta, molempia.”

Kirjassa Tuikku vie lopulta naapurissa asuvalle Oivalle kortin ja pyytää samalla anteeksi. Ehtivätpä lapset leikkiäkin yhdessä vielä anteeksipyynnön jälkeen. Kirja loppuu siihen, että Tuikku menee tyytyväisenä nukkumaan. Tässä onkin oiva opetus, jota ei kuitenkaan liikaa alleviivata: kun asiat selvittää päivällä, voi illalla mennä nukkumaan hyvin mielin.

Kirjaa suositellaan yli kolmevuotiaille, ja parhaiten se sopiikin varmasti juuri vähän isommille päiväkoti-ikäisille. Tarina on selkeä ja se linkittyy helposti lapsen maailmaan.

Tuikku-sarjan aloitus on mielestäni aivan ihana. Se sopii hyvin myös päiväkoteihin varhaiskasvattajien käyttöön. Lämmin suositus!

-Saara

PS. Toinen Tuikku-kirja eli Tuikku ja pimeän mörkö ilmestyy jo kesäkuussa! Jee!